Syömishäiriöliitto - SYLI ry In English
På Svenska
 
Miten hoitoa haluamattoman saa hoitoon?
 
Tietoa läheisille
- Syömishäiriöt - mistä on kyse? -ensitieto-opas
- Miksi juuri meidän lapsemme?
- Miten tukea sairastunutta?
- Miten hoitoa haluamattoman saa hoitoon?
- Vanhempien oma jaksaminen
- Mitä sitten jos mikään ei tunnu auttavan?

 

"Miten sairastuneen voi saada hoitoon, jos hän ei sitä itse halua?", on yksi yleisimmistä Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n neuvontapuhelimessa esitetyistä kysymyksistä. Kysymykseen vastaaminen ei ole yksinkertaista. Vastaus riippuu mm. siitä, kuinka vakavasta tilanteesta ja minkä ikäisestä sairastavasta on kyse.

Hoidon aloittaminen sairauden varhaisessa vaiheessa lisää paranemisennustetta ja nopeuttaa paranemisprosessia. Siksi on suositeltavaa, että hoitoon hakeudutaan mahdollisimman nopeasti sairauden tultua ilmi. Läheisten on kuitenkin hyvä tietää, että vaikka sairastunutta ei välittömästi saadakaan avun piiriin, syytä paniikkiin ei yleensä ole. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa laihtuminen on erityisen rajua (useita kiloja kuukaudessa) tai ahmimis- ja oksentamisoireilu on tiheää (useita kertoja päivässä). Hoitoon hakeutumisessa ei siis yleensä ole kyse kriisitilanteesta, mutta jos sairastuneen hyvinvointi äkillisesti heikkenee, on syytä hakeutua oman alueen päivystysvastaanottoon. *

Syömishäiriöille on tyypillistä, että sairastunut ei tunne olevansa sairas. Sairaudentunnottomuus kuuluu syömishäiriön niihin vaiheisiin, joissa sairastunut kokee oireilusta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Läheiset huolestuvatkin tilanteesta lähes poikkeuksetta paljon aiemmin kuin sairastunut itse. Jos sairastunut ei itse koe olevansa avun tarpeessa, on järkevintä keskittyä sairaudentunnon herättelyyn, mikäli terveydentila sen mahdollistaa. Sairaudentunnon vahvistuminen on tärkeää, koska hoidon onnistumisella on parhaat edellytykset silloin, kun sairastunut on valmis yhteistyöhön hoitavan tahon kanssa. *

Sairaudentunnon ja hoitomotivaation herättämiseksi sairastuneelle voi antaa tosiasioihin perustuvaa tietoa syömishäiriön vaikutuksista. Hoitomotivaation herättelyyn voivat osallistua läheisten lisäksi esimerkiksi koulu- tai opiskeluterveydenhuolto, kaverit tai joku muu sairastuneen luotettavaksi kokema henkilö. Taho, johon sairastuneella on vahvin luottamus, onnistuu yleensä parhaiten motivaation vahvistamisessa. *

Sairastuneella saattaa olla aiempia kokemuksia hoitoon hakeutumisesta ja hoidosta, jotka vaikuttavat siihen, että hän ei ole halukas hakeutumaan uudelleen hoidon piiriin. Sairastuneella on voinut kokea, että ei ole hyötynyt saamastaan hoidosta mitään. Kokemus voi johtua siitä, että apu on osunut sairauden sellaiseen vaiheeseen, jossa hän ei ole ollut valmis vastaanottamaan sitä. Huonot muistot hoidosta tai avunhakemisesta ovat voineet syntyä myös siitä, että sairastunut ei ole kokenut tulleensa oikein kohdatuksi ja autetuksi. Tällaiset kokemukset aiheuttavat usein melko tiukassa istuvia uskomuksia siitä, että apua ei kannata hakea tai että hoito ei auta. Sairastuneelle kannattaakin tarjota tukea avun hakemiseen ja onnistuneiden hoitokontaktien ja -henkilöiden löytämiseen. Hoidon onnistumisessa on pitkälti kyse inhimillisistä asioista: luottamuksen syntymisestä ja henkilökemioiden kohtaamisesta.

Joskus sairastunut ajautuu psyykkisesti ja/tai fyysisesti niin huonoon kuntoon, että hänet pitää saada hoitoon pikaisesti, vaikka hän ei itse kokisikaan siihen tarvetta. Mielenterveyslaki määrittelee ne tilanteet, joissa tahdosta riippumaton hoito on mahdollinen. Lue lisää tahdonvastaisesta/tahdosta riippumattomasta hoidosta: Milloin tahdonvastaista/tahdosta riippumatonta hoitoa tarvitaan?

* Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim.


Sivua päivitetty 27.1.2017

   
» Tukipuhelin 02 251 9207. Yhteystiedot