Syömishäiriöliitto - SYLI ry In English
På Svenska
 
Mitä sitten jos mikään ei tunnu auttavan?
 
Tietoa läheisille
- Syömishäiriöt - mistä on kyse? -ensitieto-opas
- Miksi juuri meidän lapsemme?
- Miten tukea sairastunutta?
- Miten hoitoa haluamattoman saa hoitoon?
- Vanhempien oma jaksaminen
- Mitä sitten jos mikään ei tunnu auttavan?

 

Syömishäiriöiden hoitoa ja hoitoon hakeutumista koskevaa tietoa on koottu sivuille: Mistä saa apua syömishäiriöihin? ja Hoitoon liittyviä linkkejä.

Tällä sivulla käsitellään tilanteita, joissa vanhemmat kokevat, että hoito ei tunnu auttavan tai että hoitoa ei ole saatavilla riittävästi. Vaikka suurin osa syömishäiriöön sairastuneista toipuu ja paranee, on syömishäiriö yleisesti ottaen pitkäkestoinen sairaus, josta toivutaan ja parannutaan yleensä melko hitaasti. Osalla sairaus pitkittyy. Pitkittyneessä syömishäiriössä sairauden akuuttivaihe "jää päälle" tai sairastunut palaa akuuttiin vaiheeseen lyhyiden parempien vaiheiden jälkeen. Lue lisää syömishäiriön vaiheista sivulta: Miten syömishäiriö etenee?

Vanhemmat voivat joutua tilanteeseen, jossa sairastunut on tyytymätön saamansa hoitoon tai kokee hoidon jopa kertakaikkisen kamalana. Vanhemmista itsestäänkin saattaa tuntua, että hoito ei ole muuttanut sairastuneen tilaa mitenkään. Tällöin on hyvä muistaa, että hoidon onnistumiseen vaikuttaa monta tekijää. Onnistumiseen vaikuttavat ainakin sairauden vaihe ja sairastuneen kyky ottaa vastaan hoitoa sekä sairastuneen hoitotahoa kohtaan kokema luottamus. Myös hoidon käytettävissä olevilla resursseilla on merkitystä.

Jos hoidon tehokkuus arveluttaa vanhempia, kannattaa heidän tällaisessa tapauksessa pyytää sairastuneelta lupa saada keskustella häntä hoitavien henkilöiden kanssa. Hoitavilta henkilöiltä kannattaa tiedustella heidän näkemyksiään siitä, miksi hoito etenee odotettua hitaammin ja mitä asialle olisi mahdollista tehdä. Hyvässäkin hoidossa tuloksia joudutaan odottamaan usein melko kauan. Voi olla, että sairastunut ei vielä ole valmis luopumaan oireistaan, eikä siksi halua ottaa vastaan hoitoa.* Oireista luopuminen aiheuttaa väistämättä ahdistusta, jonka sairastunut voi nähdä hoitajien ja hoidon aiheuttamaksi. Tämä on omiaan lisäämään sairastuneen hoitoa kohtaan tuntemaa epäluottamusta ja heikentämään hoidon onnistumismahdollisuuksia.

Jos vanhemmista tuntuu, että hoito ei ole riittävää, kannattaa vanhempien keskustella asiasta hoitavan tahon kanssa. Ei ole väärin tiedustella kyseisen yksikön asiatuntemuksen tasoa syömishäiriöiden hoidossa tai periaatteita ja hoitomalleja, joita ko. hoitopaikassa käytetään. Kaikissa hoitopaikoissa ei välttämättä ole perehtyneisyyttä syömishäiriöpotilaiden hoitoon. Tällöin kannattaa tiedustella, jos sairastunut olisi mahdollista siirtää syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneeseen yksikköön, jonka hoitomalli sopii paremmin sairastuneen tilanteeseen. *

Jokaisella terveydenhuollon toimintayksiköllä on potilasasiamies. Potilasasiamies antaa tietoa potilaan asemasta ja oikeuksista paitsi potilaalle itselleen myös potilaiden omaisille ja sairaalanhenkilökunnalle. Tällaisia asioita ovat esim. tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeusasiat jne. Potilasasiamiehen tehtävänä on tarvittaessa neuvoa ja avustaa potilasta, jos tämä on tyytymätön saamaansa hoitoon tai kohteluun. Potilasasiamies neuvoo potilasta, miten asia kannattaa selvittää hoitopaikassa. Hän myös neuvoo ja tarvittaessa avustaa potilasta muistutuksen, kantelun tai potilasvahinkoilmoituksen teossa. Potilasasiamies ei ota kantaa potilaan lääketieteellisiin hoitopäätöksiin. Hän ei ota myöskään kantaa siihen, onko potilaan hoidossa tapahtunut hoitovahinko. **

* Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim.
** Valvira: potilasasiamies

   
» Tukipuhelin 02 251 9207. Yhteystiedot