Syömishäiriöliitto - SYLI ry In English
På Svenska
 
Miten ihmeessä päädyin tähän tilanteeseen?
 
Tietoa sairastuneelle
- Voiko minulla olla syömishäiriö?
- Mistä haen apua?
- Miten ihmeessä päädyin tähän tilanteeseen?
- Miksi juuri minä sairastuin?
- Voiko tästä parantua?
- Miksi tämä ei mene ohi?
- Selviytymistarina

 

Syömishäiriön etenemistä kuvataan usein kaarena, jossa on erilaisia vaiheista (sairauden alkaminen, kuherrusvaihe, kärsimysvaihe, toivo muutoksesta, muutosten tekeminen ja paraneminen). Todellisuudessa sairaus ei tietenkään etene näin selvissä vaiheissa, mutta ehkä saat kiinni ajatuksesta alla olevia tekstejä lukiessasi.

Sairauden vaiheet

Kaaren alkupäässä on sairauden alkaminen ja kuherrusvaihe, jolloin sairastunut ei koe olevansa sairas. Läheiset huolestuvatkin tilanteesta lähes poikkeuksetta paljon aiemmin kuin sairastunut itse. Ehkä sinullekin on käynyt näin? Syömishäiriön alku- ja kuherrusvaiheessa - jolloin se ei tuntunut sairaudelta olleenkaan - koit luultavasti iloa uuden elämäntavan löytämisestä. Tavoitteenasi oli kenties vain elää hieman terveellisemmin, pudottaa painoa, olla kiinnostavampi tai itsevarmempi ihminen. Muiden esittämät kysymykset ja huoli tuntuivat sinusta luultavasti turhilta ja rasittavilta. Jos sinut on tässä vaiheessa ohjattu esim. terveydenhoitajan vastaanotolle tai tarkempiin tutkimuksiin, olet luultavasti ollut varsin haluton tekemään yhteistyötä. Hoidon aloittaminen tässä vaiheessa on joskus kuitenkin sairastuneen fyysisen tai psyykkisen terveyden takia välttämätöntä, vaikka hoidon tulokset ovat yleensä motivoituneen potilaan/asiakkaan kanssa huomattavasti parempia.

Syömishäiriön edetessä kuherrusvaihe päättyy ennemmin tai myöhemmin kärsimysvaiheeseen, jolloin sairauden aiheuttamat pakkoajatukset ja häiriintynyt käyttäytyminen hallitsevat sairastunutta, eikä sairastunut pysty toimimaan muulla tavalla. Tässä mielessä syömishäiriö muistuttaa muita riippuvuussairauksia. Syömishäiriön erilaiset psyykkiset ja fyysiset oireet alkavat tuntua sairastuneesta epämiellyttäviltä, mutta sairastunut ei välttämättä näe yhteyttä epämiellyttävien oireiden ja syömishäiriön välillä. Tavallisia fyysisiä oireita ovat mm. heikkous, kivut, palelu, huimaus, turvotus, puutuminen, krampit, hiusten, hampaiden tai ihon huono kunto, rytmihäiriöt, suolisto-ongelmat, kuukautis- ja aineenvaihduntahäiriöt. Psyykkisistä oireista tavallisimpia ovat väsymys, huumorintajun puuttuminen, mielialanvaihtelut, masennus, ahdistus, kireys, keskittymisvaikeudet, viiltely ja itsetuhoisuus.

Toive muutoksesta -vaiheessa sairastunut alkaa ymmärtää oman tilanteensa ja syömishäiriön vaikutukset omaan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä sekä ihmissuhteisiinsa (perhe, kaverit yms.). Tässä vaiheessa sairastunut haluaa parantua, mutta hänellä ei yleensä ole keinoja siihen. Sairastuneesta tuntuu, että hänen päässään on kahdet ajatukset, sairaat ja terveet. Nämä ajatukset käyvät keskenään jatkuvaa sotaa siitä, mitä sairastunut voi tai ei voi tehdä. Tämä on vaihe, jolloin sairastunut itse yleensä haluaa ja hakee itselleen apua, ellei hän sitten ole jo aiemmin muiden toimesta ohjautunut hoidon piiriin. Vaihe on usein henkisesti hyvin raskas: sairastunut tietää, että elämä ei voi jatkua samalla tavalla, mutta muutokseen liittyy paljon pelkoja ja voimattomuutta.

Muutosten tekeminen -vaihe tarkoittaa sairauden sanelemien sääntöjen uhmaamista ja terveiden ajatusten valitsemista syömishäiriöisten ajatusten sijaan. Sairauden sääntöjen rikkominen aiheuttaa väistämättä ahdistusta, jonka sietämiseksi sairastunut tarvitsee lähes poikkeuksetta ammattiauttajan apua. Paraneminen voi joskus tuntua mahdottomalta, koska epäonnistumiset ja takapakit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja huonona hetkenä luovuttaminen ja oireisiin palaaminen voi tuntua helpommalta vaihtoehdolta. Pikku hiljaa terve käyttäytyminen kuitenkin vahvistuu pakkoajatusten ja oireiden vähetessä.

Paranemisella tarkoitetaan sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista eheytymistä. Syömishäiriön sanelemat ajatukset jäävät taka-alalle ja sairastunut pystyy luottamaan kykyynsä selvitä vaikeistakin tilanteista. Paranemisen kannalta on tärkeää, että syömishäiriön sairastanut oppii keinoja käsitellä stressiä, epävarmuutta ja muita negatiivisia tunteita, joiden tukahduttamiseksi syömishäiriö alun perin kehittyi. Tukea antava ympäristö edistää osaltaan paranemista. Suuri osa sairastuneista paranee syömishäiriöistä kokonaan. Osalla syömisellä oireilua ilmenee stressaavissa elämätilanteissa ja kriiseissä. Pitkään jatkuvassa syömishäiriössä sairaus jumiutuu kärsimysvaiheen ja toive muutoksesta -vaiheen alueelle, eikä sairastunut pysty tekemään sellaisia muutoksia toiminnassaan, että paraneminen olisi mahdollista.

Lähde: Pia Charpentier, Syömishäiriökeskus

   
» Tukipuhelin 02 251 9207. Yhteystiedot