Syömishäiriöliitto - SYLI ry In English
På Svenska
 
Miksi tämä ei mene ohi?
 
Tietoa sairastuneelle
- Voiko minulla olla syömishäiriö?
- Mistä haen apua?
- Miten ihmeessä päädyin tähän tilanteeseen?
- Miksi juuri minä sairastuin?
- Voiko tästä parantua?
- Miksi tämä ei mene ohi?
- Selviytymistarina

 

Syömishäiriöstä toipuminen on lähes aina usean vuoden prosessi. Syömishäiriön ennusteesta voit lukea Voiko tästä parantua? -sivulta.

Syömishäiriön etenemistä on kuvattu kaarena, johon kuuluu erilaisia vaiheita. Nämä vaiheet on kuvattu Miten ihmeessä päädyin tähän tilanteeseen? -sivulla. Pitkään jatkuvassa syömishäiriössä sairaus jumiutuu kärsimysvaiheen ja toive muutoksesta -vaiheen alueelle, eikä sairastunut pysty tekemään sellaisia muutoksia toiminnassaan, että paraneminen olisi mahdollista.

Syömishäiriöistä puhutaan mielenterveydenhäiriöinä ja psykofyysisinä sairauksina. Syömishäiriöissä on lisäksi "ominaisuuksia", jotka liittävät ne myös riippuvuussairauksiin /-ongelmiin. Oletko koskaan ajatellut asiaa tästä näkökulmasta? Alla olevaan listaan on koottu tekijöitä, jotka kuvaavat riippuvuutta. Kyseinen lista voisi hyvin olla kuvaus syömishäiriöstä ja siitä, miksi siitä on niin vaikea päästä eroon.

  • Haitallinen käyttäytyminen on toistuvaa, ylenmääräistä ja sen tahdonalainen säätely tuottaa usein voittamattomia vaikeuksia.
  • Siihen kuuluu pakkotoimintoja, joihin liittyy aluksi mielihyvän tuntemuksia.
  • Lopettamiseen liittyy paha olo ja ahdistus.
  • Toimintaa jatketaan haitoista huolimatta.
  • Tuottaa syyllisyyttä ja häpeää. *
  • "Riippuvuutta on kaikki se, josta koemme olevamme pakotettuja valehtelemaan." **

Toipuminen on yksilöllinen prosessi, aivan kuten jokainen sairastuminenkin on oma yksilöllinen tarinansa. Toipumisessa ja paranemisessa on kuitenkin joitain kaikille yhteisiä piirteitä. Toipuminen edellyttää sitä, että sairastunut uskaltaa uhmata sairauden mukanaan tuomia käyttäytymis- ja ajattelukuvioita. Tällaisia ovat esimerkiksi ajatukset, kuten "en saa syödä aamupalaa, ellen ole juossut ennen sitä x kilometriä" tai "jos tänään syön x määrän ruokaa, huomenna voin syödä ainoastaan..." tai "en voi syödä ravintolassa tai muiden valmistamaa ruokaa, koska en tiedä, mitä annos sisältää" tai "jos en tänään tee 'sitä, tätä ja tuota', olen huono ja laiska ihminen" tai "en voi nukkua enempää kuin x tuntia, koska nukkuminen on merkki laiskuudesta eikä kuluta energiaa yhtä paljon kuin..."

Esimerkkejä syömishäiriön säännöistä on paljon. Löydät varmasti itse omasta elämästäsi paremmin sinulle sopivia ajatuksia, kuin mitä yllämainitut esimerkit, kun ajattelet asiaa tarkemmin. Jotta toipuminen on mahdollista, sinun on tunnistettava laihduttamista ja sen suunnittelua tukevat ajatusmallisi. Toipuminen ei nimittäin ole mahdollista, ellet uskalla luopua laihduttamiskierteestä, oli syömishäiriösi muoto sitten mikä tahansa.

Laihduttamisesta luopuminen ei tarkoita sitä, että painosi nousee nousemistaan. Paino hakeutuu ajan kuluessa ns. "biologiseen normaalipainoon", jos ihminen syö ja liikkuu normaalisti. Biologista painoa kutsutaan myös hyvinvointipainoksi, koska siinä painossa ihminen voi psyykkisesti ja fyysisesti parhaiten. Hyvinvointipaino ei välttämättä ole se, jonka olet asettanut itsellesi ihanteelliseksi painoksi. - Tämä on yksi ristiriita, jota joudut työstämään toipumisen tiellä. ***

Laihduttamisen lopettamisen lisäksi on tärkeää, että opit muita keinoja käsitellä stressiä, epävarmuutta ja negatiivisia tunteita kuin syömishäiriön oireet. Toipumista ja parantumista voisi kuvata myös matkana omaan itseen, omien todellisten toiveiden ja arvojen etsimisenä.

Jos et aiemmin ole hakenut apua syömishäiriöön, sinun kannattaa tehdä se nyt. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Oikeanlaisen hoidon tai tuen saaminen vaatii sairastuneelta tai toipumassa olevalta usein sinnikkyyttä ja sitä, että itse etsii itselleen mielekkään keinon tukea omaa toipumistaan.

Olet saattanut olla hoidossa syömishäiriön takia, mutta olet ehkä kokenut, että apu on ollut "yhtä tyhjän kanssa". Kokemus siitä, että et ole hyötynyt saamastasi avusta tai hoidosta mitään, voi johtua siitä, että olet saanut apua sairautesi sellaisessa vaiheessa, että et ole ollut valmis sitä vastaanottamaan. Huonot muistot hoidosta tai avunhakemisesta ovat voineet syntyä myös siitä, että et ole kokenut tulleesi oikein kohdatuksi. Tällaiset kokemukset aiheuttavat usein melko pysyviä uskomuksia siitä, että apua ei kannata hakea tai että hoito ei auta. Usein hoidon onnistumisessa on kyse luottamuksen syntymisestä. Varsinkin terapiatyöskentelyn onnistuminen edellyttää sitä, että terapeutin ja asiakkaan henkilökemiat kohtaavat. - Siksi sinulle oikean terapeutin löytämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Monet syömishäiriöön sairastuneet kärsivät esim. pakko-oireista ("voin istua vain tuolin reunalla", "saan syödä ruuan vain tietyssä järjestyksessä ja tietynmuotoisina palasina", "minun pitää sulkea makuuhuoneen ovi kahdeksan kertaa, ennen kuin voin mennä nukkumaan" jne.) ja paniikkikohtauksista, jotka usein lievenevät ja häviävät oireilun vähetessä. Toisaalta, syömishäiriöoireista luopuminen ja sairauden sääntöjen uhmaaminen, yleensä lisäävät masennuksen ja ahdistuksen tuntemuksia joksikin aikaa. Ilman syömishäiriön sääntöjen uhmaamista sairaudesta ei voi kuitenkaan toipua, ja sen vuoksi tuen saaminen ja ahdistuksenhallintakeinojen oppiminen toipumisvaiheessa on tärkeää.

Syömishäiriötä sairastavilla esiintyy jonkin verran kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Pitkittyneessä syömishäiriössä sairauden sanelemat pakkoajatukset ja -toiminnot, ahdistus, masennus tai muut mielenterveyden ongelmat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus syömishäiriöön liittyy myös itsensä vahingoittamista (esim. viiltelyä) tai itsetuhoisuutta.

Syömishäiriö on rankka sairaus niin mielelle kuin keholle. Syömishäiriöön kuuluu, että sairastunut ei usko kehon lähettämiä viestejä esimerkiksi nälästä, kylmästä ja väsymyksestä. Syömishäiriössä keho onkin jatkuvassa hälytysvalmiudessa ja uupumustilassa, ja siksi sairaus on pitkittyessään vaarallinen esimerkiksi sydämelle. Sairastunut ei välttämättä osaa ottaa tosissaan muiden varoituksia tai ei pysty muuttamaan käytöstään, vaikka itsekin pelkäisi sairauden seurauksia. - Syömishäiriö on otettava vakavasti. Vaikka valtaosa sairastuneista toipuu, ja vaikka toipuminen on mahdollista vielä pitkänkin sairaushistorian jälkeen, on myös heitä, jotka menehtyvät syömishäiriön aiheuttamiin komplikaatioihin.

* Oksanen, J. A-klinikkasäätiö, luentomateriaali Päihdeongelma 13.4.2010)
** Koski-Jänne, As. Miten riippuvuus voitetaan (1998)
*** Keski-Rahkonen, A; Charpentier, P; Viljanen, R (toim.). 2008. Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö. Duodecim.

   
» Tukipuhelin 02 251 9207. Yhteystiedot