Kuvassa lukee oranssilla pohjalla teksti webinaarikooste.

Eduskunnan syömishäiriöt-yhteistyöryhmän webinaarin keskiössä syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito perusterveydenhuollossa

24.11.2021

Eduskunnan syömishäiriöt-yhteistyöryhmä järjesti 16.11.2021 Syömishäiriöiden hoidon haasteet ja mahdollisuudet perusterveydenhuollossa -webinaarin hoidon ja kuntoutuksen kehittämisestä kiinnostuneille.

Perusterveydenhuollon rooli syömishäiriöiden tunnistamisessa ja hoidossa on merkittävä. Avun ja hoidon hakeminen alkavat yleensä perusterveydenhuollon kautta. Tiedetään, että syömishäiriöiden tunnistaminen ja hyvä hoito perusterveydenhuollossa edellyttää, että syömishäiriöistä ja syömishäiriöoireilun moninaisuudesta puhutaan enemmän. Webinaarin aikaa kävi lisäksi ilmi, että perusterveydenhuollon ammattilaisille tarvitaan riittävästi koulutusta syömishäiriöihin liittyen.

Syömishäiriöiden juurisyitä tulee hoitaa ja tutkimusta lisätä

Syömishäiriöt-yhteistyöryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja, lääketieteen tohtori Mia Laiho (Kok.) nosti esille avauspuheenvuorossaan koronan vaikutuksen syömishäiriöiden kuten myös muiden mielenterveysongelmien räjähdysmäiseen lisääntymiseen. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat nuoret, joiden kehitys on vielä kesken.

Syömishäiriöiden hoitoa Laihon mukaan haastaa sairauden kompleksisuus. Hoidossa on huomioitava ihminen kokonaisuutena, pelkkä ravitsemuskuntoutus tai somaattisten oireiden korjaaminen ei riitä. Mieli tarvitsee kokonaisvaltaista hoitoa, jotta syömishäiriön taustalla olevat juurisyyt voidaan korjata. Laiho totesi, että mikäli syömishäiriöt jäävät perusterveydenhuollossa tunnistamatta ja vailla riittävää hoitoa, sairaus pitkittyy ja mahdollisesti myös kroonistuu. Esille nousi, että syömishäiriöiden syntyyn vaikuttavat tekijät ovat edelleen osittain tuntemattomat. Laihon mukaan tarvitaankin lisää tutkimusta syömishäiriöihin liittyen, jotta vaikuttavia hoitomuotoja voidaan kehittää.

Mia Laiho käsitteli avauspuheenvuorossaan myös poliittista päätöksentekoa ja sen merkitystä erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa markkinoinnissa. Mainonnan epärealistinen kuvasto esim. sosiaalisessa mediassa aiheuttaa nuorille tutkitusti negatiivisia ulkonäköpaineita ja haitallista vertailua ja sitä kautta altistaa myös syömishäiriöön sairastumiselle.

Laihon mukaan sote-uudistuksen mukaan tuomien uusien hyvinvointialueiden hoitoprosessit sekä palveluketjut tulee suunnitella niin, että syömishäiriöt tulevat huomioiduksi. Osana hoitoprosessia voidaan hyödyntää myös digitaalisia palveluja etenkin nuorten kohdalla hoitoon hakeutumisen kynnystä madaltamaan.

Vinoutunut ennakkokäsitys syömishäiriöistä hankaloittaa tunnistamista ja hoidon saamista

Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä käsitteli puheenvuorossaan syömishäiriöihin usein liitettyjä ennakkokäsityksiä, jotka vaikeuttavat sekä hoitoa että tunnistamista. Syömishäiriötä sairastaviin liitetään edelleen vahvasti stereotypia hoikasta teini-ikäisestä, jolloin suurin osa syömishäiriöitä sairastavista jää tunnistamatta ja hoitamatta.

Mikkilä kehotti laajentamaan tulokulmaa syömishäiriöihin ja kiinnittämään vähemmän huomiota syömishäiriöitä sairastavan kokoon tai painoon. Tutkimuksista tiedetään, että syömishäiriötä sairastava on todennäköisemmin lihava kuin laiha, mutta silti anoreksia, bulimia tai epätyypillinen anoreksia tunnistetaan ja hoidetaan selvästi useammin kuin esim. ahmintahäiriö (BED).

Syömishäiriöiden nykyiset diagnostiset kriteerit suosivat naisia, jonka vuoksi poikien ja miesten häiriöt tunnistetaan vain harvoin. Samoin ikäihmisten syömishäiriöt jäävät piiloon. Diagnostisissa kriteereissä ja hoidossa tulisi vahvemmin painottaa syömishäiriön vaikutusta elämänlaatuun ja arkeen kuin painoa tai painoindeksiä. Oleellista on, kuinka paljon syömiseen ja omaan kehoon liittyvä oireilu hankaloittaa elämää. Hoidossa tulisi kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, että syömishäiriö on ratkaisu- ja selviytymiskeino, joten juurisyiden tunnistamisen ja hoitamisen merkitys on suuri.

Puheenvuorossaan Mikkilä herätteli kuulijoita pohtimaan sitä, että laihdutus-, suoritus- ja kurinalaisuusmyönteinen kulttuuri ja yhteiskunnallinen ilmapiiri sekä ruokkii että kannustaa syömishäiriökäyttäytymistä ja -oireilua. Voidaankin kysyä, että onko hoidon ja kuntoutuksen mahdollista kehittyä, jos ympäröivä maailma normalisoi ja suosii syömishäiriölle tyypillistä käyttäytymistä?

Kun syömishäiriötä sairastava hakee apua, on hänet otettava vakavissaan

Kokemuspuhujan puheenvuorossa kuultiin syömishäiriöistä toipuneen henkilön kokemuksista avunhakemiseen ja hoidonsaantiin liittyen. Sairastavalle hoito näyttäytyy pirstaleisena, ja avun saanti on haastavaa. Hoitoon on usein joko liian terve tai sairas, ja lisäksi hoidossa keskitytään liian usein vain yhden oireen hoitoon kerrallaan sen sijaan, että hoidettaisiin ihmistä kokonaisuutena.

Kokemuspuheenvuorossa nousi esille, että kun syömishäiriötä sairastava hakee itse apua, on takana usein jo pitkä sairaushistoria. Syömishäiriöön liittyy usein sairaudentunnottomuutta ja häpeää. Kun sairastava on voittanut nämä esteet ja vihdoin hakee apua tai hoitoa, olisi hänet ottavat aina tosissaan. Jos tässä kriittisessä kohdassa sairastavan kokemukset mitätöidään ja hoito evätään, saattaa kestää vuosia, ennen kuin hoidon pariin hakeudutaan uudestaan.

Kokemuspuhuja kertoi, että hänen kohdallaan hoito oli tuntunut liian painokeskeiseltä ja ravitsemustilan korjaamiseen keskittyvältä, eikä syömishäiriöiden taustalla oleviin juurisyihin puututtu riittävästi. Hoidolta olisi toivonut kokonaisvaltaisempaa otetta ja ihmisen kohtaamista kokonaisuutena. Syömishäiriöistä toipumiseen kuuluvat aina takapakit, ja hoitavalla taholla tulisi olla armollisuutta epäonnistumisia kohtaan. Joskus takapakki hoidossa saatetaan nähdä hoidosta kieltäytymisenä, ja hoito katkaistaan, jolloin sairastava jää tyhjän päälle.

Kokemuspuhujan vinkit hoidolle ovat edellä mainittujen seikkojen lisäksi koko perheen huomioiminen hoidossa, ymmärrys syömishäiriöiden vakavuudesta, jämäkkyys ja etenkin aikuisten sairastavien kohdalla potilaan ahdistuksen sietäminen sekä riittävän pitkään jatkuva hoito.

Eduskuntaryhmien kommenttipuheenvuoroissa korostuivat huoli hoidon resursseista ja syömishäiriöiden tunnistamisesta

Webinaarissa kuultiin myös eduskuntapuolueiden kommenttipuheenvuorot teemaan liittyen. Kommenttipuheenvuoroja olivat pitämässä kansanedustajat Sandra Bergqvist (RKP), Hanna-Leena Mattila (Kesk.) ja Saara-Sofia Sirén (Kok.).

Sanda Bergqvist nosti esille syömishäiriöt koko perheen sairauksina. Vakava ja pitkäkestoinen sairaus vaikuttaa aina koko perheeseen, ja perhe vaatii tukea. Bergqvist ilmaisi huolensa siitä, että nykytilanteessa hoitoa saadakseen syömishäiriötä sairastavan painon tulee olla erittäin alhainen. Painokeskeisyys pitkittää hoidon saamista ja jättää ison osan sairastavista hoidon ulkopuolelle. Bergqvistin puheenvuorossa tuli esille aikuisten vastuu siitä, millaista puhetta he ylläpitävät kehoihin liittyen. Jokaisen aikuisen tulisi miettiä tarkkaan, että onko  painon lasku ja sen kehuminen hyvä asia, vai pitäisikö silloin enemmänkin huolestua.

Hanna-Leena Mattila käsitteli syömishäiriöiden yleisyyttä ja sitä, että mielenterveysongelmien suhteen hoitoon pääsy on kaikissa sairauksissa pullonkaulana. Nopea hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa parantaa kuitenkin hoitoennustetta ja vähentää inhimillistä kärsimystä. Terapiatakuun mukana tuoma nopea avunsaanti voisi toimia yhtenä ratkaisuna. Mattila puhui myös koulutuksen merkityksestä. Terveydenhoitoalan ammattilaisille on koulutuksen avulla tarjottava sellaiset työkalut, että syömishäiriöt osataan tunnistaa ja ammattilaisilla on riittävästi tietoa erilaisista hoitovaihtoehdoista. Myös Mattila nosti esille sen, miten jokaisella aikuisella on vastuu siitä, miten omasta kehostaan puhuu ja miten mahdollisesti muiden kehoja kommentoi.

Saara-Sofia Sirén nosti esille puheenvuorossaan sen, että syömishäiriöiden hoidon epäkohdat ovat olleet pitkään samat, ja keskustelun keskiössä ovat perusasiat: saako hoitoa, kun sitä tarvitsee, riittävätkö hoidon resurssit sekä tunnistetaanko syömishäiriöt. Syömishäiriöiden hoidon suhteen ratkaisuja tulisi hakea laajasti yli puoluerajojen edellä mainitut kipupisteet huomioiden. Erityisesti perusterveydenhuollon merkitys hoidossa on suuri, koska erikoissairaanhoidon resurssit ovat rajalliset.

Lopuksi – Vinkit syömishäiriöiden hyvään hoitoon ja kuntoutukseen

Webinaarin aikana piirtyi usean puheenvuoron kautta kokonaiskuva siitä, mitä elementtejä laadukkaan hoidon ja kuntoutuksen tulisi pitää sisällään.

  • Ota syömishäiriötä sairastava tosissaan. Kun hän vihdoin uskaltaa hakea ja pyytää apua, tarjoa sitä.
  • Kohtaa sairastava kokonaisuutena, ei erillisinä oireina tai numeroina.
  • Ole kiinnostunut ja jämäkän empaattinen.
  • Uskalla ottaa syömishäiriötä sairastavan ahdistus vastaan.
  • Huomioi hoidossa koko perhe. Myös aikuisen sairastavan lapset.
  • Hoida riittävän pitkään ja muista jatkoseuranta.
  • Kouluttaudu syömishäiriöihin.
  • Päästä irti stereotyyppisistä ja virheellisistä ennakko-oletuksista liittyen syömishäiriötä sairastavan kokoon, ikään tai sukupuoleen.

Muita kirjoituksia samasta aiheesta