Hallitsemattomaan syömiseen ei saa riittävästi apua – terveydenhuoltoon tarvitaan lisää osaamista ja resursseja

Ruoka ja ruuan ajattelu hallitsee elämääni. Turrutan tunteitani syömisellä. Syöminen on ainut ilo elämässäni. Mikä minua vaivaa, tunnesyöminen, ruokariippuvuus vai ahmintahäiriö, jonka keskeisenä oireena on hallitsematon syöminen?

Ruokariippuvuudelle ja tunnesyömiselle ei ole olemassa virallisia määritelmiä tai diagnoosikriteereitä. Syömishäiriöitä määrittävät diagnoosilokerot puolestaan ovat ahtaat, ja niihin mahtuu vain murto-osa kaikista syömishäiriötä sairastavista. Puhutaan sitten ruokariippuvuudesta, syömishäiriöstä tai tunnesyömisestä, taustalla vaikuttavat samat tekijät. Epämiellyttäväksi koettuun tunteeseen, turvattomalta tuntuvaan elämäntilanteeseen tai ahdistukseen haetaan lohdutusta, turvaa tai pakokeinoa syömisoireilun kautta.

Diagnoosikriteerit tai syömisen haasteen nimikkeet eivät määritä ongelman olemassaoloa tai vakavuutta. Kun ruoka ja syöminen hallitsee ihmisen elämää ja aiheuttaa voimakasta häpeää, avun ja tuen tarve on suuri. Hallitsemattoman syömisen aiheuttama häpeä hankaloittaa usein avun hakemista. Syömisen haasteiden tunnistaminen ja asiaan tarttuminen terveydenhuollon toimesta on siksi ensiarvoisen tärkeää.

Syömishäiriöliitto – SYLI ja Myllyhoitoyhdistyksen Ruoka ja riippuvuus -hanke tarjoavat erilaista tukea ja toimintaa syömisen haasteiden kanssa kamppaileville muun muassa vertaistuen kautta. Toiminnassamme mukana olleilta saadun palautteen perusteella hallitsemattomaan syömiseen ei terveydenhuollossa saa riittävästi apua ja ymmärrystä – jos sitä saa ollenkaan. Monelle meidän toimintamme on ainut aidosti apua, tukea ja ymmärrystä tarjoava taho.

Hallitsematon syöminen ei korjaannu pelkällä ruokaan ja syömiseen keskittyvällä ohjauksella. Kokemuksemme mukaan ihmiset saavat apua avoimesta ja rehellisestä keskustelusta liittyen syömisen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Toipuminen edellyttää, että syömisen oireiden tilalle opitaan uusia ahdistuksenhallintakeinoja ja tunnetaitoja – ja saadaan hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Tähän kaikkeen tarvitaan ammattiapua.

Diagnoosikriteerien ja syömisen haasteiden lokeroinnin sijaan kentälle tarvitaan lisää osaamista ja resursseja hallitsemattoman syömisen tunnistamiseen ja hoitamiseen sekä lisää ymmärrystä syömisen haasteiden taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Ennen kaikkea tarvitaan lisää uskallusta nostaa katse vaa’an lukemasta kohti ihmistä.

Katri Mikkilä, asiantuntija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Jutta Salmela, ravitsemusterapeutti, Ruoka ja riippuvuus -hanke, Myllyhoitoyhdistys