Ulla Kärkkäisen väitöstyö: arvosta kehoasi, syö säännöllisesti, älä laihduta

Ulla Kärkkäinen selvitti väitöstyössään painoon liittyvien ihanteiden ja käyttäytymisen yhteyttä painonmuutoksiin ja terveyteen nuorilla aikuisilla kymmenen vuoden kuluessa. Tutkimusaineistona oli yli 5000 nuorta naista ja miestä, joiden tietoja tarkasteltiin, kun he olivat 24- ja 34-vuotiaita.

Väitöstyön tavoitteena oli selvittää

1. painoihanteiden ja todellisen painon välistä epäsuhtaa ja sen vaikutusta painonmuutokseen kymmenen vuoden kuluessa
2. tekijöitä, jotka ovat yhteydessä onnistuneeseen painonhallintaan*
3. onko häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä vaikutusta fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen pitkällä aikavälillä
4. onko Eating Disorder Inventory-2 (EDI-2) käypä työkalu ahmintahäiriötä sairastavien seulontaan nuorilla naisilla.

*Onnistunutta painonhallintaa tarkasteltiin tässä työssä erityisesti primäärisestä näkökulmasta eli näkökulmasta, jossa painonhallintaa ei edellä ylipaino ja laihduttaminen. Toisin sanoen, tarkasteltiin tekijöitä, joiden avulla normaalipaino onnistuttiin ylläpitämään. Näihin primääreihin tekijöihin tulisi väitöstyön mukaan kiinnittää entistä enemmän huomiota, koska laihduttamisen pitkäaikaistulosten tiedetään parhaimmillaankin olevan vaatimattomia.

Väitöstyön keskeiset tulokset:

1. Valtaosa tutkittavista naisista ja melkein joka toinen miehistä oli tyytymätön painoonsa, mutta tyytymättömyydellä ei ollut vaikutusta painonmuutoksiin.
2. Painonhallinnassa onnistuivat ne, jotka söivät säännöllisesti ja jotka eivät laihduttaneet
3. Häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä todettiin olevan kauaskantoisia vaikutuksia terveyteen, erityisesti psyykkiseen kuormittuneisuuteen.
4. EDI-2-kysely osoittautui hyväksi työkaluksi ahmintahäiriön tunnistamiseen.

Painotyytymättömyys

Painotyytymättömyys oli yleistä, myös normaalipainoisilla. Ne harvat naiset, jotka olivat tyytyväisiä painoonsa, olivat hyvin hoikkia. Terveyden kannalta suositeltava ihannepaino ei siten vastannut sosiokulttuurista käsitystä ihannepainosta. Toisin sanoen, sosiokulttuurinen ihanne ajaa tavoittelemaan epärealistista ja omaa hyvinvointipainoaan (tavallisesti) matalampaa painoa.

SYLI tulkitsee: sosiokulttuurisesta ihanteesta johtuva painotyytymättömyys ajaa tarpeettomaan laihduttamiseen, joka myös syömishäiriökäyttäytymisenä tunnetaan. Emme suosittele.

Älä laihduta

Sosiokulttuurinen ihanne ajaa laihduttamaan. Oli sille terveyden kannalta perusteltua tarvetta tai ei. Kun otetaan huomioon, että laihduttamisen on sekä tässä että aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä lihomiseen, voidaan todeta, että ei kannattaisi. Hyvinvointiteko olisi laihduttamisen sijaan hyväksyä oma painonsa ja kehonsa ja keskittyä esimerkiksi säännölliseen syömiseen.

Ulla peräänkuuluttaa väitöstyössään terveys- ja hyvinvointialalla työskentelevien roolia ja vastuuta tässä. Ja niin peräänkuulutamme mekin. Miksi laihduttamisesta edelleen puhutaan ja laihduttamaan edelleen ohjeistetaan, vaikka tiedetään, että se ei toimi? Laihduttamisen ja painoon keskittymisen sijaan väitöstyössä toivotaan terveydenhuollolta enemmän huomiota kehon arvostamiselle ja terveiden elämäntapojen (kuten esim. säännöllinen syöminen) omaksumiselle.

SYLI tulkitsee: älä laihduta, älä laihduta, älä laihduta. Saat tehdä todellisia terveystekoja, kuten esimerkiksi syödä säännöllisesti. Mutta älä laihduta. Siitä ei seuraa sinulle eikä terveydellesi mitään hyvää.

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen

Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä pidetään usein harmittomana, koska se on niin yleistä. Ullan väitöstyö kuitenkin todistaa, että häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, joka ei vielä välttämättä täytä syömishäiriön kriteerejä, on yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja varsinkin miehillä huonompaan itsearvioituun terveyteen. Psyykkinen kuormittuneisuus ja huono itsearvioitu terveys puolestaan on yhteydessä fyysiseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.

Työssä todetaan, että lieväkin syömishäiriökäyttäytyminen on tärkeää tunnistaa ja hoitaa ajoissa, jotta vältytään häiriintyneen syömiskäyttäytymisen psyykkisiltä ja fyysisiltä haittavaikutuksilta jatkossa. Yhdeksi työkaluksi ahmintatyylisen oireilun seulomiseen tarjotaan väitöstyön perusteella esimerkiksi EDI-2-kyselyä, jonka toimivuus tässä työssä todettiin tosin vain naisilla.

SYLI tulkitsee: Minkäänasteinen oireilu ei ole harmitonta. Seulontatyökaluja tarvitaan kentälle, jotta häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja varsinkin ahmintatyylinen oireilu osattaisiin tunnistaa ajoissa ja hoitaa asianmukaisesti.

Lisätietoja

Ulla Kärkkäisen väitöskirja Weight-related ideals, behaviors and long-term health in young adulthood tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina 20.10.2018. Väitöskirja on luettavissa täällä.