Väkivalta syömishäiriön oireena
Väkivalta on ihmisen itseen tai läheiseen kohdistuvaa tahallista fyysisen voiman tai muun vallan käyttöä, tai sillä uhkaamista. Lähisuhdeväkivallasta puhutaan silloin kun väkivaltaa käyttävä ja väkivaltaa kokeva ihminen ovat tai ovat olleet keskenään läheisessä suhteessa. Meillä on usein hyvin kapea mielikuva väkivallasta, joka vaikeuttaa väkivallan tunnistamista. Väkivalta ei ole vain fyysistä satuttamista vaan se voi olla myös henkistä esim. haukkumista, manipulointia, pelottelua, mykkäkoulua tai itsetuhoista uhkailua. Väkivalta voi olla myös taloudellista tai materiaalista kuten varastamista, tavaroiden hajottamista tai muuta taloudellista hyväksikäyttöä. Myös digitaalinen väkivalta kuten jatkuvat yhteydenotot ja toisen sijainnin seuraaminen ovat väkivallan muotoja.
Vaikka väkivalta on aina valinta, ihminen ei itse välttämättä tunnista toimivansa väkivaltaisesti tai kokevansa väkivaltaa. Usein väkivalta tai sen uhka on läsnä silloin, kun tunnistaa pelkäävänsä läheisen reaktioita ja jatkuvasti muokkaavansa omaa toimintaa säädelläkseen läheisen tunteita. Väkivalta voi olla myös hyvin hienovaraista ja vaikeasti tunnistettavaa, mutta kuitenkin aina satuttavaa.
Aggressiivisuus on syömishäiriön oire
Syömishäiriöoireilu kehkeytyy useimmiten pikkuhiljaa osaksi elämää. Kukaan ei aktiivisesti valitse oireilla vaan kyseessä on haitallinen selviytymiskeino johonkin tilanteeseen tai tunteeseen, jonka kanssa oireilevan on hankalaa olla. Syömishäiriöoireilu ja sen aiheuttama armoton sisäinen puhe sisältävät usein oireilevan sisään päin kohdistuvaa aggressiota ja väkivaltaa. Syömishäiriöoireiluun liittyvä ahdistus voi ajaa sairastuneen tilanteisiin, joissa kaikki muut selviytymis- ja hallintakeinot pettävät ja haastavat tunteet purkautuvat väkivaltaisena käytöksenä myös ulospäin. Myös syömishäiriöoireilu voi puolustautua aggressiivisesti, kun sitä lähdetään rajaamaan tai sitä yritetään estää.
Kun väkivalta astuu kuvioon, ollaan jo todella keinottomassa ja hankalassa paikassa, jossa kaivataan kipeästi parempia tapoja ratkaista tilanteita. Väkivalta ei ole koskaan oikeutettu selviytymiskeino. Sitä ja sen syitä voi ymmärtää, mutta sitä ei tule hyväksyä. Väkivaltainen käytös ei myöskään ole koskaan kenenkään toisen ihmisen syy.
Väkivaltainen käytös ei ole aina tietoinen valinta
Syömishäiriö voi muuttaa sairastuneen persoonaa ja totuttua käyttäytymistä rajullakin tavalla. Syömishäiriöön liittyvä voimakas ahdistus ajaa oireilevaa käyttäytymään itselleen poikkeuksellisella tavalla, johon voi liittyä myös aggressiivisuutta. Tämän vaikutus läheiseen on usein valtava: läheinen voi olla todella hämmentynyt, peloissaan tai lamaantuu uuden edessä. Läheinen on usein neuvoton ja tarvitseekin paljon tukea ja tietoa hahmottaakseen tapahtunutta muutosta, sen syitä ja saadakseen keinoja reagoida.
Kaikki hankalat tilanteet ja haastava käytös eivät ole väkivaltaa. On kuitenkin olennaista tunnistaa tilanteet, joissa kyse on väkivallasta. Tunnistaminen ei aina ole yksiselitteistä tai helppoa, mutta on tärkeää pysähtyä sen äärelle, millaisia vaikutuksia toisen ihmisen toiminnalla ja käytöksellä on omaan itseen, hyvinvointiin ja väliseenne suhteeseen.
Vaikka syyt väkivallan takana ovat usein paikannettavissa ja liittyvät oireiluun, väkivaltaa ei tarvitse tai tule missään tilanteessa hyväksyä. Väkivaltaan liittyy pahimmillaan niin voimakasta häpeää ja epäonnistumisen kokemusta, että se estää ongelman myöntämistä ja avunhakemista. Ammattilaisen tehtävä on kysyä väkivallasta ja tarjota kohtaamalleen ihmiselle mahdollisuuden siitä kertomiselle. Jo väkivallasta puhuminen lieventää siihen kohdistuvaa häpeää ja helpottaa avunsaamista.
Väkivallan vaikutukset läheiseen
Läheisen tehtäväksi usein jää oireilun rajaaminen sairastuneen arjessa ja tämä väistämättä ajaa sairastunutta kohti ahdistusta. Sairaus tarvitseekin jämptit rajat; usein toipumisen alkuvaiheessa ulkopuolelta ennen kuin toipuva itse on valmis rajaamaan oireiluaan. Ilman selkeitä rajoja syömishäiriö neuvottelee loputtomasti ja haluaa jatkaa toimintaansa.
Usein oireilun rajaaminen koetaan vaikeaksi. Rajaamisen haasteet kiinnittyvät pelkoon ja se on perin ymmärrettävää. Vaatii vahvaa ymmärrystä sairauden vaikutuksista ja luonteesta, jotta kykenee toimimaan luontaisia vaistojaan vastaan. Myötäily voi tuntua sairastavan suojelulta ja rajatessa pitääkin toimia toisin. Täytyy olla vankka ymmärrys siitä, että syömishäiriön ollessa kyseessä jämäkkyys ja rajaaminen ovatkin tuomassa turvaa ja tukemassa toipumista. Rajaamalla oireilua suojellaan siis sairastavaa, vaikka tilanteet hankalilta tuntuisivatkin.
Joskus syömishäiriölle on mahdollista asettaa riittävän turvalliset rajat kotioloissa, toisinaan tähän tarvitaan vahvaa ammattilaisten tukea. Näin on esimerkiksi silloin kun ahdistus on niin voimakasta, ettei sairastunut uskalla haastaa syömishäiriötä kotioloissa läheisten hyvälläkään tuella ja kannustuksella.
Molemmat, sekä läheinen että toipuva, tarvitsevatkin rakentavia keinoja olla ahdistuksen kanssa mahdollisimman turvallisesti, jotta tilanteet eivät kärjisty. Läheisen näkökulmasta on myös hyvä olla tietoinen, että jatkuva rajaaminen on valtavan kuormittavaa ja vaatii valppaana oloa aivan poikkeuksellisella tavalla. Kuormituksen alla ihminen ei aina kykene löytämään terveitä ratkaisuja, jolloin voi kasvaa riski myös läheisen väkivaltaiseen toimintaan.
Myös läheisen itsetuntemuksella on väliä: provosoidunko helposti vai lamaannunko uhkaavassa tilanteessa? Välttelenkö rajaamistilanteita? Miltä rajojen asettaminen minussa tuntuu? Olenko saanut harjoitella rajojen asettamisen taitoa aiemmin vai kohtaanko tätä asiaa nyt ensimmäistä kertaa? On hyvä tulla tietoiseksi siitä, että syömishäiriö osaa manipuloida ja pelata läheisen hyvää tahtoa sairastunutta vastaan. Rajojen asettaminen on harvoin mukavaa tai heti palkitsevaa, mutta tiedä että toimit silti oikein, kun rajaat.
Väkivaltaan tarvitaan apua
Väkivaltatilanteet ovat aina vaurioittavia sekä tekijälle että kokijalle. Myös tekijä tarvitsee tukea omaan käytökseensä ja siihen liittyen tunteiden käsittelyyn. Tekoihin liittyvän häpeän purkamiseen liittyy myös ennaltaehkäisyn elementti tulevaisuutta ajatellen. Väkivallan mahdollisuus kasvaa, kun hankalia tunteita pääsee kasautumaan eikä ahdistus pääse purkautumaan turvallisella tavalla. Vastaavasti häpeän purku, omasta toiminnasta hyvällä tavalla vastuuntuminen ja hankalien tunteiden käsittely ennaltaehkäisee väkivaltaista käyttäytymistä.
Akuutissa tilanteessa väkivallan syiden ja seurausten tarkastelu ei ole välttämättä edes mahdollista. Kaikki muukin elämä tapahtuu samaan aikaan, siitä on selvittävä ja pysähtyminen asian äärelle voi vaatia paljonkin aikaa ja vankkaa ammatillista tukea. Akuutissa tilanteessa kaivataan työkaluja edetä turvallisesti kohti toipumista ja pitkällä aikavälillä tapahtumien tarkempi tarkastelu on usein tarpeen. Myös väkivallasta voi toipua.
Apua tarjoavia tahoja:
Syömishäiriöliitto:
Tukea sairastuneelle/oireilevalle
Kirjoittajat:
Terhi Kanerva, läheisten tukipalvelukoordinaattori, Syömishäiriöliitto
Niina Pitkänen, aluekoordinaattori Itä- ja Kaakkois-Suomi, Syömishäiriöliitto
Elisa Vettenranta, aluekoordinaattori Sisä-Suomi, Syömishäiriöliitto
Sara Taskinen, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija, Maria Akatemia