Kehopositiivisuus on tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys

Kehopositiivisuus on tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys

4.12.2019

Kehopositiivisuudessa on paljon hyvää MUTTA.

Ei kun ei mitään muttia!

Aloitetaanpa alusta. Kehopositiivisuus ei lähtökohtaisesti liity millään tavalla terveyteen. Kehopositiivisuus on tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys.

Vaikkei kehopositiivisuus liity terveyteen, mitä jos sitä silti tarkastellaan terveyden näkökulmasta? Onko siellä oikeasti se MUTTA? Onko eri kokoisten, näköisten ja kykyisten kehojen tasa-arvoinen kohtelu todella terveysriski?

Vaikea uskoa, että olisi.

Jos ihmiset tulisivat kohdatuksi ja kohdelluksi tasavertaisesti riippumatta kehon koosta, muodosta, väristä ja kyvykkyydestä, miten se vahingoittaisi kenenkään terveyttä? Voisiko se auttaa meitä jokaista suhtautumaan erilaisiin kehoihin ja omaan kehoonsa arvostavammin ja kunnioittavammin? Voisiko oman kehon arvostus ja kunnioitus olla edellytys sille, että voi ja haluaa tehdä omalle keholleen ja terveydelleen aidosti* hyviä tekoja?

*aidosti = mm.
 riittävän ja täysipainoisen ruoan tarjoaminen omalle arvokkaalle keholleen vs.
 väkivaltainen laihduttaminen
 iloa tuottavan liikkumistavan löytäminen pysyväksi osaksi elämää vs.
 itsensä liikkumaan pakottaminen kalorien kuluttamisen tai kehonmuokkauksen vuoksi
 psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen vs.
 itsensä arvottaminen koon ja suoritusten perusteella

Ei ole kyse siitä, että kehopositiivisuus yrittäisi vähätellä tai kieltää lihavuuteen liittyviä terveysriskejä. Oikein ymmärrettynä ja laajalti toteutuessaan kehopositiivisuudella voitaisiin niihin terveysriskeihinkin vaikuttaa. Mutta niin kauan kun on MUTTA, kehopositiivisuutta ei olla ymmärretty eikä ymmärretä oikein eikä se pääse siksi laajalti toteutumaan.

Muita kirjoituksia samasta aiheesta