Kannanotto: Kilpaurheilu on mennyt rikki – Urheilevien lasten ja nuorten psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi on turvattava

28.1.2020

Taitoluistelu. Voimistelu. Pyöräily. Hiihto. Mäkihyppy. Formula 1. Tammikuussa lukuisat urheilulajit ovat nousseet esille niissä esiintyvien epäkohtien kautta. On puhuttu valmentajien väärinkäytöksistä ja epäasiallisista valmennusmenetelmistä. Lajien sisäänrakennetuista vaatimuksista. Esteettisyyden ja yhdenmukaisuuden paineesta. Maksimaalisen suorituskyvyn tavoittelusta liian kovalla hinnalla.

Kaikelle keskustelulle löytyy yksi yhteinen nimittäjä, syömishäiriö. Jokaisen uutisoidun lajin kohdalla mainitaan syömishäiriö joko pää- tai sivulauseessa.

Syömishäiriö, pahimmillaan tappava, lievimmilläänkin vakava sairaus, voi puhjeta kaikenikäisille, mutta useimmiten sairaus alkaa nuorena tai nuorena aikuisena. Syömishäiriön taustalla on aina useita tekijöitä, mutta laukaiseva tekijä on sama. Laihduttamisen aloittaminen.

Kilpaurheilevat nuoret päätyvät laihduttamaan usein valmentajan kehotuksesta lajiin sisäänrakennetun keveyden ihanteen tai yhdenmukaisuuden vaatimusten vuoksi. Kun nuori alkaa laihduttaa valmentajan käskystä tai painostuksesta, puhutaan sekä psyykkisestä että fyysisestä pahoinpitelystä.

Lapsen ja nuoren keho on aina arvokas sellaisena kuin se on. Sitä ei tule koskaan kritisoida tai mitätöidä. Ei missään tilanteissa. Lapsille ja nuorille tulee taata kasvurauha ja kehollinen itsemääräämisoikeus. Kehon arvostelulla ja epäasiallisella kommentoinnilla voi olla ja usein onkin sekä terveyden että urheilussa menestymisen kannalta kohtalokkaat seuraukset.

Valmentajien vastuu ja valta on suuri. Kilpaurheilevat lapset ja nuoret viettävät lukuisia viikkotunteja valmentajien seurassa. Treenien lisäksi iso osa kilpaurheilua ovat kisamatkat. Valmentajan puutteelliset ja vääristyneet tiedot ja taidot liittyen ravitsemukseen ja terveeseen syömiskäyttäytymiseen ovat valitettavan yleisiä, ja vaikuttavat väistämättä siihen, miten ruoasta, syömisestä ja kehon koosta puhutaan. Kuinka monen valmentajan puutteellisten tietojen taustalla on oma häiriintynyt ruoka- ja kehosuhde tai tunnistamaton ja käsittelemätön syömishäiriöoireilu, joka välittyy väistämättä eteenpäin valmennettaville?

Kilpaurheilun pariin hakeutuu lähtökohtaisesti sellaisia nuoria, jotka ovat kilpailuhenkisiä, suorituskeskeisiä ja kunnianhimoisia. Samat luonteenpiirteet altistavat syömishäiriölle. Kilpa- ja huippu-urheilussa tulisikin aina panostaa syömishäiriöiden systemaattiseen ennaltaehkäisyyn sekä tunnistamisen ja varhaisen puuttumisen mallien kehittämiseen.

Lisäksi keskusteluun tulisi ottaa kansallisella seuratasolla lajien sisäiset vaatimukset, jotka altistavat syömishäiriölle ja tehdä toimenpiteitä niiden kitkemiseksi. Useissa lajeissa painopiste tulisi siirtää keveydestä ja yhdenmukaisuudesta suoritukseen. Toisissa keskustelua vaaditaan taas siitä, missä painossa ja ravitsemustilassa urheilu on turvallista.

Kilpa- ja huippu-urheilu on luonteeltaan veitsenterällä kävelemistä yksilön hyvinvoinnin suhteen. Maksimaalisen suorituksen, fyysisesti huippunsa hiotun kehon ja fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tulee kuitenkin olla yhdistettävissä, jotta urheilu on eettisesti kestävällä pohjalla. Tähän vaaditaan tahtoa, resursseja, ongelmien tunnistamista ja avointa keskustelua.

Syömishäiriöliitto on mielellään mukana rakentamassa terveempää kilpaurheilua ja tukemassa lasten ja nuorten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja

Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Muita kirjoituksia samasta aiheesta