Toteutuuko syömishäiriön käypä hoito-suositus -seminaari.

Mistä Toteutuuko syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus? -seminaarissa oikein puhuttiin?

23.10.2019

Toteutuuko syömishäiriöiden Käypä hoito –suositus? -seminaari kokosi täyden salillisen yleisöä Tampereelle perjantaina 4.10. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Suomen syömishäiriöyhdistys ry:n kanssa. 

Seminaarissa kuultiin 

  • vielä julkaisematonta tutkimustietoa liittyen ammattilaisten asenteisiin syömishäiriöitä ja syömishäiriöiden hoitoa kohtaan 
  • paneelikeskustelut liittyen Käypä hoito –suosituksen toteutumiseen ja syömishäiriön hyvään hoitoon 
  • tutkimustietoa vertaistuen vaikuttavuudesta 

Ammattilaisten asenteet ja kiinnostus

Ammattilaisten asenteet, ymmärrys, kiinnostus ja osaaminen syömishäiriöihin liittyen vaikuttavat hoidon onnistumiseen. Esiin nousi myös ammattilaisten kiinnostus itsensä kehittämiseen ihmisenä. Kun kyse on sairaudesta, joka on tullut ratkaisuksi kun ei selviä oman tunne-elämänsä kanssa, ammattilaisten omat tunnesäätelytaidot nousevat myös keskiöön.  

Painokeskeisyys

Sekä Käypä hoito -suositus että syömishäiriöiden käytännön hoito on edelleen liian painokeskeistä. Paino ei saa yksinään määritellä syömishäiriön olemassaoloa, avun tarvetta tai toipumisen tasoa. Normaalipainoalueen saavuttaminen on harvoin riittävä paino syömishäiriöstä toipumisen ja nälkiintymistilan korjaamisen kannalta. Puhumattakaan sitten lihavista syömishäiriötä sairastavista, jotka tulevat pääasiassa kohdatuksi ja hoidetuksi ensisijaisesti painonsa kautta lihavina, ei syömishäiriötä sairastavina.  

Hoidon johdonmukaisuus

Luottamuksellinen yhteistyösuhdejota Käypä hoito -suosituskin peräänkuuluttaaedellyttää hoidon etenemistä johdonmukaisesti. Hoidossa on oltava punainen lanka, joka läpäisee kaikki hoidon tasot ja nivelvaiheet. Eli kun hoitopaikka, vastuuyksikkö tai hoitava henkilö vaihtuu, vaihto pitäisi toteuttaa saattaen ja varmistaen. 

Hoitopolut, -mallit ja -ketjut ovat parhaimmillaan kehyksiä, joiden puitteissa hoitoa toteutetaan. Hoidon sisältöä määrittää sairauden psykopatologinen vakavuusaste (enemmän kuin vaikka diagnoosi) eli se mikä funktio sairaudella on ihmiselle. Kun hoito suunnitellaan tämän mukaan, se on myös tehokkain. 

Läheisten rooli

Vanhemman tai muun läheisen aktiivisuus ei saa olla uhka hoitotaholle. Läheiset ovat liian vähän hyödynnetty voimavara syömishäiriön hoidossa, mutta läheisiä pitää auttaa auttamaan, jotta he osaavat olla avuksi. Ja samalla tietty muistaa, että perheitä ja läheisverkostoja on erilaisia, kaikilla ei ole voimavaroja sitoutua perhepohjaiseen hoitoon.  

Toipuminen

100-prosenttinen toipuminen ON mahdollista. Ei tyydytä vähempään, koska silloin tulee uudelleensairastumisia ja relapseja. Toki muistaen, että paljon tapahtuu myös hoidon ulkopuolella. Hoidon tavoitteena on luoda pohjaa, jotta oikea, omannäköinen ja syömishäiriöstä vapaa elämä mahdollistuu. 

Ambivalenssi

Ambivalenssi. Tarkoittaa sairastuneen kokemaa ristiriitaa ja köydenvetoa sairauden ja terveiden ajatusten välillä. Seminaarissa keskusteltiin myös siitä, miten hoitavan henkilökunnan on osattava sietää ambivalenssia. Liittyy ykköskohtaan, mutta halutaan nostaa omaksi kohdaksi, koska oli monesti seminaarissa toistunut termi. Viisaat ihmiset puhuvat välillä vaikeilla termeillä tutuista asiosta.  

Yhteenvetona:

  • Lisää koulutusta syömishäiriöistä sote-alalle 
  • Vähemmän vaakoja 
  • Punaisia lankoja ja sairauden funktion huomioivia kehyksiä hoitopoluille 
  • Läheisille kädestä pitäen ohjausta 
  • Tavoitteena aina 100-prosenttinen toipuminen 
  • Ambivalenssin sietämistä 

 

Kiitos vielä kaikille järjestäjille, osallistujille, puhujille ja panelisteille! 

Muita kirjoituksia samasta aiheesta