Älä laihduta – uskalla elää

6.5.2019

Laihduttaminen on syömishäiriötä sairastavalle läsnä kaikessa. Laihduttaminen on aina olemassa oleva mahdollisuus, johon voi turvautua ja johon ei uskalla olla turvautumatta. Laihduttaminen on automaatio, todellisuus, joka vaan on ja jota ei enää edes kyseenalaista. Vaikkei välttämättä enää aktiivisesti ajattelisi laihduttavansa.

Laihduttaminen on niin ikään monelle ei-syömishäiriötä sairastavalle, painonsa kanssa tuskailevalla läsnä jatkuvasti. Aina olemassa oleva mahdollisuus, johon turvautua. Keino saada elämän ongelmat ratkaistua. Keino tehdä elämästä tai itsestään parempi. Tai ainakin illuusio siitä.

Mitä tapahtuisi, jos laihduttamisen mahdollisuus vietäisiin ihmisiltä pois? Minkälaisia muutoksia tulisi esimerkiksi…

…syömiskäyttäytymiseen?

Jos laihduttamisen mahdollisuutta ei olisi, ei myöskään olisi ajatuksia siitä, että en mä nyt voi ottaa, kun siinähän on ihan hirveesti kaloreita. Ei ajatuksia siitä, että pitää huomenna syödä kevyesti kun tänään söin näin hirveästi. Ei vain kevyesti salaattia tai keittoa lounaaksi. Ei iltasyöntiövereitä, koska se keitto ei pitänytkään nälkää, vaikka laihdutusoppaat muuta väitti. Ei maailmanlopunmorkkiksia siitä, kun ryhmän paineen alla sitten kuitenkin otin sitä pullaa, mitä oli kahvihuoneeseen tuotu. Ei jatkuvaa murehtimista siitä, mitä voi ja ei voi syödä ja mitä toimenpiteitä se vaatii, jos sitten kuitenkin syökin.

Sen sijaan olisi hirveästi ihanien makujen maisteluja ja ihasteluja, yksin ja yhdessä. Kylläisyydestä onnellisia kehoja. Nälästä herääviä ruokahaluja, joita kukaan ei yritä väkisin tukahduttaa. Herkkuhetkiä vailla syyllisyyttä. Kohtaamisia ja keskusteluja ruoan äärellä.

…liikkumiseen?

Jos laihduttamisen mahdollisuutta ei olisi, ei olisi myöskään pakonomaisesti suoritettua liikuntaa. Ei ajatuksia siitä, että paras laji on se, missä palaa eniten kaloreita. Ei ajatuksia siitä, että jos ei tulos näy vaa-assa tai kehonkoostumusmittauksessa, koko touhu oli turhaa. Ei syyllisyyttä siitä, kun ei ole ehtinyt, jaksanut, viitsinyt eikä saanut aikaiseksi. Ei kesäkuntoa varten kyykkäämisiä. Ei vielä yhtä kierrosta, toistoa, sarjaa, treeniminuuttia tai -tuntia ennen kuin on riittävästi. Ei vielä varmuuden vuoksi yhtä.

Sen sijaan olisi olemassa hirveästi paljon enemmän ihania erilaisia lajeja, joita kokeilla. Ulkoilmasta punehtuneita poskia. Treenisalin tutusta tuoksusta suupieliin nousevaa hymyä. Surutta lopetettuja harrastuksia, kun ei tuntunutkaan omalta. Treenikaverin aitoa kannustusta. Oman kehon pystyvyyden ja rajojen ihmettelyä.

…ihmissuhteisiin?

Jos laihduttamisen mahdollisuutta ei olisi, ei olisi myöskään laihduttamisrituaalien takia väliin jätettyjä illanistujaisia tai saunailtoja. Ei ruokapöytäahdistuksen pilaamia sukujuhlia. Ei erikseen itselle ja muulle perheelle tehtyjä ruokia. Ei huonoa omaatuntoa ystävän kanssa vietetystä ajasta, vaikka se sotkikin suunnitelmat syömisen ja/tai liikkumisen suhteen. Ei seksiin suostumista vain siksi, että haluaa osoittaa oman kehonsa kelpaavan. Ei ajatuksia siitä, että seksikumppani kehui vartaloani vain varmistaakseen pukille pääsyn. Ei oman kehon koon ja ulkonäön murehtimista kesken aktin.

Sen sijaan olisi hirveästi paljon enemmän spontaaneja kahveja/lasillisia kaupungilla. Aamuun asti venyneitä iltoja. Naapurin lapsen synttäreille osallistumista. Yhteisiä uimarantareissuja. Toisen ihmisen päästämistä itsensä, tapojensa ja ajatustensa lähelle. Yhdessä naurettuja iloja ja itkettyjä suruja. Omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan nauttimista.

…omaan ihmisyyteen?

Jos laihduttamisen mahdollisuuutta ei olisi, ei olisi kehon koolle perustuvia käsityksiä omasta itsestä. Ei hoikkuudelle rakennettuja itsetuntoja. Ei ajatuksia siitä, että jos vain olisin laihempi, tämäkin asia olisi elämässäni paremmin. Ei jo lapsena opittua oman kehon ruoskimista, kurittamista ja soimaamista.

Sen sijaan olisi hirveästi enemmän uskallusta olla, näkyä ja kuulua sellaisena kuin on. Rohkeaa itseensä tutustumista. Avun pyytämistä. Omien ajatusten, tunteiden, halujen ja tarpeiden ääneen sanomista.

Yritänkö tässä leimata kaiken laihduttamisen syömishäiriöksi?

En. Yritän vain herättää huomaamaan, kuinka samankaltaisia ajattelu- ja käyttäytymismalleja syömishäiriöiden ja ihan “terveen” tai “viattoman” laihduttamisen välillä on.

Puhumme usein siitä, miten syömishäiriö vaikuttaa elämässä ihan kaikkeen. Mutta niin vaikuttaa laihduttaminenkin! Ei vain syömiseen ja liikkumiseen, vaan siihen, minkälaisena ihmisenä näyttäytyy itselleen ja muille. Miten osaa nauttia, heittäytyä, tuntea heikkoutensa ja vahvuutensa ja, hemmetti soikoon, elää!

Älä laihduta -päivä on olemassa kaikkien laihduttamisen vuoksi elämättömien elämien vuoksi. Kuten Vaakakapina jo aikanaan lanseerasi: Lopeta laihdutus, aloita elämä.

Älä laihduta -päivänä 6.5.2019

Katri Mikkilä, asiantuntija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta