Kuvassa vesi tippuu sateenvarjon reunasta.

Diabetes ja syömishäiriö

9.11.2020

Keväällä 2020 puhuimme Katrin kanssa Syömishäiriöliiton instalivessä diabeteksestä ja syömishäiriöstä. Puhuimme muun muassa siitä, miten diabeteksessa on syömishäiriölle altistavia tekijöitä ja miten hyvän diabeteksen hoidon toteuttaminen voi itse asiassa altistaa syömishäiriölle.

Diabeteksen hyvä hoito altistaa syömishäiriölle?

Syömisen ja liikkumisen tarkkailu on tyypillisimpiä syömishäiriön oireita. Diabeteksessa syömisen ja liikkumisen tarkkailu sen sijaan on oleellinen osa diabeteksen hoitoa. Ykköstyypin diabetesta sairastavan tulee tietää ruokansa hiilihydraatti määrät, jotta voi pistää oikean lääkärin kanssa sovitun annoksen insuliinia. Alussa tämä vaatii ruuan punnitsemista ja opettelua, miten paljon mikäkin ruoka sisältää hiilihydraatteja.

Samalla tavalla kakkostyypin diabetesta sairastavan tulee huomioida mitä syö. Monella kakkostyypin diabetesta sairastavallakin on monipistoshoito (kuten minulla), jolloin tulee samalla tavalla huomioida ruuan sisältämä hiilihydraattimäärä. Varsinkin kakkostyypin diabetekseen liittyy paljon erilaisia liitännäissairauksia, joiden hoidossa osana on ruokavalioon ja liikkumiseen liittyvät asiat. Tässä on jo aikamoinen yhdistelmä syömishäiriönäkökulmasta katsottuna.

Kaikki diabetesta sairastavat eivät tietenkään sairastu syömishäiriöön, mutta siinä on todella paljon mahdollisuuksia ja aineksia. Esimerkiksi taipumus perfektionistiseen ajatteluun voi ajaa diabeteksen hoidon äärirajoille, jolloin siinä on paljon samaa kuin syömishäiriössä. Diabeteksen hoidosta voi pikkuhiljaa tulla syömishäiriö. Syödään mahdollisimman terveellisesti, tiettyinä kellon aikoina, tiettyjä, mitattuja asioita, kiellettyjen ruoka-aineiden lista kasvaa, liikkumisesta tulee pakonomaista jne.

Diabeteksen hoitoa syömishäiriön keinoin?

Olisi hyvä tarkkailla, millaisia ajatuksia sairauden hoito herättää? Miten ajattelee ruuasta tai liikkumisesta? Onko ajattelu ehkä joustamatonta? Onko vaativa itseään kohtaan? Diabetes on sairaus, josta ei parannuta, vaan se on elämän loppuun asti ihmisen mukana. Hyvä hoitotasapaino vaatii sairastuneelta sitoutumista omahoitoon, jolloin hän on itse vastuussa verensokeriarvojen mittaamisesta ja lääkkeiden oikeasta annostelusta sekä ruuan tarkkailusta. Monesti diabetesta sairastaville puhutaan myös itsekurista ja sen kiristämisestä. Tämä kun vielä lisätään tähän soppaan, alkaa kyllä olla syömishäiriöoireet lähellä.

Tiedän itsekin, miten ärsyttävää on saada mittariin liian korkeita arvoja ja miten ajatukset lähtevät laukalle. ”Vitsi, että olen huono ihminen, kun en saa näitä arvoja pidettyä tasaisina. Miksi minun piti taas syödä tuota jälkiruokaa tai ottaa iltapäiväkahvilla pulla, johtuikohan ne korkeat sokeriarvot niistä? Hitsi, että tekee mieli suklaata, mutta uskallanko minä syödä sitä kun en huomioinut sitä insuliinin määrässä. Ehkä olisi paras jättää se nyt syömättä.” Sitten kun en syö suklaata, vaikka olisi tehnyt mieli, huomaan miten illalla on mennyt moninkertainen annos suklaata hetkessä. Ja taas alkaa ajatukset pyöriä alusta. ”Huomenna kyllä aloitan ja olen tarkempi.”

Hoida diabeteksen (tai syömishäiriön) sijaan itseäsi

Minä olen monta kertaa aloittanut uuden elämän diabeteksen hoidon suhteen. Nyt olen monen vuoden kompuroinnin jälkeen päättänyt, että opettelen hoitamaan itseäni, en diabetesta. Pyrin ottamaan huomioon mielen hyvinvoinnin, joka diabetesta hoitaessa joutuu välillä koville. Pyrin olemaan joustava ja opettelen välillä hellittämään, kuuntelen mitä kehoni kaipaa. Tämä varmasti sopisi monelle syömishäiriöön sairastuneellekin ohjenuoraksi. Opetellaan hoitamaan itseään, ei syömishäiriötä. Me olemme kuitenkin kokonaisvaltaisia olentoja ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Diabetes-lehdessä (nro 4 syyskuu 2020) on psykologi Jenni Salonrannan kolumni ”Ystävästä on helpompi pitää huolta kuin vihamiehestä”. Siinä hän kirjoittaa itsemyötätunnosta ja kuinka se tutkimusten mukaan edistää diabeteksen hoitotasapainoa ja psyykkistä hyvinvointia.

”Itsemyötätunto on sitä, että osoittaa itse itselleen ystävyyttä, armollisuutta ja anteeksiantoa. Se antaa luvan olla rikkinäinen, erehtyväinen ja keskeneräinen. Se antaa luvan tuntea kaikenlaisia tunteita ja ajatella kaikenlaisia ajatuksia. Ennen kaikkea itsemyötätunto on itsen ohjaamista suuntaan, joka on itselle hyväksi sekä armollisuutta silloin, kun kompastuu kulkiessaan tuohon suuntaan”.

Hän kirjoittaa lisäksi, että diabeteksen hoidossa tarvitaan sisukkuutta, mutta myös kykyä vetää hoitotasapainon tavoittelussa raja johonkin kohtaan. Tuo rajanveto voi tapahtua vain kuuntelemalla oman kehon ja mielen viestejä. Kun luin tätä kolumnia, minulle nousi mieleen, että tämä teksti sopisi syömishäiriöön sairastuneelle ja siitä toipuvalle todella hyvin. Syömishäiriöön sairastunut tarvitsee sisukkuutta toipumiseen ja kykyä vetää raja syömishäiriölle. Rajan vedossa auttaa itsensä kuuntelu ja itsensä löytäminen sairauden alta.

Pidetään huolta itsestämme ja muistetaan olla ystäviä itsellemme!

Jonna Rautavirta
toiminnanohjaaja
SYLI-keskus Kuopio

Arkistot

Archives

2 vastausta artikkeliin “Diabetes ja syömishäiriö”

  1. Voiko pitkään jatkunut aliravitsemus laukaista diabeteksen, jos syömishäiriön takia on vältellyt kaikkea sokeria sisältävää ja sokerinsietokyky on mennyt sekaisin?

    • Ymmärtääksemme aliravitsemustila ei vaikuta insuliinintuotantoon eikä insuliiniherkkyyteen eikä diabetesta voi näin itselleen ”aiheuttaa”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta