Kuvassa sukkia roikkumassa tuolin selkänojalla.

Hyvät vai pahat rutiinit

9.12.2019

Syömishäiriö tuo usein elämään ja arkeen haitallisia rutiineja, jotka rikkovat omaa hyvinvointia. Toisaalta oireilu voi vetää arjen kaaokseen, jossa hyvinvointia edistävät arjen rutiinit katoavat. Syömishäiriö vaikuttaa voimakkaasti sairastuneen omaan tahtoon, joka on yksi ihmisen toimintaa ylläpitävistä tekijöistä. Sairauden oireisiin liittyy joustamaton ajattelu ja juuttuminen omiin kokemuksiin. Ne ylläpitävät arjessa sellaista rutinoitunutta toimintaa, joka syventää oirehdintaa ja hajottaa omaa hyvinvointia. Näin itseään vahvistava, omalle hyvinvoinnille haitallinen kehä on valmis.

Mitä rutiinit oikein ovat ja mistä ne muodostuvat?

Rutiinit määrittävät omaa toimintaamme ja arkeamme. Rutiinit tuovat rytmin arkeen, ja pitävät päivän koossa. Arkisen toiminnan rutiinit ovat meille merkityksellisiä eri syistä. Niihin vaikuttavat mm. elämänkokemus, nykyinen elämäntilanne ja käytössä olevat voimavarat (esim. kuormituksen taso, mielialat, taloudellinen tilanne) sekä fyysinen ja sosiaalinen ympäristö (esim. asuinpaikka, perheenjäsenet ja muut läheiset ihmiset). Tämän lisäksi merkityksellisiä ovat alussa mainittu oma tahto, tavat ja tottumukset.

Rutiinit selvästi muotoutuvat siis hyvin henkilökohtaisten asioiden vaikutuksista. Miten toimin arkisissa tilanteissa? Miksi toimin kuten toimin? Mitä tapahtuu, jos jokin muuttuu? Tuntuuko se pelottavalta? Virkistävältä? Ahdistavalta? Entä voisiko rutiineja muuttamalla löytyä uusia näkökulmia omaan toimintaan?

Muutama asia on hyvä pitää mielessä:

– Rutiinien hyvää tekevä merkitys elämässä on konkretiaa syvemmällä: oman, jokapäiväisen toiminnan ylläpito, päivän rytmitys – ja rytmityksen joustava rikkominen (esimerkiksi viikonlopun hitaat aamut tai nautiskelu vapaapäivän elokuvahetkestä keskellä päivää)

– Täysin ilman rutiineja elämä menee kaaokseen, asioista voi tulla tarkoituksettomia ja ryhtyminen yhtään mihinkään voi olla vaikeaa. Esim. ilman unirytmiä nukahtaminen vaikeutuu ja ruokailurytmin puuttuminen sotkee kehon omaa nälkä-kylläisyyssignaalia. Työt, opinnot tai muu itsensä kehittäminen voivat tuoda mielelle tärkeää merkityksellisyyden kokemusta.

– Joustamaton suhtautuminen rutiineihin vaurioittaa herkästi arkea ja hyvinvointia. Esim. väsyneenä on hyvä muuttaa suunnitelmiaan, jos huomaa että keho ja mieli hyötyisivät ylimääräisestä lepohetkestä. Ruokaillessa on hyvä kuunnella kehoaan ennemmin kuin ulkoisia mittareita, ja ottaa vaikkapa jälkiruoaksi tarjottu rutiineista poikkeava pulla ilolla vastaan.

– Rutiineista on hyvä olla tietoinen, jotta huomaa, mitkä niistä edistävät hyvinvointia ja mitkä eivät.

– Erityisen tärkeää on, että omista rutiineista voi välillä tai tarvittaessa myös joustaa ilman ahdistusta.

Totaalinen luopuminen rutiineista ei siis ole mitenkään tavoiteltava asia. Myös yhteiskunta ja kulttuuri, joissa elämme, määrittää arkisia seikkoja, joiden noudattaminen yksittäisen ihmisen tasolla usein tulee rutinoituneeksi.

Rutiinien ja oman toiminnan muuttaminen

Jos huomaat, että oma toiminta ja rutiinit ylläpitävät sellaista käyttäytymistä, joka ei tue omaa hyvinvointia, voit taputtaa itseäsi olalle – ensimmäinen askel rutiinien muuttamiseksi eli tiedostaminen on jo saavutettu! Voit myös huomata, että ajatus toiminnan muuttamisesta saattaa herättää voimakasta vastustusta.

Oman rutinoituneen toiminnan muuttaminen, uusien tapojen opettelu ja sovittaminen omaan arkeen vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja itsemyötätuntoa. Jos vanhasta tavastaan syyllistää itseään joka kerta arjessa, se vain vaikeuttaa irtipäästöä. Voit itsesyytösten sijaan ymmärtää, miksi toimit kuten toimit, tiedostaa toiminnan syyt ja seuraukset, ja sen jälkeen valita muuttaa toimintaasi.

Oman toiminnan muuttaminen voi edetä esimerkiksi seuraavasti (HUOM! Itsemyötätunto-palikan voi sijoittaa kuviossa vaikka jokaiseen väliin!):

Rutinoitunut toiminta, jonka haluat muuttaa -> tiedostaminen -> itsemyötätunto -> varovainen kokeilu -> miltä tuntui? Voisinko kokeilla uudestaan? -> uusi kokeilu -> tavoitteellinen siirtyminen (esim. toteutan tätä viikon ajan) -> uuden, hyvinvointia edistävän tavan siirtyminen vähitellen arkeen.

On olemassa tilanteita, jolloin aikaa ei ole koko prosessin läpikäymiseen (esim. syömishäiriössä aliravitsemuksen korjaaminen on välttämätöntä, jotta kykenee rationaaliseen toimintaan ja pystyy opettelemaan omalle hyvinvoinnille välttämättömiä rutiineja, kuten lepäämistä ja syömistä). Silloin vastuu oman arjen rutiineista on annettava väliaikaisesti toisille. Tällaisessakin tilanteessa on lopulta tärkeää tiedostaa ja ymmärtää, miksi oman toiminnan muuttaminen oli välttämätöntä – muutoin uuden toiminnan opettelu ja ylläpito omassa arjessa ei välttämättä onnistu. Kannustan siis lämpimästi kaikkia pohtimaan omia rutiinejaan! Hurjapäisimmät voivat kokeilla vaihtaa rutiinejaan keskenään – rutiinien merkityksen omassa arjessa tavoittaa varsin konkreettisesti, kun vaihdat aamurutiineja kaverin kanssa.

Ritva Näräkkä
järjestösuunnittelija, toimintaterapeutti, oman arkisen toimintansa sankari

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta