Ihana, kamala joulu – miten siitä selviää?

17.12.2018

Joulu on monelle syömishäiriötä sairastavalle ja ylipäätään syömisen ja ruokasuhteen kanssa kipuilevalle vaikeaa aikaa. Enkä ihmettele. Joulu on nimittäin ristiriitaisen ja häiriintyneen ruoka- ja kehopuheen kulta-aikaa. Joulu on juhla, jota juhlistetaan ehkä kaikista juhlista korostuneimmin ruualla. Samalla kun hyvin syömiseen, herkutteluun ja jopa ylensyöntiin kannustetaan, toisaalla muistutetaan, että pitää ennen joulua vähän säästellä, että on sitten varaa syödä. Hädin tuskin pyhistä on selvitty, kun jo lähdetään sulattamaan kinkkua, karistamaan joulukiloja ja tehdään uuden vuoden lupauksia paremmasta elämästä (joka tietenkin tarkoittaa laihtumista, mitäpä muutakaan, hmph, joo, mutta ei mennä nyt enempää siihen).

Tämä teksti on tarkoitettu kaikille teille, jotka muistavat joskus viettäneensä ihania jouluja, mutta joille tällaisen ruokapuheen myötä joulunvietosta on tullut pelottavaa, uhkaavaa ja ehkä kamalaakin. Miten joulun ruokapöydistä ja kummittelevista konvehtirasioista selviää?

Tämä teksti on myös kaikille terveys- ja hyvinvointialalla työskenteleville. Minkälaisen joulun haluat asiakkaillesi luoda?

Kolme askelta terveen ruokasuhteen jouluun:

1. Ennen joulua

Syö riittävästi, täysipainoisesti, säännöllisesti ja joustavasti kehon viestien kuuntelua aktiivisesti opetellen. Ilman ruokien arvottamista, ilman kiellettyjen ja sallittujen ruokien (päänsisäisiä tai konkreettisia) listoja. Ilman ulkopuolelta tulevia ohjeita siitä, mitä, missä ja kuinka paljon pitäisi tai saisi syödä.

Kehon viestien kuuntelu vaatii sitkeätä ja pitkäjänteistä opettelua. Jokainen sääntö, haaste tai lista, joka ohjaa vähentämään, nipistämään tai keventämään, ohjaa pois oman kehon kuuntelusta. Nälkää ei kannata syömisiä niukentamalla ”säästää” tai ”kasvattaa” joulun runsaita ruokapöytiä varten, koska silloin vie itseään aina vain kauemmaksi kehon kuuntelusta – lähtöruutuun tai jopa sen taakse. Eikä varsinkaan siksi, että silloin tekee karhunpalveluksen itselleen tämän kolmen askeleen ohjelman seuraavia askelia ajatellen.

Jouluna on perinteisesti tarjolla tavanomaista enemmän kaikkia ihania joulun makuja ja herkuiksi miellettyjä purtavia. Tämä ajaa helposti ajattelemaan, että joulun alla herkuista pitäisi pidättäytyä, koska jouluna niitä sitten kuitenkin tulee syötyä. En suosittele. Kaikki mikä on sallittua jouluna, on sallittua myös vuoden muinakin päivinä. Mitä enemmän herkut soljuvat mukana arjessa(kin), sitä vähemmän niihin liittyy mitään arvo- ja tunnelatauksia. Ja se taas on edellytys sille, että oman kehon viestejä voi aidosti ja oikeasti kuunnella.

2. Jouluna

Syö riittävästi, täysipainoisesti, säännöllisesti ja joustavasti kehon viestien kuuntelua aktiivisesti opetellen. Ilman ruokien arvottamista, ilman kiellettyjen ja sallittujen ruokien (päänsisäisiä tai konkreettisia) listoja. Ilman ulkopuolelta tulevia ohjeita siitä, mitä, missä ja kuinka paljon pitäisi tai saisi syödä.

Terveeseen ruokasuhteeseen kuuluu juhlatilanteiden juhlistamista myös ruualla. Lautasella todennäköisesti on erilaista ruokaa kuin arkena, ja niin kuuluukin olla. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita mitään pahaa – päinvastoin. Hyviä ja pahoja tai kiellettyjä ja sallittuja ruokia ei ole olemassa. Ruokarytmiinkään ei välttämättä pääse jouluna samalla tavalla vaikuttamaan kuin omassa arjessa ja ruoka-ajat voivat poiketa totutusta. Sekin on ihan ok. Joulu onkin oikeastaan hyvää aikaa opetella joustavaa syömiseen suhtautumista. Jos ja kun kehon viestejä on opetellut kuuntelemaan ja ollut säästelemättä ja keräämättä nälkää joulun alla, on joustava syömiseen suhtautuminenkin helpommin toteutettavissa kuin valtavissa nälkäveloissa.

Jos kaikesta kehon kuuntelun opettelusta huolimatta jouluna tuntuu siltä, että söi enemmän kuin keho olisi juuri sillä hetkellä tarvinnut, ei huolta. Se on ihan ok. On täysin tervettä ja tavanomaista ihmisen käyttäytymistä syödä välillä enemmän kuin on tarpeellista. Siitä ei tarvitse rangaista eikä soimata itseään eikä sitä tarvitse kompensoida mitenkään. Kehon viestien kuuntelun nimissä on toki hyvä tutkiskella ja tunnustella oloaan, tuntuuko olo mukavalta vai epämukavalta, mistä se johtuu ja miksi haluaa tai ei halua uudestaan samaa oloa. Epäonnistuminen se ei kuitenkaan missään nimessä ole.

3. Joulun jälkeen

Syö riittävästi, täysipainoisesti, säännöllisesti ja joustavasti kehon viestien kuuntelua aktiivisesti opetellen. Ilman ruokien arvottamista, ilman kiellettyjen ja sallittujen ruokien (päänsisäisiä tai konkreettisia) listoja. Ilman ulkopuolelta tulevia ohjeita siitä, mitä, missä ja kuinka paljon pitäisi tai saisi syödä.

Se, mitä tai kuinka paljon on jouluna syönyt tai ollut syömättä, ei vaikuta siihen, miten joulun jälkeen pitäisi syödä. Joulun syömisistä ei tarvitse rangaista eikä soimata itseään joulun jälkeenkään. Uskollinen kehon kuuntelu ja viisas keho kyllä ohjaa mahdolliset kompensoinnit, suuntaan tai toiseen, jos kompensointitarvetta nyt ylipäätään on.

Se mitä tai kuinka paljon on jouluna syönyt tai ollut syömättä ei liioin vaikuta siihen, miten tai kuinka paljon pitäisi liikkua. Jumppaan ei lähdetä sulattamaan syötyjä kinkkuja eikä lenkille karistamaan jouluna kertyneitä kiloja. Ei puheissa eikä ajatuksissa. Eikä edes vitsillä (koska on vaikeata keksiä yhtään väsyneempää vitsiä). Se ei tarkoita, etteikö liikkumaan saisi lähteä.  Ehei. Kunhan vain on joku muu ensisijainen syy lähteä kuin että pitää, täytyy, on pakko tai koska oli joulu ja söin sitä ja tätä ja tuota.

+ Yksi ekstra-askel

Huono omatunto ei kuulu ruokapöytään. Ei jouluna, ei joulun ja uuden vuoden välissä eikä uuden vuoden ja joulun välissä. Ei koskaan. Piste.

Sinulla on lupa syödä ja nauttia ruuasta ja elämästä ennen joulua, jouluna ja joulun jälkeen.

Rakkautta, suorittamattomuutta, syömisen iloa, ruoka- ja kehorauhaa kaikkien jouluun!

Katri Mikkilä, asiantuntija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta