14.1.2019

Huoneetaulu on ohjeistus, joka ohjaa SYLI-keskusten ja Syömishäiriöliiton jäsenyhdistysten vertaistukiryhmien toimintaa. Uutta kävijää tai ulkopuolista saattavat jotkin kohdat huoneentaulussa ihmetyttää. 

Ryhmätilan huoneentaulussa on kohta, joka kuuluu näin: ”Jokaisen ryhmäläisen mielipiteet ja ajatukset ovat yhtä arvokkaita, ja kukin itse on oman elämänsä paras asiantuntija. Toisten neuvominen, kritisoiminen ja heidän tarinoidensa analysoiminen ei ole tarpeellista. Jokaisella on kuitenkin oikeus pyytää apua muilta.”

Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Eikö ryhmään tulla juuri sen vuoksi, että halutaan tukea ja apua omaan tilanteeseen?

Me Syömishäiriöliitossa ajattelemme, että tukea ja apua voi tarjota myös neuvomatta ja analysoimatta; aidosti kuuntelemalla, kiinnostumalla ja yrittämällä ymmärtää toisen tilannetta.

Ryhmissä kävijät ovat usein eri vaiheissa toipumista. Monet ovat toipumisen tiellä jo pitkällä, jotkut toiset ehkä vasta äskettäin ymmärtäneet sairastavansa syömishäiriötä ja pohtivat sitä, mistä kannattaisi hakea apua. Kävijöiden erilaiset taustat ja toipumiskokemukset ovat ryhmän ja kävijöiden kannalta ennen kaikkea rikkaus.

Jokaisen tarina on erilainen. Syyt sairastumiseen ovat yksilöllisiä, sairauden kulku on yksilöllinen ja myös toipuminen lähtee hyvin erilaisista lähtökohdista. Yhteistä on, että syömishäiriöön liittyvät ajatukset ja pulmat ovat usein hyvin samankaltaisia, riippumatta siitä millaisesta syömishäiriöstä on kyse tai millaisessa elämäntilanteessa on. Vertaiset ovat usein ne, jotka tietävät, mistä toinen puhuu ja joille mikään ajatus ei ole liian outo jaettavaksi. Vertaiset ovat kokeneet samanlaisia tai ainakin samantapaisia ajatuksia ja tunteita. On hyvä kuulla, mikä muita on heidän vastaavissa tilanteissaan auttanut. 

Tarkoitus ei kuitenkaan ole neuvoa toisia tai kritisoida toisten toimintaa. Se mikä auttaa itseä ei välttämättä auta toista, vaikka hankalat ajatukset olisivatkin samankaltaisia. Jokainen voi kertoa, mikä juuri minua auttoi tässä tilanteessa, mutta ei olettaa, että sama toimisi toisella. Jokaisella on kuitenkin oikeus pyytää apua ja silloin sitä toki on luvallista antaa. Usein kyse ei ole siitä, etteikö sairastunut itse tietäisi mikä auttaisi, mutta koska muutosten tekeminen vaatii uskallusta ja kykyä sietää niiden mukanaan tuomaa mahdollista ahdistusta, tukea muutosten tekemiseen tarvitaan. Vertaistuki mahdollistaa sen, että ryhmässä voidaan tukea toisia ja antaa rohkeutta tehdä muutoksia.

Vaikka jokainen onkin oman elämänsä paras asiantuntija, toipumistyöhön tarvitaan myös muita ihmisiä. Muut voivat toimia esimerkiksi arvokkaina uusien näkökulmien antajana ja ajatusten herättelijöinä. Ja siitä juuri vertaistuessa parhaimmillaan on kyse.

Heidi Torsti, toiminnanohjaaja, SYLI-keskus Tampere

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta