kuvassa iloisia ilmapalloja

Kehorauhaa (myös) syömishäiriötä sairastavan läheisille

31.8.2020

Kehorauha on käsite, jolla halutaan tehdä näkyväksi ja edistää ihmisen suhdetta omaan kehoonsa. Tässä tekstissä pohditaan, miksi kehorauha on tärkeä asia myös syömishäiriöön sairastuneen läheiselle – ja oikeastaan kenelle tahansa.

Aikamme ihannoi syömishäiriölle tyypillistä ajattelua ja käyttäytymistä

Jotta asian merkityksen ymmärtää, on hyvä tiedostaa, että ajassamme ihannoidaan liikunnallisuutta, urheilullisuutta, reippautta, tavoitteellisuutta, sisukkuutta, ahkeruutta ja aikaansaavuutta. Näistä kaikista on lyhyt matka suorituskeskeisyyteen. Yksittäisinä piirteinä edellä mainitut eivät ansaitsisi sen kummempaa paheksuntaa, mutta yhdistettynä palautumisen, levon ja oman kehon viestien ohittamiseen liikutaan vaarallisilla vesillä. Ei ihme, että mielen ja kehon ylikuormittumisesta uutisoidaan toisaalta laajasti. Alipalautuminen ja ylikunto on totuttu yhdistämään huippu-urheilun tavoitteellisuuteen, mutta edellä mainituista, arvolatautuneista syistä pelkkä liikunnan harrastaminen voi edetä huomaamatta aivan liian pitkälle.

Omaa kehoaan on syytä arvostaa, ihan kaikkien. Keho on paljon muutakin kuin suorituksia tekevä kone. Se tarjoaa aistimuksia, joiden kautta on mahdollista saada erilaisia tunnekokemuksia: Miltä tuntuu läheisen kosketus iholla? Entä viileään veteen kastautuminen? Miten hengitys muuttuu, kun astut lämpimään saunaan kylmänä talvi-iltana? Miltä kehossa tuntuu hyvien ystävien seurassa? Tai silloin kun oikein naurattaa? Entä mitä meille kertoo huonosti nukutun yön jäljiltä jumissa oleva selkä, kipeä polvi tai päänsärky?

Kun havainnoimme ja teemme huomioita omasta kehostamme, opimme samalla pitämään huolta itsestämme. Jos taas typistämme kehollisen toimintamme tehokkuutta ilmaiseviin numeroihin (kilometrit, nopeuslukemat, aikamääreet, kilot, kalorit…) jäämme paitsi kehomme tarjoamista aistinautinnoista ja muista viesteistä. Samalla hämärtyy se, että on tilanteita, jolloin parasta kehon (ja mielen) huoltoa on liikkumatta oleminen.

Läheinen on syömishäiriöön sairastuneelle esimerkkitoimija

Koska vertailu on sairastuneen mielessä aina läsnä, läheisen rooli esimerkkitoimijana on merkittävä. Asia on vaikea, koska olemme tottuneet ajattelemaan tiettyjä asioita ja toimintoja (laihduttaminen, liikkuminen myös palautumisen ja levon kustannuksella, syömisen tarkkailu ja vähentäminen) joka tilanteessa terveyttä ja hyvinvointia edistävänä. Toisten ja etenkin oman kehon kommentointi tuntuu tapahtuvan huomaamatta.

Syömishäiriötä sairastavan läheisen onkin tärkeää tulla tietoiseksi, minkälaista puhetta viljelee. Tuleeko huomaamattaan kannustaneeksi asioihin, jotka ovat itse asiassa syömishäiriön oireita? Vai tuleeko kehuttua siitä, että sairastunut on levännyt? Että ei ole käynyt lenkillä? Että on kiinnittänyt huomiota palautumiseen? Yhdistääkö puheissaan ruoan ja liikkumissuorituksen? Kehutaanko suoritusta vai suorittajaa?

Oman itsen kehuminen on monelle äärimmäisen vaikeaa, monelle lausahdus ”oma kehu haisee” on jo lapsuudesta tuttu. Tosiasiassa omia vahvuuksia tunnistamalla ja niitä sanoittamalla tekee palveluksen paitsi itselleen, myös sairastuneelle läheiselleen. Sairastunut tarvitsee luotettavaa esimerkkiä, miten itsestä voi ajatella ja puhua kunnioittavasti, arvostavasti ja ystävällisesti. Samaa puhetta on tärkeää viljellä koskien kaikkia lähimmäisiä.

Vastavoimaa syömishäiriön suorituskeskeisyydelle

Kun tilanne sairastuneen kanssa tuntuu toivottomalta ja neuvottomuus valtaa mielen, voi tuntua siltä, että mitään ei ole tehtävissä. Tosiasiassa läheisen ylläpitämä toivo ja utelias kiinnostus sairastunutta kohtaan voi toimia turvallisena mallina myös sairastuneelle. Alla olevan listan toimenpiteet eivät maksa kenellekään mitään, mutta sen asiat voivat edesauttaa sairastunutta tunnistamaan omaa tilannettaan, tulemaan tietoiseksi syömishäiriösairauden vaikutuksista omaan arkeen ja varovasti muuttamaan omaa suhtautumistaan niin itseensä kuin omiin läheisiinsä. Huomiot omasta kehosta ja sen reaktioista auttavat myös läheistä oman tilanteensa tunnistamisessa.

  • Mieti, minkälaisia asioita sairastuneen läheisesi olisi hyvä havainnoida. Minkälaisissa asioissa huomio jo pyörii, mikä jää huomaamatta? Mikä ohjaisi mielenkiintoa pois syömishäiriön suorituskeskeisestä numero- ja tehokkuusajattelusta?

  • Ohjaa sairastunutta havainnoimaan asioita, olemaan utelias ja sanoittamaan tuntemuksia omasta itsestä. Esim. jaksaminen, uni ja lepo, nälkä, elintoiminnot ja muut perushyvinvointiin vaikuttavat asiat.

  • Korosta palautumisen ja levon merkitystä! Pakko- ja kiirepuhe ohjaa suorituskeskeisyyteen, sen sijaan omia tarpeitaan voi sanoittaa ääneen: ”Minun on nyt hyvä istahtaa ja huokaista hetkeksi”. Myös sairastuneelta voi kysyä: ”Mitä teet kun tunnet itsesi väsyneeksi?”

  • Kysy kuinka jaksat ja miten voit (tämä ei ole sama asia kuin Mitä söit? tai Kuinka ruokailu meni?). “Miten jaksoit koulu- tai opiskelupäivän?” “Miten meni koulussa/töissä, mitä teit?” “Mitä reittiä kuljit?” “Kenen kanssa jutustelit?” “Sattuiko mitään erityistä?” “Mikä oli mukavinta päivässäsi?”

Syömishäiriö kiinnittää sairastuneen huomion tehokkuuteen, suorituksiin ja ulkoisiin numeromittareihin. Läheisen rooli on ohjata sairastuneen kiinnostuneisuutta oman itsen kuunteluun, huomioihin omasta kehosta ja tarjota vastavoima syömishäiriön suorituskeskeisyydelle.

Tuija Luhtala, toiminnanohjaaja, SYLI-keskus Tampere
Ritva Näräkkä, järjestösuunnittelija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Ps. Läheinen, kun oma mieli kuormittuu ja hätä sairastuneesta on suuri, toimi tällöinkin esimerkkinä sairastuneelle, hae apua itsellesi ja osoita, että on ok tarvita ja ottaa vastaan apua!

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta