Kuvassa on kysymysmerkki, joka kuvastaa niitä kysymyksiä, joita syömishäiriöstä toipuminen ja joustamattomuudesta irti pääseminen herättää.

Kesytä sapelihammastiikerisi – joustamattomuus syömishäiriön piirteenä

11.5.2020

Yhteiskunnassamme on perinteisesti totuttu arvostamaan sinnikkyyttä, sitkeyttä ja luovuttamattomuutta, tilanteessa kuin tilanteessa. Näillä hyvinä ja arvostettuina pidetyillä ominaisuuksilla on varmasti ollut oma tehtävänsä sotien jälkeisen yhteiskunnan kehittymisessä, mutta nykyelämän vaatimukset ovat varsin toisenlaisia. Näillä piirteillä on myös vahva yhteys mielen joustamattomuuteen, ja siitä puhutaankin usein yhtenä syömishäiriön piirteenä.

Joustamattomuus syömishäiriön piirteenä

Syömishäiriöön liittyen joustamaton suhtautuminen asioihin näyttäytyy mustavalkoisina ajatusmalleina. Stereotypisimmät esimerkit liittyvät siihen, että ruoka on nautittava vain tietyllä kellonlyömällä, tai on käyttäydyttävä tietyllä tavalla, jotta olisi toivotunlainen. Joskus joustamattomalla ajattelulla on yhteys myös aliravittuun kehoon – nälkiintyneellä ihmisellä aivojen kapasiteetti ei riitä joustavaan ajatteluun, vaan asiat ovat joko-tai. Joustavasta mielestä ja sen harjoittamisesta saatetaan puhua kyseenalaisin sävyin.

”Voit itse vaikuttaa siihen, miten suhtaudut erilaisiin asioihin”
”Voit valita miten koet tämän asian”
”Jatka vain harjoittelua, kyllä se helpottaa”

Entä jos ei helpotakaan?

Kyllä se siitä ja valinta on sinun -kommentit kääntyvät helposti lamauttaviksi itsesyytöksiksi, kun mielen vaatimukset kolahtavat kerta toisensa jälkeen muistoihin vaikeista elämänkokemuksista, joihin ei ole voinut vaikuttaa.

Joustava suhtautuminen erilaisiin asioihin on mielestäni aina suhteessa sisäisiin turvan ja turvattomuuden kokemuksiin. Vaikka rajat ovat tunnetusti rakkautta, on eri asia hallita omaa arkeaan tarkkaan vaalituilla, jokseenkin mahdottomilla säännöillä ja ruoskia itseään, kun niiden mukaan ei kykene elämään. Mitä turvattomammalta tuntuu, sitä tiukemmat säännöt laaditaan. Miksi rajat eivät tässä tilanteessa tuokaan turvaa? Koska elämää ei oikeasti voi hallita. Tämä itsessään on niin valtavaa turvattomuutta synnyttävä ajatus, että 2020-luvun arkemme tuntuu täyttyvän aina uudenlaisilla säännöillä ja normeilla. Siksi sisäisen turvan kokemusta niin kipeästi tarvitaankin.

Sisäisen turvallisuuden kokemus on mielestäni oltava lähtökohtana, kun joustavuutta ja joustamattomuutta tarkastellaan. On helppo kertoa, miten rennosti erilaisiin asioihin voi suhtautua, jos itsellä on etuoikeutetun vankka turvallisuuden kokemus, ja ympärillä verkostoa, joka kyllä kannattelee, kun elämä heittelee. On päivänselvää, että tässä asiassa me ihmiset emme ole samanarvoisessa asemassa! Ei voi vaatia itseltään samaa asennetta kuin kaverilla, koska todennäköisesti teillä on täysin erilaiset elämänhistoriat. Kun oma sisäinen kokemus on turvaton, voi käydä niin, että jääkin omien kokemustensa vangiksi:

”Ei kannata hakea apua, koska en tullut kuulluksi aiemmillakaan kerroilla”

Sapelihammastiikerin pelko

Matkataanpa hetkeksi aikaan, jossa esi-isämme taistelivat eloonjäämisestään savannilla. Savannilla esi-isiemme oli syytä osata pelätä sapelihammastiikeriä, joten pedon hyökkäyksestä selvinneen hermosto alkoi varoittaa mahdollisesta hyökkäyksestä myös silloin, kun tilanne etäisestikin muistutti aiemmin koettua vaaraa. Jotta ihmislajin selviytyminen olisi turvattu, jäivät negatiiviset kokemukset positiivisia helpommin mieleen.

Harva meistä joutuu tiikerin hyökkäyksen kohteeksi nykypäivänä, mutta hermostomme ei ole savanniajoista juuri muuttunut, ja tulkitsee nyky-yhteiskunnan kuormittavat tekijät yhtä vaarallisiksi kuin hyökkäävä tiikeri. Siksi hermosto myös reagoi kuin tiikerin hyökätessä, jos kokemamme hiemankin muistuttaa aiemmin koettua uhkaa. Hermosto voi siis tulkita myös turvalliset tilanteet uhkatilanteiksi, jolloin mieli ja keho luonnollisesti joutuvat kuormittavaan stressitilaan. Niinpä ennakoidessamme huonoa kohtelua toisaalta suojaamme itseämme, mutta toisaalta emme tule antaneeksi itsellemme mahdollisuutta apuun, ja viime kädessä mahdollisuus voida paremmin voi jäädä käyttämättä.

Mikä siis neuvoksi joustavuuden opetteluun?

Ajattelen, että näihin tilanteisiin tarvitaan oman sisäisen turvan rakentamista ja rauhoittelukeinojen harjoittelua. Keinot voivat olla moninaisia – kunhan ne toimivat hermostoa rauhoittavasti (itselläni toimivat arkiset, miellyttävät askareet – huomaan kaipaavani pyykkien ripustamisen rauhoittavaa vaikutusta, kun mieli täyttyy uhkakuvilla ja tekemättömien töiden listoilla). Rauhoittava sisäinen puhe, musiikinkuuntelu, soittaminen, laulaminen, tanssiminen, kehon ravistelu tai luonnon äänien kuuntelu – oli itselle sopiva keino mikä tahansa, tärkeintä on suhtautua myötätuntoisesti koettuun olotilaan. Turvallisessa, rauhallisessa tilanteessa voi myös tarkastella asiaa realistisesti: ”Olen kokenut menneisyydessä paljon pahaa, mutta onko tilanne minulle tällä hetkellä, juuri nyt, vaarallinen? Mikä on pahin, mitä juuri nyt voi sattua? Olenko oikeasti riskissä, vai onko tämä sapelihammastiikerini valehyökkäys?”

Omaa sisäisen turvan kokemusta rakentamalla on mahdollista vaikuttaa vähä vähältä myös siihen, miten joustavasti oma mieli erilaisiin asioihin suhtautuu. Omaa arkea tarkastellessa on myös tärkeää kiittää itseä siitä, miten on toiminut ja miten eri asioihin suhtautunut. Oppi menee nykytiedon mukaan paremmin perille porkkanalla kuin kepillä: Anna itsellesi myötätuntoa, ja kerro, että juuri nyt olet turvassa. Ahdistuksen iskiessä hengitä syvään (myös ulos!), ja silitä itseäsi. Koska juuri sinä ansaitset sen.

Ritva Näräkkä
järjestösuunnittelija
Syömishäiriöliitto-SYLI ry

Arkistot

2 vastausta artikkeliin “Kesytä sapelihammastiikerisi – joustamattomuus syömishäiriön piirteenä”

  1. Tämä on niin totta. Olen niin totaalisen väsynyt elämän yrittämiseen. Pitää pärjätä ja jaksaa. En jaksa. En ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu enkä saa siitä otetta. Mitä tahansa yritän tehdä, mistään ei tule yhtään mitään. Kaikki valuu vaan ohitse ja yritän pärjätä ja hengailla pysymättä pinnalla. Mikään ei riitä. Mikään ei kelpaa.

    • Hei,

      Kuulostaapa hurjilta vaatimuksilta. Toivottavasti löydät tarvittavan avun irtipäästämiseen, ja sitä kautta tilanteesi selkiytyisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta