Kilot ja kalorit, miksi niistä ei tarvitse puhua?

Tällä viikolla jatkamme SYLI-keskuksen huoneentaulun käsittelyä. Kokemuksemme mukaan useimmiten se kuitenkin koetaan turvallisuuden tunnetta lisäävänä. Huoneentaulu on alun perin ryhmissä kävijöiden ja vertaistukiohjaajien kanssa yhdessä laadittu.

Tärkeässä osassa huoneentaulua on kohta: ”Keskusteluissa ei tule mainita kilo- tai kalorimääriä, liikuttuja matkoja, aikoja tai muitakaan tarkkoja lukuja.” Toiminnassamme emme siis puhu määristä tai luvuista toimintaan osallistuvien kanssa. Joskus tämä saattaa herättää etenkin uusissa kävijöissämme ihmetystä.

Syömishäiriöissä ei myöskään ole kyse painosta, vaan syömishäiriö on aina mielen sairaus. Syömishäiriö on yleensä syntynyt johonkin tarpeeseen, esimerkiksi tarpeeseen kontrolloida tai hallita omaa ahdistusta, joka sitten vaikuttaa sairastuneen syömiseen tai liikkumiseen.

Vertailu kuuluu syömishäiriöihin hyvin olennaisesti. Sairastunut ei yleensä itse kykene arvioimaan omaa tilannettaan objektiivisesti, ja jotkut mittarit voivat hänen mielessään saada ylikorostuneen merkityksen. Kilot ja kalorit, samoin kuin liikutut matkat ja ajat saavat hyvin helposti aikaan vertailua niin sairastuneen kuin aivan terveenkin ihmisen mielessä! Sairastuneen mielessä tämä saattaa helposti aiheuttaa kuitenkin jatkuvaa pohdintaa siitä, olenko tarpeeksi sairas. Painanko tarpeeksi vähän ollakseni oikeasti sairas, syönkö tarpeeksi vähän vai syönkö liikaa. Sairastunut saattaa myös miettiä, että ei ansaitse hoitoa, koska ei ole vielä tarpeeksi sairas tai paina tarpeeksi vähän. Tämä pätee kaikkiin syömishäiriöihin, oli sitten kysymys rajoittavasta syömisestä tai ahmimisesta. Jos ryhmissä olisi sallittua puhua kiloista, kaloreista tai painosta, ryhmä ylläpitäisikin sairautta toipumisen sijaan, eikä olisi turvallinen siihen osallistujille.

Kaikki kehot ansaitsevat myös kehorauhan, olivat ne sitten minkä kokoisia, näköisiä tai painoisia tahansa. Ajatus siitä, että kehoni saa olla minkälainen tahansa eikä sitä tarvitse pakottaa mihinkään tiettyyn muottiin, on ensiarvoisen tärkeää toipumisessa ja kehorauhaa tarvitaankin aina syömishäiriöstä toipumisen tueksi.

Kävijät haluavat pitää tiukasti kiinni huoneentaulusta ja sen säännöistä. Esimerkiksi SYLI-keskuksen kahvihetkissä keskustelu on hyvin vapaamuotoista ja aiheet saattavat vaihdella kerrasta toiseen paljon. Kuulumisia kerrottaessa keskustelu saattaa kääntyä vaikkapa mansikoiden litrahintaan Tammelan torilla, joten silloin on tietenkin ihan sallittua käyttää myös tarkkaa lukua, vaikka lukuja ei muuten keskusteluissa tulekaan mainita.

Heidi Torsti, toiminnanohjaaja, SYLI-keskus Tampere