Kulttuurimme kummalliset terveyteen ja ruokaan liittyvät ristiriidat – miltä maailma näyttää syömishäiriöstä toipuvan silmin?

Kuvassa: valkoisella pohjalla kolme mustaa seinäteippausta, joissa toistuu teksti "läpikulku sallittu".
18.1.2022

”Olen työskennellyt terveystoimittajana pian seitsemän vuotta. Koska olen itse sairastanut anoreksiaa, olen miettinyt toimittajana paljon sitä, mikä tässä ajassa vaikeuttaa ihmisten suhdetta ruokaan.

Syömishäiriöistä puhutaan kyllä paljon, mutta aika harvoin siitä näkökulmasta, mikä auttaisi ihmisiä paranemaan.

Itse näen kulttuurissamme kummallisia terveyteen ja ruokaan liittyviä ristiriitoja. Siksi haluan kirjoittaa siitä, miltä maailma näyttää syömishäiriöstä toipuvan silmin.”

Näin kirjoittaa toimittaja Pinja Päivänen Helsingin sanomien esseessään. Essee pohjaa Päiväsen puheenvuoroon HS:n Musta laatikko -esityksessä, jota esitettiin Kansallisteatterissa marraskuussa 2021. Tämä teksti on kirjoitettu täysin Päiväsen esseen perusteella ja sisältää sekä suoria että epäsuoria lainauksia ko. esseestä.

Päivänen kuvaa esseessään omaa syömishäiriötään ja siihen liittyvää oireiluaan hyvin yksityiskohtaisesti. Essee ei niiltä osin täytä laatimiamme vastuullisen syömishäiriöuutisoinnin kriteereitä. Niitä emme tässä tekstissä aio toistaa.

”Syömishäiriöstä toipuessani olin vihainen ympäröivälle kulttuurille”

Sen sijaan haluamme jakaa Päiväsen teräviä havaintoja syömishäiriölle tyypillistä käyttäytymistä normalisoivasta kulttuuristamme (josta muuten mekin julkaismme blogitekstin juuri joulun alla).

Niin kuin vaikka sitä, miten

  • Päivänen oli syömishäiriöstä toipuessaan vihainen ympäröivälle kulttuurille: ”Sairaalasta saadut ohjeet olivat ristiriidassa kaikkialta tulviviin viesteihin siitä, mikä on oikeasti terveellistä”

  • hoidon vaikeimmalta tuntui Päiväsen mielestä tavallisen arjen kohtaamisen ympäristössä ”joka ei varsinaisesti tue toipumista, vaan jopa päinvastoin haittaa sitä”

  • monella käy niin, että ”parantuminen jää tasolle, jossa sairastunut pystyy ulkopuolisen silmin elämään normaalisti, mutta arki on edelleen sääntöjen sanelemaa”

  • syömishäiriöstä toipuessa omista syömishäiriösäännöistä irtautuminen ei Päiväsen mukaan riittänyt: ”Samalla oli irtauduttava myös kulttuurissamme vallitsevasta unelmavartaloiden ja itsekurin palvonnasta.

Media on osa syömishäiriötä normalisoivan kulttuurin ongelmaa

Päivänen kritisoi esseessään myös alaa, jota itse edustaa:

”Media on yksi osa ongelmaa. Laihduttamisesta kerrotaan sankaritarinoita ja naistenlehtiä myydään trendidieettien mullistavilla lupauksilla.”

Taustahaastattelussa pääsimme Päiväsen kanssa puhumaan mm. juuri median ongelmallisuudesta. Muutamat ajatuksemme päätyivät sitaatteina esseeseen:

  • ”Syömishäiriöliiton asiantuntijan Katri Mikkilän mukaan media ylläpitää mielikuvaa, että terveellisesti eläminen on syömisen ja liikkumisen suorittamista.”

  • ”Median lähtökohta käsitellä painoa ja liikkumista on yleensä se, että ihminen syö liikaa, liikkuu liian vähän ja on liian lihava. Se, että painonpudotus saa niin paljon palstatilaa, ylläpitää ajatusta, että lihavan ihmisen tulisi aina tavoitella laihempaa”, Mikkilä sanoo.

  • ”Jos ihmisten hyvinvointia haluttaisiin oikeasti lisätä, Mikkilän mukaan mediassa pitäisi puhua enemmän esimerkiksi työssä jaksamisesta, nukkumisesta ja omannäköisestä elämästä kalori- ja suorituspuheen sijaan.”

Syömishäiriökannustimia on kaikkialla – nälkiintymistutkimusta vastaavia kalorimääriä ja ei lisättyä sokeria

Kyse ei tietenkään ole vain median ongelmasta. Ongelmallista on myös esimeriksi, että on sovelluksia, joiden avulla voi laskea syömiensä kaloreiden määrää. Puhumattakaan siitä, kuten Päivänen osuvasti tuo esiin, miten sekä nämä sovellukset että googlesta tai somesta löytyvät laihdutusohjeet ohjaavat samaan kalorimäärään, jolla nälkiintymisen vaikutuksia ihmiseen tutkittiin toisen maailmansodan jälkeen – tai jopa pienempään.

Eikä tarvitse mennä edes laihduttamiseen. Riittää että menee ruokakauppaan. Esimerkiksi ruokapakkauksista tuttu maininta ei lisättyä sokeria, sisältää Päiväsen mukaan syömishäiriötä sairastaville piiloviestin, jonka mukaan sokeria on parempi välttää kokonaan. Päivänen tosin taitaa tässä lausunnossaan olla vähän turhan varovainen. Uskallamme väittää, että tämä piiloviesti omaksutaan syömishäiriöön sairastuneita laajemmankin joukon toimesta.

Ruoka on vain ruokaa

Lopuksi Päiväsen esseen loppusanat, jotka kiteyttävät paljon:

”Toivon, että useampi meistä uskaltaisi kyseenalaistaa omia tapojaan suhtautua ruokaan.

Joukossamme on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat esimerkkiä siitä, että ruoka on vain ruokaa.”

Unohtamatta esseen kiteytystä yhteiskunnan nurinkurisuudesta:

”Ne piirteet, joita yhteiskunta ihailee, olisivat voineet viedä minulta hengen.”

 

Katri Mikkilä
asiantuntija
Syömishäiriöliitto – SYLI

***

Tekstissä useasti viitattu essee luettavissa Helsingin sanomien tilaajille täällä.

Arkistot

Archives

2 vastausta artikkeliin “Kulttuurimme kummalliset terveyteen ja ruokaan liittyvät ristiriidat – miltä maailma näyttää syömishäiriöstä toipuvan silmin?”

  1. Kirjoittaja ilmaisi erittäin hyvin, miltä tuntuu ympäristön dieettimaniokset , kirjoitukset mikä on terveellistä , onko einesruoka synti, mikä on energiatiheydeltään vähäistä ruokaa jne jne…eihän sitä haluaisi välillä syödä mitään, mikä ei ultraterveellistä ja jalostamatonta.Ja minulla tullut pakkomielle kaikesta, annokoot mukaan lukien.

    • Jos tuntuu, että on tullut pakkomielle kaikesta syömiseen liittyvästä, on todella tärkeää hakea asiaan apua. Meidän tukipuhelin (päivystää arkimaanantaisin klo 9-15 numerossa 02-251 9207) on esimerkiksi hyvä paikka aloittaa avun hakeminen ja aiheesta puhuminen, jos tuntuu, että ei tiedä, mistä ja miten apua hakisi. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.