Kulttuuritaustojen huomioinnilla on merkitystä syömishäiriöiden tunnistamiselle

Syömishäiriödiagnoosit eivät riittävällä tavalla toimi tunnistamisen välineinä eri vähemmistöryhmissä koettuihin syömishäiriöihin

Syömishäiriöt ja kulttuuri ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Jotkin syömishäiriöt voivat olla tyypillisempiä tietyissä ympäristöissä ja kulttuureissa johtuen siitä, millaisia mahdollisuuksia ympäristö oireilulle luo.

Mitäs tämä siis tarkottaa? Esimerkiksi:

• Ahmintaoireilua havaitaan todennäköisemmin paikoissa, joissa ruokaa on runsaasti ja sitä saa helposti. Eli, jos ympäristö muuntuu ruoan saatavuuden ja runsauden suhteen, voi sillä olla yhteys myös ahmintaoireilun lisääntymiseen.
• Joissakin aasialaisissa kulttuureissa paastoamiseen suhtaudutaan hyväksyvästi. Tällä voi olla tekemistä sen kanssa, että syömishäiriöoireilu näyttäytyy paastoamisena ilman painoon kohdistuvaa pelkoa. Länsimaisissa kulttuureissa painoon liittyvää pelkoa pidetään kriteerinä tiettyjen syömishäiriöiden toteamiselle.
• Mustien naisten omaksuma vahva kulttuurinen identiteetti voi suojella joidenkin häiriintyneiden syömisasenteiden ja -käyttäytymismallien kehittymiseltä. Suojaavista tekijöistä huolimatta esimerkiksi länsimaisen kulttuurin kehoideaaleille altistuminen voi edistää syömishäiriöoireilun kehkeytymistä.
• Ylipäätään etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvilla naisilla – ja mahdollistahan on, että myös muilla sukupuolilla – syömishäiriöt jäävät diagnosoimatta ja vaille hoitoa verrattuna valkoisiin naisiin.

Voisiko näiden asioiden perusteella päätellä, että:

Kulttuuritaustat voivat vaikuttaa siihen, miten yksilö suhtautuu kehoonsa, syömiseensä ja liikkumiseensa. Syömishäiriöiden parempi tunnistaminen edellyttää kulttuuritaustojen huomioimista. Ja tämä huomioiminen on tarpeen tehdä ennen kuin esimeriksi todetaan, että kyseessä ei ole syömishäiriö.

Postauksessa käytetty lähteenä artikkelia ”The Classification of Eating Disorders”, Kathryn H. Gordon, Jill M. Holm-Denoma, Valerie J. Douglas, Ross Crosby, ja
Stephen A. Wonderlich, teoksessa The Oxford Handbook of Eating Disorders (2. painos.) W. Stewart Agras ja Athena Robinson (toim.)

viestintäkoordinaattori

Anna Penttilä

Syömishäiriöliitto – SYLI ry