Kuvassa kaksi henkilöä pitää toisiaan kädestä

Läheisen jaksaminen  

15.11.2021

Kun ihminen sairastuu syömishäiriöön, vaikuttaa se väistämättä myös muihin ihmisiin hänen ympärillään. Sairastuminen aiheuttaa läheisessä monia tunteita; surua, pelkoa, huolta, avuttomuutta, kärsimystä tärkeän ihmisen kärsimyksestä. Lohduttominta on, että mitä tahansa teetkin, toista ei voi parantaa, voi vain kulkea rinnalla ja tukea.  

Saanko läheinen väsyä? Saako siitä puhua? 

Syömishäiriön luonne sairautena on sellainen, että se pyrkii pysymään piilossa. Siksi läheisen voi olla erityisen vaikeaa jakaa omaa tunnetaakkaansa muitten kanssa. Onko minulla oikeutta puhua kaikesta siitä mitä käyn läpi, jos sairastunut ei halua, että tästä puhutaan kenellekään? Kyllä on! Sinulla on siihen täysi oikeus ja lupa. Syömishäiriö ei sitä lupaa tule sinulle antamaan, mutta itseäsi sinulla on aina lupa auttaa.

Usein sairastanutta myös helpottaa tieto, että läheinen on hakenut itselleen apua. Itsestä huolehtiminen ja armollisuus itseä kohtaan antavat myös arvokkaan esimerkin sairastuneelle, joka tyypillisesti ei koe ansaitsevansa huolenpitoa tai mitään hyvää. Itsemyötätunto on tärkeä taito syömishäiriöstä toivuttaessa ja samaa kannattaa myös läheisen harjoitella. 

Sairastunut ei varmasti ole paras henkilö omien huolten ja murheitten jakamiseen. Onneksi on muita tahoja, joiden kanssa omia tuntemuksia voi päästä käsittelemään. Se taho voi olla esimerkiksi luotettu ystävä, vertaistukiryhmä, terapia, koulu- tai työterveyshuolto. Monet järjestöt, kunnat ja seurakunnat tarjoavat maksutonta tukea vaikeisiin elämäntilanteisiin tarjoamalla esimerkiksi keskusteluapua, vertaisryhmiä tai apua kotihoitoon. Myös Mielenterveystalo tarjoaa maksuttomia omahoito-ohjelmia esimerkiksi ahdistuksen tai tietoisen läsnäolon harjoitteluun.

Hae apua ennen kuin uuvut 

Helposti käy niin, että omien voimien vähenemiseen havahtuu vasta, kun tilanne on jatkunut jo pitkään. Mitä syvemmälle uupumukseen on vajonnut, sitä voimattomampi on hakemaan itselleen apua. Kun yrittää vain rämpiä jaksamisessa ja pitää pään pinnalla, voi kehotus itsen hoitamisesta tuntua velvoitteelta muiden joukossa. Kun yrittää pitää myös sairastunutta pinnalla, ei ajan ottaminen itselle ehkä ole päällimmäisenä mielessä, vaikka juuri se voisi olla se mikä auttaisi kaikkia osapuolia siinä tilanteessa eniten. 

Miten tuoda jaksamista arkeen? 

Mitkä siis voisivat olla konkreettisia arkeen sopivia keinoja, joilla omaa jaksamistaan voisi kartuttaa. Kaikki olemme tässä tietysti erilaisia ja eri keinot toimivat eri ihmisille eri tavoin. Tulevathan omat perustarpeet täytettyä? Muistathan itse syödä? Saatko nukuttua tai tarvittaessa apua siihen? Voit myös miettiä, mitkä olivat sellaisia asioita, jotka ennen (läheisen) sairastumista toivat sinulle iloa? Voisiko näitä asioita tuoda uudestaan arkeen, edes pieninä annoksina? Miten voisit viettää hetken niin, ettei syömishäiriö vaikuttaisi elämääsi? Voisiko vaikka joku näistä keinoista olla toimiva: 

  • Sohvalla makaaminen kuulokkeet korvilla musiikkia tai podcastia kuunnellen 
  • Lukeminen 
  • Käsityöt 
  • Puutarhanhoito 
  • Mindfulness 
  • Kävelylenkki tai muu kevyt liikunta  
  • Metsässä tai muuten luonnossa oleskelu 
  • Kahvin juominen ja ikkunasta ulos tuijottelu 
  • Jalkakylpy tai hieronta 
  • Laulaminen tai soittaminen 
  • Omasta säännöllisestä harrastuksesta kiinni pitäminen 

Vertaistuesta voimaa 

Yksi toimiva keino oman jaksamisen kartuttamiseen, jota toistuvasti läheisten suusta kuulee, on vertaistuki. Monet kokevat hyvin voimaannuttavana sen, että joku saman kokenut kuuntelee ja ymmärtää. Asiaa ei tarvitse selitellä ja vääntää rautalangasta, vaan toinen ymmärtää heti sen, mitä olet käymässä läpi. Iso osa itsensä auttamista on nimenomaan se, että tulee kuulluksi.  

Syömishäiriöliiton nettisivuilta löydät ajankohtaiset tiedot läheisten vertaistukiryhmistä. Tiedot muistakin läheisten tukipalveluista, kuten esimerkiksi läheisten omasta tukipuhelimesta Läheisten luurista löydät nettisivuilta. Ota yhteyttä!

Vaikka läheisen auttaminen voi tuntua ensisijaiselta, et voi auttaa, jos olet itse täysin loppu. Älä jää yksin.

Mirva Korpela
Läheistyöntekijä
Syömishäiriöliitto
 

Arkistot

Archives

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta