Läheisten reaktiomallit syömishäiriö

Läheisten reaktiomallit syömishäiriöstä toipumisen tukena – osa 1

7.10.2019

Syömishäiriöiden yhteydessä puhutaan harvemmin eläimistä. Tämä ja kaksi seuraavaa blogitekstiä ovat kuitenkin omistettu eläimille. Meduusalle, strutsille, kengurulle, terrierille, sarvikuonolle, bernhardinkoiralle ja delfiinille.

Eläimet ovat metaforia ja kuvaavat erilaisia reaktiomalleja, joita syömishäiriötä sairastavien läheisillä voidaan tunnistaa. Eläinmetaforat ovat peräisin syömishäiriöiden perhepohjaiseen hoitoon keskittyvästä Maudsley-menetelmästä. Maudsley-menetelmään pääsee tutustumaan täällä.

Eläinmetaforat toimivat lähes kaikissa arjen vuorovaikutustilanteissa, ja jokainen tunnistaa niistä itsensä. Erityisen merkityksellisiä metaforat ovat syömishäiriötä sairastavan tukemisessa sekä oman käytöksen ja reaktioiden ymmärtämisessä.

Vuorovaikutuksen ansat

Läheisten on tärkeä ymmärtää, että syömishäiriö saa sairastuneen käyttäytymään järjettömiltä tuntuvilla tavoilla. Syömishäiriön voi nähdä etenkin sairauden alkuvaiheessa sairastuneesta erillisenä asiana. Näin sen aiheuttamaa käytöstä on helpompi sietää ja ymmärtää.

Läheinen reagoi syömishäiriökäyttäytymiseen usein vaistomaisesti. Sairastuneen kritisointi tai syyttely tai toisaalta mukautuminen syömishäiriökäyttäytymiseen eivät tue toipumista. Eläinmetaforien kautta vuorovaikutusta sairastuneen kanssa on mahdollista muokata tietoisesti toipumista tukevaan suuntaan. Kukaan ei kuitenkaan reagoi pelkästään yhdellä tavalla tai ole yksi tietty eläinmetafora. Läheisten toiminta ja reaktiot voivat vaihdella tilanteesta toiseen, ja sama henkilö voi käydä läpi monta reaktiomallia lyhyessäkin ajassa tai reagoida erilaisiin tilanteisiin eri eläinmalleilla.

Tässä tekstissä käsitellään seuraavia vuorovaikutusmalleja: meduusaa, strutsia ja kengurua.

Meduusa – liikaa tunnetta ja liian vähän kontrollia

Meduusaläheisillä on vaikeuksia säädellä omia tunteitaan suhteessa syömishäiriöön ja sairastavaan. Meduusaläheisillä on usein väärä käsitys syömishäiriöstä ja sen syistä. He kokevat epäonnistuneensa läheisinä tai päinvastoin – kokevat olevansa täysin vastussa sairastuneen onnellisuudesta ja elämästä. Sairastunut voi alkaa hoivata meduusaläheistä ja peittää omat tunteensa ja haasteensa suojellakseen läheistä. Tämä luonnollisesti estää syömishäiriöstä toipumista.

Kaiken tunnemyrskyn keskellä meduusaläheisen on vaikea olla jämäkkänä tukena sairastuneelle ja vetää rajoja (joita etenkin syömishäiriö tarvitsee). Tunnetilat vaihtelevat laidasta laitaan ja negatiiviset tunnetilat näytetään sairastuneelle selvästi, jolloin sairastunut alkaa kantaa niistä vastuun. Sairastunut syyllistää itseään, ja meduusaläheinen uuvuttaa itsensä kaiken murehtimisen alle.

Meduusaläheistä auttaa syömishäiriön syntymekanismien ymmärtäminen (sairaus ei ole kenenkään vika) ja omasta jaksamisesta huolehtiminen. Omia tunnereaktioita on vaikea säädellä uupuneena. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille läheisille hankkimaan apua ja tukea myös itselleen, mutta erityisesti suosittelen sitä meduusaläheisille. Tuki voi olla vertaistukea, ystävän kanssa puhumista mutta myös ammattiapua.

Strutsi – välttelyä ja liian vähän tunnetta

Strutsiläheisen on vaikea selviytyä negatiivisten tunteiden viidakossa, jonka syömishäiriö usein rakentaa. Strutsi ei kestä vaikeita tunteita eikä elämän kaoottisuutta sairauden/sairastavan rinnalla, joten helpoin ratkaisu on haudata pää hiekkaan. Strutsi ahdistuu, kieltää ongelmat ja sysää vastuuta muiden harteille. ”Kunpa joku tekisi hänet terveeksi”, on strutsiläheisen tyypillinen ajatus.

Syömishäiriötä sairastavalle strutsiläheisen käytös saattaa näyttäytyä välinpitämättömyytenä ja rakkaudettomuutena. Sairastuneen usein jo valmiiksi heikko itsetunto laskee entisestään, ja hän omaksuu myös helposti saman haitallisen reaktiomallin. On helpompi paeta tunteita kuin kohdata ne. Kuitenkin sairastavan olisi tärkeä oppia, että tunteiden ilmaisu on osa ihmisyyttä ja voimakkaitakin tunteita on tervettä näyttää.

Strutsiläheistä auttaa omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen. Strutsiläheinen voi miettiä sellaisia tilanteita, joissa tunteiden ilmaisu olisi mahdollisimman helppoa ja aloittaa niistä. Strutsille muutos voi olla haastava ja aiheuttaa epämukavia tunteita. Apua ja tukea voi hakea ymmärtävältä ystävältä tai perheenjäseniltä. Usein tunteiden tunnistaminen ja se, että opettelee näyttämään ja kohtaamaan myös negatiiviset tunteet vaatii ammattiapua.

Kenguru – ylisuojelija ilman suuntaa

Oletko kuullut joskus termin curling-vanhempi tai helikopterivanhempi? Kenguruläheisen selviytymisstrategiat muistuttavat paljon em. vanhemmuustyyppien toimintaa.

Kenguruläheinen tekee kaikkeansa suojellakseen sairastunutta ja kuluttaa itsensä loppuun esteitä raivatessaan. On selvää, että sairastunut kaipaa myös suojelua, mutta ei jämäkkyyden eikä syömishäiriön vaatimuksiin mukautumisen kustannuksella. Syömishäiriö tunnistaa heti ylisuojelun ja alkaa hyödyntää sitä, eikä toipuminen pääse kunnolla käyntiin.

Kenguruläheinen pelkää sairastuneen puolesta ja haluaa suojella häntä kaikilta elämän vaikeilta asioilta. Näin syömishäiriötä sairastava saa sellaisen kuvan, että stressi tai haasteet elämässä olisivat vältettäviä asioita. Totuus kuitenkin on, että elämään kuuluu haasteita ja vaikeuksia, joiden kanssa sairastuneen tulee oppia elämään.

Syömishäiriötä sairastava saattaa tulla riippuvaiseksi kenguruläheisestä eikä opi seisomaan omilla jaloillaan. Mikäli kyse on lapsi-vanhempi -suhteesta, voi kenguruvanhempi estää lapsen aikuistumisen ja napanuoran katkeamisen.

Kenguruläheisen on hyvä muistaa, että irtipäästäminen on välttämätöntä. Läheinen voi pohtia, mikä olisi riittävä hoivan ja huolenpidon taso. Millä toimenpiteillä tuetaan sairastuneen ikätasoista toimiintaa ja millä taas estetään se?

Seuraava blogiteksti käsittelee sarvikuonoa ja terrieriä – jää kuulolle.

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

***

Huom! Tekstissä kuvattuja reaktiomalleja on meillä kaikilla. Joillakin on enemmän kengurua, toisilla taas strutsia tai meduusaa. Reaktiomallien tarkoitus ei ole aiheuttaa läheisille syyllisyyden tunteita eivätkä ne ole itsessään hyviä tai huonoja. Suhteessa syömishäiriöön reaktioiden merkitys kuitenkin muuttuu, ja siksi reaktiotavat on hyödyllistä tiedostaa itsessään. Omien reaktiomallien tunnistaminen on jo puoli voittoa!

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta