Liikunnan iloa etsimässä – syömishäiriötaustalla tai ilman

26.8.2019

Paljon puhutaan liikunnasta ja liikkumisesta nauttimisesta: Miten hieno se tunne on, kun pääsee käyttämään kehoaan ja miten hyvältä se tuntuu! No, entä jos ei tunnu? Jos tuntuu, että nippanappa selviää arjen rutiineista, eikä aina välttämättä edes selviä, ja sitten pitäisi raastaa itsensä vielä erikseen liikkumaan. Tai jos mielessä myllertää liikunnan pakko, suorittaminen ja maksimointi, armotta ja kaikissa tilanteissa. Tilanteita on tietysti paljon näiden väliltäkin, mutta olennaista on tunnustaa, että liikunta ei välttämättä, aina, kaikille tai kaikissa tilanteissa tuo iloa, siihen motivoituminen voi olla vaikeaa ja lisäksi on tilanteita, jolloin parasta hoivaa omalle keholle (ja mielelle) on paikalleen asettuminen ja rauhoittuminen.

Mikä sitten avuksi, jos haluaisi löytää kadoksissa olleen ilon liikkumiseen? Tiedossa varmasti on, että liikkuminen koko elämänkaarta ajatellen on (tietyissä rajoissa) hyvästä – mutta tämä edellyttää, että oma suhde liikkumiseen on tervettä (ja koska liikkuminen tapahtuu omalla keholla, liipataan hyvin läheltä myös tervettä suhdetta omaan kehoon). Lienee tarpeen siis avata mitä terveellä suhteella liikkumisen suhteen tarkoitetaan (samaa asiaa avattu pidemmän kaavan mukaan täällä):

  • lähtökohtana on liikkuminen siksi, että se tekee hyvää JA tuntuu hyvältä
  • lähtökohtana on liikkumisesta tuleva mielihyvä, mielekäs arki ja oma hyvinvointi – ei liikunnan suorittaminen kalorienpolton tai kilojen vähentymisen (tmv) vuoksi
  • siihen kuuluvat sanat ”haluan”, ”pystyn”, ”osaan” sekä oman itsen rohkaisu ja kannustus – eivät ”pitäisi” tai ”pakko” tai oman itsensä ruoskiminen ja kurittaminen (jos jokin asia on ”pitäisi” tai ”pakko”, on syytä miettiä tarkoitusperiään tarkemmin)
  • siihen eivät kuulu vaatimukset, sitä ei tehdä rangaistuksena eikä sen vuoksi että söi (omasta mielestään) liikaa edellisenä päivänä tai jotta voisi syödä mummon tulevilla syntymäpäivillä kakkua, you get the point

Jos siis sinä, joka liikkumisen iloa olet etsimässä, tunnistat omassa suhteessasi liikkumiseen, että näissä voisi olla korjattavaa, suosittelen lämpimästi pohdiskelemaan tarkoitusperiäsi liikkumisen suhteen. Joskus tilanne on se, että tämän pohdiskelun ajaksi liikkuminen on hyvä laittaa jäähylle. Niin kauan kuin liikkuu pakon, rangaistuksen tai esimerkiksi kalorien kulutuksen vuoksi, ei sen jatkaminen tee hyvää sinulle, mielellesi eikä kehollesi.

On myös syytä tarkentaa, mikä kaikki on liikkumista. Jos mielestäsi ”oikeaa” ja ”kunnollista” liikkumista (pyrin välttämään liikunta-sanaa, koska se on monelle kovin suorituskeskeinen eikä välttämättä rohkaise ilon kautta tapahtuvaan liikkumiseen) ovat vain jumppasalin rääkkitunnit tai (mahdollisesti vielä epäinhimilliseen vuorokaudenaikaan) hiki lentäen juostut lenkit, kehotan edelleen pohdiskelemaan, onko liikkumissuhteessasi kaikki hyvin.

Liikkumista nimittäin on kaikki se, mitä kehollasi hereilläolon aikana teet: kävely juna-asemalle, pyöräily kouluun/töihin, metsän tuoksujen haistelu koiran kanssa, käveleskely kaupungilla tai rantapolulla, jooga- tai pilatestunti, höntsäpesis tai -sähly, venyttely illalla Netflixin ääressä, mölkkymatsi kaveriporukassa, seksi rakkaan kumppanin kanssa, kipakka avantouinti talvipakkasessa, lasten kanssa leikkipuistossa peuhaaminen, noin niin kuin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Liikkumisen ilon tavoittamiseen ei tarvita hienoja varusteita tai välineitä, vaan mukavalta tuntuvat, liikkumisen sallivat ja tarvittaessa säänmukaiset vaatteet riittävät vallan mainiosti. Liikkumisen ilon voi joku joskus kertoa löytäneensä ulkoisten mittareiden kautta. Kyllä, se voi joskus ja joillekin sopia. Suosittelen kuitenkin olemaan niiden kanssa erityisen varovainen (ja rehellinen)! Jos oikeasti on hakusessa, mistä löytyisi ilo ja innostus, punaiset posket ja lepotauko tai virkistys mielelle, en usko, että suoritukseen ja lukuihin kesittyvät mittarit ovat tässä juurikaan apuna.

Suosittelen unohtamaan vaatimukset, muutostoiveet ja sitten kun -ajattelun. Ilo liikkumiseen löytyy suhteesta omaan itseen ja kehoon: Mistä nautit? Mitä olet aina halunnut kokeilla? Minkä suhteen olet utelias? Kokeile itseä kiinnostavia asioita ilman ulkoisia tavoitteita ja ajan kanssa, itsellesi ja kehollesi kärsivällisenä. Saatat yllättyä.

Ritva Näräkkä, järjestösuunnittelija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

(Kuva: Ulla Koivunen, Lounatuulet Yhteisötalo ry)

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta