Hedelmöityshoidot ja syömishäiriötausta

2.5.2022

Amanda sairastui syömishäiriöön aikuisiällä pitkittyneen laihdutusprosessin myötä. Lempeys omaa kehoa kohtaan löytyi lopulta uudelleen, kiitos tulevaisuuden haaveiden. Ajatus omasta lapsesta motivoi Amandaa päästämään irti syömisen rajoittamisesta, yksipuolisesta ruokavaliosta ja liiallisesta liikunnasta.

Naisparina Amanda ja hänen vaimonsa joutuivat ottamaan yhteyttä hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikkaan. Saavuttaakseen unelmansa Amandan on siis ollut pakko keskittyä kehoonsa enemmän kuin koskaan.

– Hedelmöityshoidot naispareille hoidetaan lapsettomuuden hoidon proseduurien mukaan, kertoo Amanda.

– Totta kai siinä tuli olo, että minua tässä nyt hoidetaan, vaikka ainoa haasteemme on, ettei kummallakaan meistä ole sukusoluja.

Kun hedelmöityshoidot käynnistetään, keho medikalisoituu – tai se medikalisoidaan. Siitä tulee väline, jolla on tietty käyttötarkoitus ja tehtävä, joka viedä loppuun.

Ajatus kehon kyvykkyydestä koetuksella

Pahimmillaan raskaaksi tuleminen alkaa tuntua suoritukselta, jossa joko onnistutaan, tai ei onnistuta.

– Ensimmäinen keskenmeno tuntui epäonnistumiselta. Mietin, mikä kehossani on pielessä – miksi se ei tee sitä, minkä pitäisi olla helppoa ja luonnollista, kertoo Amanda ajatuksistaan.

Vaikka Amandan kehonkuva ei ole hedelmöityshoitojen aikana muuttunut, suhtautuminen kehoon on ottanut täysin uuden suunnan:

– Lapsenhankintaprosessi on vaikuttanut siihen, mitä ajattelen kehoni kyvykkyydestä ja sen kelpoisuudesta. Monet ajatuksista ovat samoja kuin aikanaan laihduttaessani.

– Tajusin onneksi kertoa syömishäiriötaustastani heti ensimmäisellä klinikkakäynnillä. Ilmoitin samalla, etten halua nähdä painolukemaani.

Hedelmöityshoidot ovat silti tarkoittaneet jatkuvaa oman kehon toimintojen valvomista ja testaamista. Amanda on kokenut ahdistavaksi joutua mittaamaan itseään joka päivä tiettyyn kellonaikaan.  

– Vaikka tiedän, että tarkkailu vie minut lähemmäs päätepistettä, se ei tunnu mukavalta. Menneisyyden syömishäiriö on vaarassa nostaa päätään.

Saisinko lapsen, jos vain laihduttaisin?

Lisähaasteetta lastenhankintaprosessiin tuo Amandalla todettu munasarjojen monirakkulaisuus, joka voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa lapsettomuutta. Internetin terveyssivustot ehdottavat itsehoitokeinoiksi laihduttamista ja liikuntaa.

– Vaikka kukaan ei ole käskenyt minua laihduttamaan, pelkään silti jonkun kommentoivan painoani. Lisäksi koen sisäsyntyistä painetta muuttaa itseäni. 

Vaikka PCOS-oireyhtymän kriteerit eivät Amandan kohdalla täytykään, huolet ja epävarmuus ottavat välillä itsesyytösten muodon:

– Voisinko itse vaikuttaa hedelmöityshoitojen lopputulokseen? Saisinko lapsen, jos vain laihduttaisin?

Amanda on sitä mieltä, että mikäli hedelmällisyysklinikalle hakeutunut ohjataan laihduttamaan, fokus ei saisi olla ainoastaan vaa’an lukemassa. Oli kyse sitten painosta, ruuasta tai liikunnasta, tuloksia saavutetaan todennäköisemmin, jos niitä kohti mennään positiivisen kautta.

Syömishäiriötausta pitäisi huomioida paremmin hedelmöityshoidoissa

– Olennaisinta on, ettei keskitytä vain siihen, mitä pitää ottaa pois, tai mitä pitää rajoittaa, tai pienentää, tai vähentää, sanoo Amanda. – On paljon muutakin, mistä puhua: Millaista elämää elät? Kärsitkö stressistä? Mikä on päivärytmisi? Mistä saat iloa ja hyvää oloa arjessa?

Amanda haluaa korostaa, kuinka henkisesti kuormittavaa lastenhankina naisparina on.

– Ensin sitä nauttii jatkuvasta odotuksen ja innostuksen ja jännityksen ylämäestä, ja sitten tulee kertarykäyksellä alas. Keho ja mieli väsyvät, mikä kasvattaa alttiutta mielenterveysongelmille.

Olisi tärkeää, että hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikan työntekijät osaisivat tukea tervettä keho- ja ruokasuhdetta erityisesti niiden vanhempien kohdalla, jotka hedelmöityksen aikana kärsivät syömishäiriöstä, tai ovat niistä joskus kärsineet.

– ”Miten voimme lisätä hyvää?” on tärkeä kysymys ihan kaikessa terveydenhuolloissa, mutta etenkin lapsettomuus- ja hedelmällisyyshoidoissa, koska ne tulevat pitkäkestoisuudessaan niin lähelle ihmisen psyykettä, tiivistää Amanda.

Teksti: Syömishäiriöliiton somelähettiläs Opri