Pari sanaa miehistä ja syömishäiriöistä

12.11.2018

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa miehistä ja syömishäiriöistä. Pari sanaa, koska paljoakaan kerrottavaa ei ole. Lounais-Suomen- SYLI ei tällä hetkellä tavoita miehiä käytännössä lainkaan. Sairastavien vertaistukiryhmissä käy naisia, läheiset jotka hakeutuvat läheisten ryhmiin ovat naisia ja luennoille osallistujat ovat naisia.

Me kuitenkin tiedämme, että sairastavia miehiä on. Heitä on paljon­. Ja niitä miehiä, jotka kärsivät syömishäiriöoireista, on vielä enemmän.

Syömishäiriöitä pidetään edelleen naisten sairauksina. Ja varmaan vielä monella on sellainenkin käsitys, että syömishäiriö on sama kuin teini-ikäisen anoreksia ja että se teini-ikäinen sairastava parantuu kyllä kun aikaa kuluu, tapahtuu aikuistumista ja järkiintymistä. Ei ei ei. Syömishäiriö on paljon muutakin kuin anoreksia, syömishäiriö ei ole vain teini-ikäisten sairaus ja aikuistumisella, järkiintymisellä ja ajan kulumisella syömishäiriötä ei paranneta.

Uskoisin, että kaikilla sairastavilla on saman tyyppisiä esteitä avun hakemiselle. Moni ajattelee, että siellä ryhmässä on vain niitä, jotka ovat tosi sairaita ja ettei oma tilanne ole niin paha. Tai ajattelee, että ensi viikolla on paremmin aikaa ja tilaa, sitkun on parempi tilanne. Tai että ne kaikki sairastaa ihan oikeaa syömishäiriötä ja kun tämä oma sairaus on melko lailla sellainen muttei kuitenkaan ihan.

Uskoisin, että näitä samoja juttuja kelailee sairastava riippumatta iästä, sairauden kestosta tai asuinpaikasta. Ja tietysti sukupuolesta.

Mutta miesten kohdalla saattaa olla sellainenkin vaikeus, että mies ei edes ymmärrä hakea apua syömishäiriöön. Hän saattaa hakea apua syömiseen, liikkumiseen, laihduttamiseen, henkiseen pahaan oloon ja stressiin, ja saattaa kokea hyviä kohtaamisia ja saada viljalti hyviä neuvoja. Mutta kokonaisvaltainen kohtaaminen puuttuu. Siis sellainen kohtaaminen, joka voisi johdattaa ajattelemaan, että tunteet, ajatukset, toiminta, oma sisäinen puhe ja omanarvontunto ovat keskenään tekemisissä. Ja että omien ongelmien taustalla saattaa olla syömishäiriö, johon on saatavissa apua.

Uskoisin, että miehillä on tällaisia kokonaisvaltaisia kohtaamisia liian vähän ja niitä tulisi olla enemmän.

Tuhannen taalan kysymys onkin sitten miten me yhdistyksissä saamme viestin perille niille miehille, jotka hyötyisivät meidän avustamme. Millainen on viesti, mikä olisi ryhmän nimi, miten ja missä me kerromme itsestämme?

Otamme mielellämme vastaan ajatuksia ja ehdotuksia. Kevään aikatauluja viritellään ihan näillä näppäimillä ja Turkuun on tulossa jonkinlainen avaus myös miesten suuntaan. Koska liian moni jää tilanteessaan yksin, ja apua on tarjolla.

Sami Heimo, toiminnanohjaaja, Lounais-Suomen – SYLI ry

2 vastausta artikkeliin “Pari sanaa miehistä ja syömishäiriöistä”

  1. Tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus! Ehdotuksia tilanteen parantamiseen ei valitettavasti ole, mutta hienoa, että jonkinlaista avausta on tulossa.

    • Kiitos Anne, aihe on tärkeä ja tulee varmasti näkymään ensi vuonna isommin meidän viestinnässä, kun Syömishäiriöliitossa vietetään poikien ja miesten syömishäiriöiden teemavuotta. Stay tuned!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta