Rasvan puute syömishäiriöoireiden aiheuttajana ja ylläpitäjänä

19.8.2019

Tämä kirjoitus on nälkiintymispostaussarjan ensimmäinen osa. Toisessa osassa aiotaan puhua hiilihydraateista, mitä niiden puute aiheuttaa ja miksi niitä tarvitaan. Postaussarjaan kirjoitetaan lisää osia, jos jotain oleellista nälkiintymisestä jää näiden kahden postauksen jälkeen vielä sanomatta.

***

Väitän, että moni syömishäiriötä sairastava kärsii rasvan puutteesta riippumatta syömishäiriön muodosta tai kehon koosta. Syömishäiriötä sairastaville rasva on usein iso peikko, ja sitä vältellään kaikin mahdollisin keinoin. Ruokavaliosta karsitaan sekä näkyvä rasva että piilorasva. Usein rasvan puute liitetään anoreksiaan ja alipainoon, mutta kumoan heti tämän harhaluulon. Ahmintahäiriöistä, bulimiasta ja ortoreksiasta kärsivät kontrolloivat yhtä lailla rasvan saantia kuin anoreksiaa sairastavatkin. Vaikka ahmimiskohtauksen aikaan syötäisiinkin suuria määriä rasvaa sisältäviä ruoka-aineita, pyritään ruokavalio ahmimiskohtausten välillä pitämään lähes rasvattomana. Myös ahmintahäiriöön liittyvä jatkuva laihduttaminen voi tarkoittaa erityisesti rasvojen välttämistä.

Ennen kuin aloitetaan, niin tässä se tärkein:

Suositusten mukaan 25 – 40 % ruokavalion energiasta pitäisi tulla rasvasta!

Kun sinun tai läheisesi syömishäiriö alkaa väittää vastaan, niin tässä häiriölle:

Kyllä, pätee myös sinuun. Ei, sinun aineenvaihduntasi tai elimistösi ei ole erilainen kuin kaikkien muiden. Kyllä, myös sinun kehosi ja mielesi tarvitsee rasvaa. Kyllä, tarvitset rasvaa, jotta voit toipua syömishäiriöstä. Ei, sinä et ole erilainen kuin muut – myös sinä tarvitset rasvaa voidaksesi toipua. Ei, rasvaa ei korvata millään muulla. Aloita listan lukeminen alusta.

Kun mietitään varsinkin menneiden vuosikymmenten ravitsemusviestintää, rasvasta on puhuttu pääsääntöisesti negatiiviseen sävyyn ja ohjattu mahdollisimman vähärasvaisiin valintoihin.  Onneksi nykyään rasvoista puhutaan jo sallivampaan sävyyn ja korostetaan hyvälaatuisen rasvan merkitystä. Rasvafobia oli kuitenkin totista totta pitkään, ja se on saanut ihmiset pelkäämään rasvoja. Kun tähän lisätään vielä syömishäiriö, on soppa valmis. Syömishäiriöstä toivuttaessa rasvaan liittyvät pelot täytyy kääntää päälaelleen, ja se vaatii paljon itsensä kanssa työskentelyä ja ajatusjumppaa.

Mihin rasvaa tarvitaan?

Rasvan ensisijainen tehtävä elimistössä on toimia energianlähteenä ja energiavarastona, mutta niillä on myös muita tärkeitä tehtäviä elimistössä. Rasvan tehtäviä ei voi hoitaa mikään muu ravintoaine, vaikka ruoasta saatu energiamäärä olisikin sama ilman rasvoja kuin rasvojen kanssa. Ihmisen elimistö tarvitsee rasvaa joka päivä mm. solujen rakennusaineiksi, elintoimintojen säätelyyn ja rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E, K) lähteeksi.

Kun keho saa liian vähän energiaa, alkaa nälkiintynyt elimistö (huom! ei liity läheskään aina painoon) käyttää kehon omia kudoksia energianlähteenä. Jos keho ei saa riittävästi rasvaa, elimistö käyttää rasvakudoksen sisältämän rasvan lisäksi luuytimen ja hermotulppien rasvaa. Suomeksi, elimistö syö itse itseään vahingoittaen monia elintärkeitä toimintoja.

Mitä rasvan puute tekee keholle?

Tämä lista olisi pitkä ja loputon, mutta yritän nostaa esille keskeiset oireet. Iso osa oireista johtuu välttämättömien rasvahappojen ja rasvaliukoisten vitamiinien puutteesta. (Jos ruoassa ei ole rasvaa, rasvaliukoiset vitamiinit eivät imeydy. Ei siis auta, vaikka söisit rasvaliukoiset vitamiinit purkista, koska keho ei pysty hyödyntämään niitä ilman ruoan sisältämää rasvaa. Välttämättömät rasvahapot ovat nimensä mukaisesti välttämättömiä. Elimistö ei osaa niitä itse valmistaa, joten niitä tarvitaan ruoasta.)

Liian vähäinen rasvan saanti voi aiheuttaa:

  • iho-ongelmia, ihon kuivumista, huulten kuivumista ja halkeilua ja kuivia limakalvoja
  • silmien valonarkuutta, heikkoa pimeänäköä, silmien kuivumista ja arkuutta
  • suolisto-ongelmia
  • lisääntynyttä infektioherkkyyttä, toisin sanoen toistuvia flunssia ja tulehduskierrettä
  • hiustenlähtöä, kuivia, haaroittuvia hiuksia
  • lämmönsäätelyn häiriöitä ja palelua
  • luiden haurastumista, osteoporoosia (liittyy erityisesti rasvaliukoisen D-vitamiinin puutteeseen)
  • kuukautishäiriöitä, kuukautisten poisjääntiä (ja sitä kautta myös hedelmättömyyttä)

Lähes kaikki syömishäiriön keholle aiheuttamat vahingot korjaantuvat, kun sairaudesta toivutaan. Osteoporoosi ja osteopenia (luiden haurastuminen) kuuluvat kuitenkin siihen kategoriaan, joista kehon ei ole mahdollista parantua. Toki estolääkkeitä on, mutta luun tiheyttä ei saa korjattua ennalleen.

Mitä rasvan puute tekee mielelle?

Puhuttaessa syömishäiriöistä ja aliravitsemuksesta sekä rasvan puutteesta, keskitytään usein yllämainittuihin fyysisiin oireisiin. Minusta ei kuitenkaan puhuta riittävästi siitä, miten rasvan puute aiheuttaa paljon myös psyykkisiä oireita. Jos mieli ja aivot eivät toimi rasvan puutteen vuoksi, on esim. terapiasta tai keskusteluavusta vaikea hyötyä täysimittaisesti. Kärjistetysti: mikään terapia ei pure, jos aivoilla ei ole käytössä rasvaa (ja ylipäätään energiaa) haastavien, syömishäiriön taustalla olevien asioiden prosessoimiseksi.

Jos ravinnosta ei saa riittävästi rasvaa, aivojen hermosäikeiden ympärille ei muodostu suojakerrosta. Suojakerrokset puute aiheuttaa mm. ajattelun hidastumista ja vaikeutumista sekä loogisen päättelyn ja luovan ajattelun näivettymistä. Kun hermosoluissa ei ole riittävästi energiaa, kytkee aivot päälle eloonjäämismekanismin ja alkaa säästää energiaa.

Ihmisen aivot ovat n. 60-70 % rasvaa. Vaikeassa elimistön aliravitsemustilassa elimistön tärkeitä rakennusaineita aletaan polttaa kehon käyttövoimaksi. Biologia varmistaa, että kaikkein välttämättömimmät elimistön toiminnot pysyvät käynnissä, ja silloin mieleltä karsitaan suorituskykyä pois.

Jopa 10-20 % aivojen valkeasta aineesta voi kadota elimistön hätäravinnoksi. Valkealla aineella on aivoissa tärkeä tehtävä. Se kuljettaa aivoissa erilaisia viestejä, ja erilaiset muutokset sen koostumuksessa voivat häiritä tunteiden säätelyä ja ajattelua. Kun valkea aine rasvan puutteen seurauksena vähenee, oireilee syömishäiriötä sairastavan mieli yleensä ahdistuksella ja masennuksella.

Rasvan puutoksen yleisiä oireita syömishäiriötä sairastavilla eriasteisten masennus- ja ahdistustilojen lisäksi ovat erilaiset pakko-oireet, pakonomainen käyttäytyminen sekä erilaiset ruokaan ja syömiseen liittyvät rituaalit. Aliravittu mieli jumittaa, päätöksiä on haastava tehdä ja tehdyt päätökset ovat usein epäloogisia. Ruokaostoksilla ja muissa ruoan valintatilanteissa päätösten tekeminen vaikeutuu ja hidastuu, ja kaupassa jumitetaan pitkään. Niin pitkään, että muu elämä usein kärsii. Myös muistivaikeudet ja keskittymisen ongelmat ovat usein oire rasvanpuutteesta.

Lopuksi – face the facts

Syömishäiriöstä ei voi toipua ilman, että antaa keholle ja mielelle riittävästi ravintoa. Syömishäiriöstä ei voi toipua ilman, että tulee sinuiksi rasvan kanssa ja opettelee syömään myös rasvaa. Syömishäiriöstä toivuttaessa ruoka on lääke. Syömishäiriöstä toivuttaessa rasva on lääke. Myös sinulle.

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja, Syömishäiriöliitto

 

* Tätä tekstitä inspiroivat Taija Mänttärin ja Laura Neuvosen opinnäytetyö (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/71096/Neuvonen_Laura_Manttari_Taija.pdf?) ja Anna Keski-Rahkosen, Pia Charpentierin ja Riikka Viljasen Olen juuri syönyt -kirja sekä lukuisat nettilähteet.

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta