Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syömishäiriöt – seurausta muottiin pakottamisesta?

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syömishäiriöt puhututtavat usein. Kun pysähtyy tutkailemaan ympäröivää yhteiskuntaamme ja siinä näkyviä sukupuoleen liittyviä olettamuksia, saattaa havaita, että ympäristömme perustuu paljolti binääriseen, siis kahtiajakautuneeseen sukupuolijärjestelmään. Käsitys sukupuolesta määrittyy perinteisesti mieheyteen ja naiseuteen lähinnä kehon ulkoisen olemuksen, siis anatomisten ja biologisten piirteiden mukaan. Mitä tapahtuu, kun ihmisen kokemus omasta itsestä ei mahdu tähän ahtaaseen sukupuolinormatiiviseen ja kahtiajakautuneeseen muottiin?

Yhteiskuntamme ja kulttuurimme asettamat muotit

Varmasti moni meistä on kokenut tai nähnyt jonkinlaista syrjintää tai vähintään muottiin asettamista oletetun sukupuolen, ulkoisten ominaisuuksien tai kehon koon perusteella. Yhteiskuntamme ja kulttuurimme on vahvasti normittunut sen suhteen, millaisia sukupuolia, seksuaalisia suuntautumisia tai ihmisvartaloita pidetään normaaleina ja hyväksyttävinä. Mikä on naiseuteen tai mieheyteen kuuluvaa, mikä puolestaan ei? Millainen kehon muoto on kulttuurisesti hyväksyttävä, ehkä osoitus hyvinvoinnista, jopa elämänhallinnasta, millaisen kehon kohtaaminen sen sijaan ohjaa tekemään ihmisestä päätelmän pahoinvoinnista, jopa tyhmyydestä tai laiskuudesta? Setan lausuntojen mukaan yhteiskunnassamme vallitsee vahva heteronormi, jonka lähtökohtaisena olettamuksena on, että kaikki ihmiset ovat heteroita, ellei muuta tule ilmi. Tästä syntyy se kulttuurinen muotti minkälainen ihmisen tulisi olla.

En millään haluaisi uskoa, että kukaan tahallisesti tai jopa väkivalloin haluaa asettaa toista ihmistä ahdistavaan kulttuuriseen muottiin. Pohdin asiaa mieluummin sitä kautta, mikä merkitys ja funktio normeilla ja niiden ylläpitämisellä on. Tuottavatko normit tai muottiin asettaminen jonkinlaista turvaa ja viitekehyksen kohtaamisille? Antavatko ne näennäistä ymmärrystä toisesta ihmisestä, ns. lukulasit, joiden linssit ovat kuitenkin auttamattoman huurussa? Ihmiselle, jota yhteiskunta pyrkii normeihin asettamaan, nuo normit ja oletukset voivat olla ahdistava vankila, joihin tulisi mahtua, mutta oma kokemus ja sisäinen maailma sotii kaikin tavoin tätä vastaan. Kun se ulkoapäin tarjottu muotti ei ole lähelläkään sitä, millaiseksi itsensä ja oman identiteettinsä sisällään kokee, on ihminen armottomassa sotatilassa ulkoisen maailman oletusten ja sisäisen kokemuksensa kanssa.

Altistaako seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen syömishäiriölle?

Seksuaalisen suuntautumisen ja oman sukupuolen määrittely on aina itsemäärittelykysymys. Oman kehon kokemukseen vaikuttaa merkittävästi sosiaalisen ympäristön ja kulttuurin luoma käsitys normaaleista ja hyväksyttävistä kehoista, sukupuolirooleista ja seksuaalisista suuntautumisista. Kulttuurin ja sosiaalisen ympäristön tuottamat paineet muottiin mahtumisesta voivat aiheuttaa sen, että omaa kehoa ja koettua sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista voi olla vaikea hyväksyä. Omassa kehossa oleminen on vaikeaa, oma keho voi tuntua vieraalta, ei-hyväksytyltä, jopa arvottomalta. Tähän koettuun ahdistukseen syömishäiriön keinot saattavat tuottaa hetkellisen ratkaisun tunteen ja helpotuksen.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syömishäiriöiden yleisyydestä ei ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. Joidenkin tutkimusten mukaan varsinkin homomiehillä ja transsukupuolisilla syömishäiriöitä olisi heteromiehiä tai cis-sukupuolisia enemmän. Selvää kuitenkin on, että mikään sukupuoli tai suuntautuminen ei suojaa sairastumiselta. Tämä näkyy myös meidän toiminnassamme. Olemme kohdanneet (ja ilolla kohtaammekin!) sairastuneita sukupuolen ja seksuaalisen moninaisuuden koko kirjosta, ja varovaisella näppituntumalla uskaltaisimme väittää, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei ainakaan vähennä syömishäiriöön sairastumisen riskiä.

On kuitenkin olennaista ymmärtää, että mielenterveysongelmille ei altista kuuluminen seksuaaliseen tai sukupuolivähemmistöön vaan yhteiskunnan syrjivät normit. Mitä vapaammin ihminen voi ilmaista sukupuoltaan ja olla aidosti oma itsensä, sitä paremmin hän voi. Omana itsenään hyväksytyksi tuleminen ja tunne yhteiskuntaan kuulumisesta parantaa itsearvostusta, terveydentilaa sekä suojaa mielenterveyden ongelmilta.

Me ihmiset voimme muuttaa normeja!

Seta tuo kannanotoissaan ansiokkaasti esille, että kaikenlaiset normit ovat kulttuurimme tuotoksia eivätkä ne synny tyhjiössä. Normeja ei suoraan luoda laeilla, vaan niiden luomiseen ja ylläpitämiseen osallistumme me ihmiset. Koska ihmisten ymmärrystä voidaan lisätä ja toimintaa siten muuttaa, myös normeja voidaan muuttaa. On olennaisen tärkeää ymmärtää, kuinka rajoittavia ja kertakaikkisen turhia sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai kehoihin liittyvät normit ovat. Ehkä tämän ymmärtäminen antaa myös motivaation normien muuttamiselle.

Haasta siis itseäsi ja omaa ajatteluasi. Olennaista on tiedostaa, kuinka sukupuoli perinteisesti toimii yhteiskunnassamme yhtenä keskeisenä luokittelun perusteena ja kuinka sukupuolinormit määrittävät sen millainen toiminta on odotettua ja sallittua eri sukupuolille. Voit kuitenkin kehittää kykyäsi ja herkkyyttäsi tunnistaa ja rohkeuttasi kyseenalaistaa näitä ihmiskehoihin ja sukupuoliin liitettyjä oletuksia. Kokeile nähdä ihmiset yksilöinä ja kuuntele heitä, kun he itse kertovat sinulle tarinansa. Todennäköisesti opit näkemään maailman, niin kehojen, sukupuolten kuin persoonienkin suhteen moninaisempana ja rikkaampana kuin koskaan ennen.

Jotta jokaisella olisi tilaa ja mahdollisuus olla oma itsensä.

Niina Pitkänen, koordinaattori, SYLI-keskus Kuopio

***

Tekstin kirjoittamisen lähteinä on käytetty Setan internet-sivuja ja blogitekstejä, Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? ja ”Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa” -julkaisuja sekä Rakas keho -kirjaa.