Syöminen ei ole liikennevalomalli

Ruokien ja syömisen liikennevalomalli ei tue syömishäiriösensitiivisyyttä

Ensinnä: Yleisesti liikennevalomallilla tarkoitetaan, että ruoat jaotellaan vihreisiin, keltaisiin ja punaisiin ruokiin ?‍♂️ Vihreitä ”saa syödä huoletta”, mutta punaisia ”tulisi varoa”. Keltainen on sitten varmaan jotain siltä väliltä ?‍♀️

Liikennevalomalli ruoissa on ruokien arvottamista. Ruokien arvottaminen on yksi syömishäiriölle tyypillisen oireilun tunnusmerkki.

Se ei tarkoita sitä, että jos ei ole syömishäiriötä, voi ihan hyvin jaotella ruokia liikennevalomallin mukaan.

Tai että liikennevalomalli olisi huono vain syömishäiriötä sairastaville.

Liikennevalomallijaottelu lisää syömiseen liittyvää syyllisyyttä kenellä tahansa.

Syömiseen liittyvä syyllisyys ei ole hyväksi kenellekään.

Liikennevalomallin kaltainen ohjeistus ruokien arvottamisesta antaa luvan syömisen sääntelylle syömishäiriön sääntöjen mukaan. Se ei pelkästään altista syömishäiriölle ja hankaloita syömishäiriöiden tunnistamista vaan tekee syömishäiriölle tyypillisestä, vahingollisesta käyttäytymisestä uutta normaalia. Not cool!

Yksittäisten ruoka-asioiden arvottaminen terveelliseksi/epäterveelliseksi on aina kyseenalaista. Terveellisyydessä on kyse kokonaisuudesta, johon mahtuu ja kuuluukin sisältyä monenlaisia ruokia.

On tilanteita, joissa täysipainoisen ja riittävän syömisen toteutuminen edellyttää ”punaisia” ruokia.
On tilanteita, joissa ”vihreät” ruoat eivät tue terveyttä, hyvinvointia, jaksamista tai omannäköistä elämää.

Entä jos…

ajateltaisiinkin niin, että kaikkia ruokia on lähtökohtaisesti yhtäläinen lupa syödä: syöminen ei ole liikennevalomalli.

Jos sun mielestä ruokien värikoodaaminen esimerkiksi liikennevalomallin mukaan on hyvä idea, voisiko olla niin, että oma syömiseen suhtautumisesi on syömishäiriölle tyypilliseen ajatteluun päin kallellaan? Vaikkei se just sulle aiheuttaisikaan terveys- tai elämänhaittoja (tai et ainakaan vielä ole huomannut niitä), niin se ei silti automaattisesti ole kovin hyvä malli kenellekään muulle.

Syömishäiriösensitiivinen tapa puhua syömisestä ei vahingoita ketään eikä ole terveyden edistämisestä pois. Syömishäiriösensitiivisyys on edellytys vastuulliselle terveyden edistämiselle.

Katri Mikkilä

asiantuntija

Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Anna Penttilä

viestintäkoordinaattori

Syömishäiriöliitto – SYLI ry