Kuvituskuvana kuva metsän ja suon läpi kulkevista pitkospuista

Syömishäiriö ja itsetuhoisuus

2.11.2021

Itsetuhoisuudesta puhuminen herättää ihmisissä monenlaisia tunteita. Joku voi säikähtää, toinen ahdistuu ja kolmas pelkää. Teemaan liittyy usein mystisyyttä ja epätietoisuutta, joten tarkastellaanpa ensin, mistä on kyse:   

Itsetuhoinen käytös on itsensä vahingoittamista tai henkeä uhkaavan riskin ottamista. Suoraa itsetuhoisuutta ovat esimerkiksi ajatukset itsemurhasta, itsetuhoiset teot tai itsemurhayritys. Epäsuora itsetuhoinen käyttäytyminen on toimintaa, johon liittyy hengenvaarallisten riskien ottaminen ilman tietoista itsensä vahingoittamista tai kuoleman päämäärää. (THL).

Itsetuhoisuus ei siis ole yhtä kuin itsemurha. Itsemurha on äärimmäinen itsetuhoisuuden muoto, mutta kaikki itsetuhoiset ihmiset eivät tee tai yritä tehdä itsemurhaa. Miksi juuri me Syömishäiriöliittona haluamme puhua tästä asiasta? Syömishäiriötä sairastavilla on moninkertainen riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi syömishäiriöön menehtyneiden yleisin kuolinsyy on itsemurha. Jokainen estetty itsemurha on ääni elämälle.  

Onko syömishäiriö itsetuhoisuutta? 

Usein puhutaan itsetuhoisuuden yleisyydestä syömishäiriötä sairastavien keskuudessa, mutta harvemmin törmää pohdintaan siitä, onko syömishäiriöoireilu itsessään itsetuhoista käyttäytymistä. Itsetuhoisen käyttäytymisen taustalla on tiedostamaton pyrkimys ratkaista mielen pahoinvointia, tunteiden säätelyn haasteita tai mielenterveyden häiriöitä. Itsetuhoisuuteen liittyy usein toivottomuuden ja arvottomuuden kokemuksia sekä vaikeutta nähdä oman tilanteen helpottuvan. Jos edellä olevista virkkeistä vaihtaisi itsetuhoisuus-sanan tilalle syömishäiriö-sanan, olisivat lauseet edelleen täysin paikkaansa pitäviä.   

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yksi itsetuhoisen käyttäytymisen muoto on ”omasta terveydestä piittaamaton käyttäytyminen”. Syömishäiriöiden oirekuvaan voi liittyä monenlaista fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle haitallista käyttäytymistä: liiallista liikkumista, kompensaatiokäyttäytymistä, riittävän levon eväämistä, kaoottista syömistä, päihteidenkäyttöä, syömisen rajoittamista jne. Usein syömishäiriöt ovat myös pitkäkestoisia, eli ei puhuta yksittäisistä, haitallisista teoista. Miksi syömishäiriöoireilua ei sitten mielletä yhtä vakavaksi itsetuhoisuuden muodoksi, kuin monia muita? Esimerkiksi nuorten viiltelyä pidetään vakavana itsetuhoisena käytöksenä, johon terveydenhuolto ja lastensuojelu tarttuvat, mutta syömishäiriökäyttäytymisen katsotaan ”kuuluvan tuohon ikään” ja olevan itsestään ohimenevä oikku.   

Asennevaikuttamisella muutosta 

Mielestäni nykyinen asenneilmapiiri kielii siitä, että syömishäiriöiden luonnetta ja syntymekanismeja ei tunneta riittävästi. Niin kauan kuin syömishäiriöitä pidetään nuorten tyttöjen laihuutta ihannoivana, murrosikään kuuluvana teinioikkuna, moni apua tarvitseva jää yksin. Puhumalla syömishäiriöistä asioiden oikeilla nimillä saadaan muutosta aikaan. Nuorten ja aikuisten pahoinvointi pitää ottaa todesta, sillä syömishäiriöt – kuten monet muutkaan mielenterveyden häiriöt – eivät koskaan synny tyhjästä.  

Koen myös, että ammattilaisena on suurta viisautta nostaa käsi pystyyn epävarmuuden merkiksi. Jos sinulla tai työyhteisölläsi ei ole riittävää tietoa syömishäiriöistä tai aiheesta puhuminen tuottaa kerta toisensa jälkeen epämääräisen vaikean olon, ole meihin yhteydessä. Syömishäiriöliitto tarjoaa mielellään tukea ja koulutusta aiheesta kiinnostuneille ammattilaisille.  

Apua itsetuhoisuuteen on saatavilla 

Muistutuksena vielä kaikille: itsetuhoisuuden puheeksi ottaminen on turvallista. Puhumalla itsetuhoisuudesta tai itsemurhasta et lisää kenenkään itsetuhoista käyttäytymistä tai yllytä ketään tekemään itsemurhaa.  

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, puhu niistä jollekin. Syömishäiriöliiton työntekijöihin on aina turvallista ottaa yhteyttä, kuuntelemme sinua luottamuksella ja syyllistämättä. Vaikka juuri nyt tuntuisi toivottomalta, ei se tarkoita sitä, että tunne jatkuisi loputtomasti. Aina on mahdollista toipua.   

MIELI ry tarjoaa monenlaista tietoa ja tukea itsetuhoisuuteen vuorokaudenaikaan katsomatta: 

Kriisipuhelin 09 2525 0111 (auki 24/7) 

Sekasin -chat (12-29 -vuotiaille) ma-pe klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24 www.sekasin.fi 

Solmussa -chat aikuisille ma-to 15-19 https://tukinet.net/teemat/solmussa-chat-783075200/ 

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/apua-itsetuhoisuuteen/ 

***

Iiris Pitkäjärvi
Pohjois-Suomi SYLI-keskuksen toiminnanohjaaja

Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Arkistot

Archives

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta