Syömishäiriöiden kuntoutus on epäselvää sekä syömishäiriötä sairastaville että ammattilaisille

26.11.2018

Syömishäiriöt ovat nuorten ja nuorten aikuisten naisten yleisiä ja vakavia mielenterveyshäiriöitä. Miehillä sairaus on harvinaisempi, tutkimusten mukaan 10-20 % kaikista sairastuneista on poikia/miehiä. Lisäksi arvioidaan, että viidennes vaikean lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista ja noin 8 % ylipainoisista ikään ja sukupuoleen katsomatta sairastaa ahmintahäiriön kriteerit täyttävää syömishäiriötä. Diagnoosikriteereiden ulkopuolella olevaa oireilua, joka ei tilastoissa näy, on todennäköisesti vielä enemmän.

Syömishäiriöiden kuntoutuksen vaikuttavuutta ei tunneta

Keskustelu syömishäiriöön sairastuneiden kuntoutuksesta on Suomessa varsin epäselvää ja sisällöllisesti määrittymätöntä. Lääkäriseura Duodecimin syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus toteaa, että syömishäiriöissä hoidon ja kuntoutuksen raja on liukuva. Myöskään syömishäiriötä sairastavilla ja heidän läheisillään ei ole useimmiten tietoa, milloin mahdollinen hoito loppuu ja mistä kuntoutus alkaa.

Suositus toteaa myös, että lääketieteellisen tai psykososiaalisen kuntouksen, käytännössä eri terapiamuotojen, vaikuttavuudesta syömishäiriöissä ei ole tutkimusnäyttöä. Ilman tutkimusnäyttöä on vaikeaa, ellei mahdotonta tietää, mikä kuntoutusmuoto syömishäiriötä sairastavia auttaa.

Kuntoutussuunnitelma lisää toipumismotivaatiota

Kuntoutussuunnitelma on kuntoutumisen kokonaisjärjestelyjen tueksi laadittu kirjallinen, usein lakisääteinen asiakirja, jonka kuuluisi pitää sisällään sekä kuntoutuksen tavoitteet että keinot. Hyvin tehty kuntoutussuunnitelma auttaa luotettavasti seuraamaan kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Kuntoutussuunnitelman puuttuminen on syömishäiriötä sairastavilla erittäin tavallista. Sairastava ei useinkaan tiedä tai hahmota, mistä kaikista palasista hänen kuntoutuksesta koostuu. Hän saattaa käydä säännöllisesti esimerkiksi psykoterapeutin, ravitsemusterapeutin ja fysioterapeutin vastaanotoilla, mutta ei silti tiedä, mitä hänen kuntoutuksensa pitää sisällään ja mitkä sen tavoitteet ovat. Eri kuntoutustahot eivät välttämättä keskustele keskenään, joten hekään eivät tiedä, mitä kaikkea syömishäiriötä sairastavan kuntoutus sisältää.

On tärkeää, että kuntoutussuunnitelma käydään huolella läpi syömishäiriötä sairastavan kanssa. Kun sairastava tietää, mistä hänen kuntoutuksensa koostuu ja pääsee itse vaikuttamaan siihen, on hänen helpompi hahmottaa kuntouksen kokonaisuus sen sijaan, että hän näkisi itsensä heittopussina, joka sukkuloi eri kuntoutustahojen välillä ilman päämäärää. Vaikutusmahdollisuus kasvattaa aina myös omaa toipumismotivaatiota, jolloin kuntoutus on tehokkaampaa.

Syömishäiriöiden kuntoutuksen tulee olla moniammatillista

Syömishäiriöt ovat psykofyysissosiaalisia sairauksia, ja siksi syömishäiriöiden hyvän kuntoutuksen tulisi olla moniammatillista. Syömishäiriötä sairastavan kuntoutusta suunniteltaessa on ymmärrettävä, että toipuminen on pitkä, vuosien mittainen prosessi. Hyvän ja vaikuttavan syömishäiriöiden kuntoutuksen takana pitäisi tarvittaessa olla sekä psykoterapeutti, ravitsemusterapeutti että psykofyysinen fysioterapeutti. Lisäksi toimintaterapiaa, arkielämää lähellä olevaa tukimuotoa, voisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän.

Syömishäiriötä sairastava tai hänen lähipiirinsä ei useinkaan tiedä eri kuntoutuvaihtoehdosta ja niiden olemassa olosta. Sairastavalle tulisikin antaa laajasti tietoa häntä mahdollisesti hyödyttävistä kuntoutusmuodoista.

Syömishäiriötä sairastaville huonoja kokemuksia ei-syömishäiriöspesifeistä kuntoutuskursseista

Syömishäiriötä sairastavat jäävät Kelan kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskurssien ulkopuolelle, koska näyttö näiden kuntoutusmuotojen hyödystä puuttuu. Syömishäiriöliiton jäsenistön kokemukset ei-syömishäiriöspesifeistä mielenterveyden kuntoutuskursseista ovat karua kuultavaa. Syömishäiriötä sairastaville, myös pitkälle toipuneille, ruokailutilanteet ovat usein hyvin vaikeita ja niihin tarvitaan erityistä tukea ja osaamista.

Internaatti- eli laitoskuntoutuksessa kuntoutuspäivä rakentuu usein ruokailujen ympärille. Koska ruokailut eivät ole tuettuja eikä ruokailutilanteita pureta, joutuvat syömishäiriötä sairastavat kohtaamaan pahimman pelkonsa useita kertoja päivässä ilman tukea. Tämä vertautuu monelta osin siihen, että päihdetoipujia hoidettaessa tarjolla olisi alkoholia useita kertoja päivässä. Päivämuotoiset avokuntoutuskurssit ovat yhtä ongelmallisia samasta syystä.

Syömishäiriöiden kuntoutus kannattaa aina

Veera Pohjolan väitöksen mukaan (2017) laihuushäiriön ja ahmimishäiriön hoitaminen on kustannustehokasta, kun mittarina käytetään laatupainotteisia elinvuosia. Syömishäiriöihin liittyy korkea kuolleisuus sekä heikentynyt terveyteen liittyvä elämänlaatu.

Ei ole syytä olettaa, että syömishäiriöiden kuntoutus olisi vähemmän kustannustehokasta kuin hoito. Ollakseen kustannustehokasta kuntoutusta tulee kuitenkin kehittää ja selkeyttää.

Tärkeä osa kehittämistä on luotettavien tilastojen saaminen syömishäiriötä sairastavien kuntoutuksesta. Syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat niin tiukat ja painokeskeiset, että vain murto-osa syömishäiriöllä pahastikin oireilevista täyttää kriteerit. Näin ollen isolla osalla sairastavista diagnoosina on masennus tai yleinen ahdistuneisuushäiriö. Kun kuntoutusta haetaan väärällä diagnoosilla, ei sen sisältö kehity. Tilanne vääristää tilastoja ja jättää ison osan syömishäiriöitä sairastavista näkymättömiin.

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

*Teksti on julkaistu aiemmin lyhennettynä Sosten blogissa.

Arkistot

2 vastausta artikkeliin “Syömishäiriöiden kuntoutus on epäselvää sekä syömishäiriötä sairastaville että ammattilaisille”

  1. Pistän kommentini Fafebook:in lisäksi vielä tännekin.
    ——
    Heino viesti, pistän sen jakoon.
    Itselläni on kokemusta siitä ettei sairautta (BED) tunnistettu ja kokeillut laihdutusjaksot johtivat jatkuviin epäonnistumisiin. Kun sain diagnoosin kesäkuussa 2015, ja asialliset neuvot hoidon aloitukseen, niin tulosta alkoi syntyä.
    BED saatiiin remissioon ja nyt olen jatkanut kuntoutusta psygologin tuella ja omin ehdoin ja suunnitelmin. Remissio-vaihe on edelleen päällä ja paino on laskenut aikavälillä 5.6.2017-26.11.2018 28kg (tänään se on105kg). Sivuvaikutuksina verensokerilääkityksestä on luovuttu ja verenpainelääkitystä on pienennetty huomattavasti. Kuntoutus jatkuu edelleen samalla mallilla.

  2. Hei! Meillä on myös paljon kokemusta siitä, että BED:tä ei tunnisteta. Jos BED:tä hoidetaan laihduttamisella, ei hoito toimi, vaan yleensä pahentaa tilannetta. Hienoa kuulla, että olet päässyt remissioon ja vointisi on alkanut kohentua , kun olet saanut asianmukaista hoitoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta