Syömishäiriöön sairastumisen sata syytä – Mistä syömishäiriö johtuu? osa 1/3

25.2.2019

Kun syömishäiriö puhkeaa, on luonnollista etsiä sairaudelle syytä tai syyllistä. Syyn löytyminen saattaa joskus helpottaa toipumista tai lisätä itseymmärrystä, mutta kiinni siihen ei kannata jäädä. Taustalla vaikuttavista ja laukaisevista tekijöistä on hyvä olla tietoinen, mutta voimavarat kannattaa keskittää toipumiseen tai sairastavan tukemiseen.

Usein etenkin läheiset pohtivat, miksi oma lapsi tai kumppani sairastui, ja kokevat syyllisyyttä omista teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Oman työni kautta olen oppinut, että etenkin syömishäiriötä sairastavien äidit ovat kärkkäitä syyllistymään ja syyttämään itseään. Kaikki biologian tunneilla istuneet tietävät, että on (useimmiten) juuri äidin tai naaraan tehtävänä pitää jälkeläinen hengissä, ruokkia ja rakastaa. Kun syöminen häiriintyy, joskus jopa loppuu kokonaan, on selvää, että syytä etsitään itsestä.

Tämän kolmiosaisen kirjoituksen tarkoituksena on avata niitä eri tekijöitä, joita syömishäiriöön sairastumisen taustalla on. Koska tekijöitä on niin paljon, voin jo heti tässä vaiheessa antaa kaikille syyllisyyttä tunteville synninpäästön.

Syömishäiriöön sairastuminen ei ole kenenkään vika. Se on aina usean eri tekijän summa, joihin suurimpaan osaan ei ole mahdollista vaikuttaa mitenkään. Syömishäiriön ajatellaankin puhkeavan jonkin elämäntapahtuman aiheuttaman psyykkisen paineen tai stressin seurauksena. Ratkaisevia eivät ole nuo tapahtumat itsessään vaan se, miten yksilö kokee tapahtuman ja sen seuraukset.

Miksi joku sairastuu?

Syömishäiriöön sairastumisen syytä ei tunneta täysin. Kuitenkin tiedetään, että syömishäiriötä ylläpitävä kierre saa alkunsa useimmiten laihduttamisen aloittamisesta, jonka johdosta elimistö alkaa nälkiintyä ja on aliravittu. Aliravitsemus puolestaan aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita (esim. masennusta ja ruokaa koskevia pakkoajatuksia). Aliravitsemus ylläpitää syömishäiriön oireita ja itseään ruokkiva kierre on valmis. Aliravitsemuksesta voivat kärsiä kaiken painoiset henkilöt eli aliravitsemus ei ole välttämättä sidoksissa painoon.

Tässä kirjoitussarjassa jaan syömishäiriöiden taustatekijät seuraaviin osa-alueisiin:

  • geneettiset ja biologiset tekijät,
  • persoonallisuuteen liittyvät tekijät,
  • sosiokulttuuriset tekijät,
  • psykologiseen kehitykseen ja traumaan liittyvät tekijät,
  • perheeseen ja ihmissuhteisiin liittyvät tekijät.

Geneettiset ja biologiset tekijät

Perimä ja geenit ohjaavat mm. painon säätelyä, syömiskäyttäytymistä, mielialaa, aivojen kehitystä ja stressinsäätelyä, joten on oletettavaa, että ne ovat isossa roolissa syömishäiriön puhkeamisessa. Viime aikoina onkin tutkittu runsaasti perimän osuutta syömishäiriöiden riskitekijänä.

Geneettiset tekijät selittävät syömishäiriöalttiudesta noin 50-80 %. Geneettiset tekijät pitävät sisällään sekä geenien väliset että geenien ja ympäristön yhteisvaikutukset. Syömishäiriön periytyvyys ei siis tarkoita, että pelkästään geenit selittäisivät suuren alttiuden sairastua syömishäiriöön. Useat eri ilmiöt kulttuurissamme yhdistettynä geneettiseen alttiuteen ovat korkean luvun takana.

Syömishäiriöiden geneettinen periytyvyys on kuitenkin merkittävä ja samaa luokkaa kuin esim. skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja pakko-oireisen häiriön.

Uusimmat tutkimukset ovat keskittyneet epigenetiikan merkitykseen syömishäiriöön sairastumisessa. Epigeneettisellä säätelyllä tarkoitetaan ympäristötekijöiden, kuten stressin ja ravinnon määrän tai laadun, vaikutuksia geenien ilmentymiseen. Osa ihmisen ”hankkimista” ominaisuuksista näyttää siirtyvän vanhemmilta lapsille. Erityisesti äidin raskaudenaikainen vointi, mahdollinen stressi ja ahdistus sekä ravitsemukselliset tekijät voivat piirtyä vahvasti vauvaan ja lisätä pitkällä aikavälillä syömishäiriön riskiä.

On saatu tutkimusnäyttöä, että murrosikä jo itsessään altistaa syömishäiriön puhkeamiselle. Kukaan ei ole immuuni murrosiälle, vaan kaikki käyvät sen läpi. Tytöillä aikaisin alkava murrosikä lisää syömishäiriön riskiä ja pojilla taas murrosiän myöhäinen alkaminen lisää tyytymättömyyttä omaan kehoon ja sitä kautta riskiä sairastua syömishäiriöön. Murrosiän hormonaaliset muutokset aktivoivat tyttöjen häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä sääteleviä geenejä siten, että geneettinen alttius syömishäiriöille kasvaa huomattavasti.

Naissukupuoli on sinänsä syömishäiriön riskitekijä. 90% kaikista sairastuneista on tyttöjä ja naisia. On pohdittu, että naishormonit jo itsessään voivat lisätä syömishäiriön riskiä, koska erityisesti estrogeeni osallistuu syömisen ja painonsäätelyyn.

Aivojen rakenteelliset erot voivat olla syömishäiriön taustalla. Syömishäiriötä sairastaville esiintyy tunteiden tunnistamisen ja tulkitsemisen haasteita sekä hankaluuksia sosiaalisissa suhteissa. Eri asia on, ovatko nämä vaikeudet syömishäiriön taustalla vai syömishäiriön aiheuttamia. Usein rajanveto on haastavaa.

Seuraava teksti ottaa käsittelyyn persoonallisuuteen liittyvät sekä sosiokulttuuriset tekijät – stay tuned!

Lue lisää geenien ja biologian merkityksestä Oona Haikosen Nuoren psyykkinen kehitys ja syömishäiriön riski -opinnäytetyöstä

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja
Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta