Syömishäiriöön sairastumisen sata syytä – Mistä syömishäiriö johtuu? osa 2/3

15.4.2019

Kun syömishäiriö puhkeaa, on luonnollista etsiä sairaudelle syytä tai syyllistä. Syyn löytyminen saattaa joskus helpottaa toipumista tai lisätä itseymmärrystä, mutta kiinni siihen ei kannata jäädä. Taustalla vaikuttavista ja laukaisevista tekijöistä on hyvä olla tietoinen, mutta voimavarat kannattaa keskittää toipumiseen tai sairastavan tukemiseen.

Tämän kolmiosaisen kirjoituksen tarkoituksena on avata niitä eri tekijöitä, joita syömishäiriöön sairastumisen taustalla on. Koska tekijöitä on niin paljon, voin jo heti tässä vaiheessa antaa kaikille syyllisyyttä tunteville synninpäästön.

Miksi joku sairastuu?

Syömishäiriöön sairastumisen syytä ei tunneta täysin. Kuitenkin tiedetään, että syömishäiriötä ylläpitävä kierre saa alkunsa useimmiten laihduttamisen aloittamisesta, jonka johdosta elimistö alkaa nälkiintyä ja on aliravittu. Aliravitsemus puolestaan aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita (esim. masennusta ja ruokaa koskevia pakkoajatuksia). Aliravitsemus ylläpitää syömishäiriön oireita ja itseään ruokkiva kierre on valmis. Aliravitsemuksesta voivat kärsiä kaiken painoiset henkilöt eli aliravitsemus ei ole välttämättä sidoksissa painoon.

Tässä kirjoitussarjassa jaan syömishäiriöiden taustatekijät seuraaviin osa-alueisiin:

  • geneettiset ja biologiset tekijät,
  • persoonallisuuteen liittyvät tekijät,
  • sosiokulttuuriset tekijät,
  • psykologiseen kehitykseen ja traumaan liittyvät tekijät,
  • perheeseen ja ihmissuhteisiin liittyvät tekijät.

Ensimmäisen osan, jossa käsiteltiin geneettisiä ja biologisia tekijöitä, voit lukea täältä.

Persoonallisuuteen liittyvät tekijät

Jos oman kokemukseni mukaan pitäisi asettaa syömishäiriöiden taustatekijät johonkin tärkeysjärjestykseen, nostaisin heti geenien ja perimän jälkeen esille persoonallisuuden merkityksen.

2000-luvun alussa puhuttiin paljon siitä, että miten kiltit kympin suorittajatytöt sairastuvat syömishäiriöön. Puhe on osittain vanhentunutta, kun syömishäiriöiden monimuotoisuudesta on saatu lisää tietoa, mutta uskallan väittää, että siinä on jotain perää. Toki, myönnän – niin monta erilaista syömishäiriöpersoonallisuutta kuin on syömishäiriötä sairastaviakin.

Tutkittaessa syömishäiriötä sairastavien henkilöiden persoonallisuutta ja luonteenpiirteitä, yhteisiä ominaisuuksia nimittäin on löytynyt. Listasta löytyvät mm. päättäväisyys, pitkäjänteisyys, joustamattomuus ja halu miellyttää muita.

Useimmiten listalta kuitenkin löytyy täydellisyyden tavoittelu eli perfektionismi. Huomaan usein pohtivani, onko perfektionismi luonteenpiirre, joka todella lisää syömishäiriöön sairastumisen riskiä, vai aiheuttaako syömishäiriö perfektionistista ajattelua ja käytöstä.

Tunteiden tunnistaminen ja tulkitseminen haasteina

Tutkimusnäyttöä on siitä, että aleksitymiaa eli henkilön vaikeutta tunnistaa, ymmärtää ja kuvata omia tunteitaan, esiintyy syömishäiriötä sairastavilla enemmän kuin ns. terveillä verrokeilla. Vertaistukiryhmissä tunteiden tunnistamisen vaikeudesta puhutaan paljon, ja monet sairastavat ovat erittäin tietoisia tästä haasteesta. Moni sairastava kokee myös sosiaaliset tilanteet hankalina. Ehkä myös muiden henkilöiden tunteita on vaikea tunnistaa, ja tämä tuo haasteita ystävyyssuhteisiin.

Tutkija Emma Saure toi Syömishäiriöpäivillä esille sen, että anoreksiaa sairastavilla saattaa olla taustalla heikentynyt kyky ylläpitää muiden ihmisten tunteet mielessä  (ns. mielen teoria). Mielen teorialla tarkoitetaan yksilön ymmärrystä siitä, että muilla on omat ajatukset ja tunteet ja kyky ajatella. Toisesta ihmisestä saattaa tuntua erilaiselta kuin itsestä ja toinen henkilö voi myös nähdä asiat täysin eri näkökulmasta. Mielen teoriaan katsotaan kuuluvaksi myös monimutkaisten ja sosiaalisten tunteiden ymmärtäminen ja tulkitseminen, joissa sairastavalla saattaa olla haasteita.

Syömishäiriötä sairastavan persoonassa on myös Sauren mukaan muuta väestöä enemmän kognitiivista joustamattomuutta eli vaikeutta muuttaa ajattelu- ja toimintatapoja ja käyttäytymisen jäykkyyttä ja kaavamaisuutta. Tämä jäykkyys selittää viehtymyksen erilaisiin rutiineihin ja rituaaleihin, tarpeen tehdä asiat aina saman kaavan mukana sekä vaikeuden muuttaa omaa toimintaa.

Saure kertoo, että etenkin anoreksiaa sairastavilla on 8-28%:lla havaittu olevan diagnosoitavissa oleva autisminkirjo, kun heille on tutkimustarkoituksessa tehty autismin diagnostiset tutkimukset. Autismikirjo saa aikaan toistavaa käyttäytymistä, rituaaleja, vaikeuksia toimia sosiaalisissa tilanteissa, poikkeavuuksia vuorovaikutuksessa sekä poikkeavuutta aistiärsykkeisiin reagoinnissa (mm. erilaiset aistiyliherkkyydet).

Useat näistä luetelluista persoonallisuuden piirteistä olisi helppo laskea syömishäiriön aiheuttamiksi yhtä lailla kuin sairauden taustalla oleviksi. Sitä mukaan kun tutkimus kehittyy, uutta tietoa tulee koko ajan syys-seuraussuhteista(kin).

Sosiokulttuuriset tekijät

Olen tehnyt oman graduni 90-luvun lopussa syömishäiriöiden kulttuurisista tekijöistä, joten tästä aiheesta minulla olisi paljonkin sanottavaa ?. Yritän kuitenkin tiivistää.

Kehopositiivisuus-ilmiön läpilyönti Suomessa on auttanut tekemään näkyväksi niitä kulttuurin ja yhteiskunnan tekijöitä, jotka ylläpitävät lihavuuden stigmatisointia ja syömishäiriöisen käytöksen ihannointia.

Mm. Koko Hubara on kirjoittanut syömishäiriöitä ihailevasta kulttuuristamme ja asia on sellainen, josta puhumme myös paljon Sylin työntekijöiden kesken.

Yhteiskunnan häiriintyneet arvot kannustavat syömishäiröiseen käyttäytymiseen

Kulttuurimme on erittäin suorituskeskeinen ja kovia arvoja kannattava. Hyvä ja produktiivinen kansalainen nukkuu vähän, tekee paljon töitä, sairastaa vähän, pitää itsestään huolta liikunnalla ja noudattaa vähintään yhtä tai kahta ruokavaliota. Produktiivisen kansalaisen keho on hoikka, trimmattu ja huoliteltu – etenkin jos kyseessä on nainen tai naiseksi identifioituva henkilö. Miehille muottiin sallitaan enemmän liikkumavaraa. Kulttuurimme on sisäänkirjoitettu kurin ja itsekontrollin ihannointi. Mitä vähemmällä ravinnolla tulee toimeen, sen parempi. Mitä enemmän pystyy liikkumaan, sen parempi. Mitä riippumattomampi on toisista ihmisistä, sen parempi. Mitä vahvempi on, sen parempi. Melko syömishäiriöistä puhetta minusta, vaikka hyvin tavallista.

Syömishäiriöinen käyttäytyminen ja puhe ovat niin normaaleja ilmiöitä, että ehkä osittain sen vuoksi syömishäiriöön on vaikea puuttua. Jos kaikki kahvipöydässä kauhistelevat pullan kaloreita ja pohtivat erilaisia laihdutuskuureja, on vaikea erottaa oikeaan ongelmaa seasta. Tai ehkä kaikilla onkin se sama ongelma?

Sellainen ongelmanratkaisutapa, jossa kontrolloidaan omaa kehoa tai syömistä on arkipäivää. Eri teorioiden mukaan syömishäiriöitä sairastava kokee muun maailman niin kaoottisena ja pirstaleisena, että omasta kehosta tulee ainoa asia, jota ihminen voi edes kuvitella hallitsevansa.

Sairastuttaako media?

Toki myös medialla on sormensa pelissä syömishäiriöihin kannustajana. Tiedetään, että niissä yhteiskunnissa, joissa ei altistuta lainkaan länsimaiselle kulttuurille eikä medialle, ei ole syömishäiriöitä ainakaan sellaisina kuin me ne tunnemme. Median, oli kyse sitten printtimediasta tai somesta, suosiva nais- ja mieskuva on yksipuolinen ja stereotypinen. Koon 38-40 naiset esitetään usein pluskokoisina. Media ei suosi pelkästään tietynkokoista ja -mallista kehoa, vaan lisäksi kasvojen täytyy olla symmetriset, ihon mielellään vaalea ja hiusten pitkät. Median esittämä (nais)kehojen yliseksualisointi on myös osaltaan aiheuttamassa vääristyneen kehosuhteen syntymistä.

On helppo ajatella itsekin, että omaa niin hyvän medialukutaidon ja kriittisen silmän, että tämänkaltainen kuvasto ei hetkauta. Fakta on, että se nimittäin hetkauttaa. Altistuksen määrä on niin suuri, että kukaan ei ole valitettavasti immuuni. Oman somensa voi ja kannattaa siivota tästä kuvastosta, mutta muuhun ympäristöömme on haastavampi vaikuttaa.

On sanottu, että ruoasta on tullut uusi uskonto, ja tämä pitää osittain varmasti paikkansa. Syöminen on muuttunut vaikeaksi, koska ruoka ei ole vain ruokaa, vaan ruoalla manifestoidaan useita eri asioita. Se kertoo sosioekonomisesta asemasta, arvoista, maantieteellisestä sijainnista, omasta identiteetistä.

Seuraava ja samalla viimeinen teksti käsittelee yksilön psykologiseen kehitykseen ja traumaan liittyviä tekijöitä sekä perheeseen ja ihmissuhteisiin liittyviä tekijöitä. Jää kuulolle!

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja
Syömishäiriöliitto – SYLI ry

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta