Syömishäiriöstä kertominen läheiselle – mitä, miten ja miksi?

3.2.2020

Miten minä kertoisin syömishäiriöstä? Milloin tai kenelle? Näihin kysymyksiin ei ole yksinkertaista vastausta. Eikä yhtä oikeaa vastausta. Jokainen sairastunut tekee sen omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Täytyykö sitten asiasta puhua kaikille? Jokainen saa päättää kenelle kertoo ja kuinka avoimesti kertoo omasta sairastumisestaan. Toisille sopii parhaiten se, että puhuu asioista avoimesti ja toisille se, että vain muutama ihminen tietää asiasta.

Miksi syömishäiriöstä tulisi sitten kertoa jollekin?

Kyllä, tulisi kertoa! Kerro siitä vanhemmille, kumppanille, ystävälle tai jollekin terveydenhuollon ammattilaiselle. Kerro siitä aluksi vaikka Syömishäiriöliiton tukipuhelimeen. Ai miksi?

Toiselle kertominen helpottaa oloasi ja lievittää ahdistusta. Sinun ei tarvitse enää kamppailla asian kanssa yksin, vaan voit jakaa asian. Ihmismieli herkästi suurentelee huolia, kun niitä murehtii ja suree yksin. Usein puhuminen selkeyttää omaa ajattelua. Et hae keskustelukumppanilta suuria neuvoja, vaan toivot kuuntelijaa. Kuinka paljon kerron ja kenelle? Sen päätät sinä itse. Syömishäiriö sairautena on muuttanut sinua monella tapaa ja läheiset ovat saattaneet huomata asian jo aikoja sitten. He eivät ole ehkä uskaltaneet kysyä asiaa sinulta suoraan. Hekin ehkä pelkäävät.

Kertominen voi pelottaa sen takia, että sinulla on olettamuksia ihmisten reaktioista. Me emme kuitenkaan voi tietää toisen ihmisen ajatuksia, emme ole ajatustenlukijoita. Saatat yllättyä positiivisesti. Asiasta kertomisen myötä saatat huomata, että sinulla on lähelläsi ihmisiä, jotka välittävät sinusta aidosti sinuna itsenäsi. Sinun ei tarvitse olla mitään muuta. Sinun ei tarvitse kulkea tätä matkaa yksin vaan saat tukeutua läheisiin. Huomaat myös sen, ettet sinä ole sairauden kanssa yksin.

Kertominen voi aiheuttaa kuuntelijassa hämmennystä, surua, pelkoa tai jopa vähättelyä. Ehkä jopa kieltämistä. Nämä reaktiot johtuvat tietämättömyydestä. Olisikin tärkeää, että sinä pystyisit lisäämään heidän tietoisuuttaan asiasta. Kertomaan varsinkin sen, minkälaista tukea/apua sinä toivot heiltä. Voit tuoda esille, mitä et halua kuulla heidän sanovan ja miksi näin on. Voit kertoa omista tuntemuksista, jotta he pystyvät paremmin ymmärtämään sairauden logiikkaa.

Miten sitten kertoa asiasta läheisille?

Puheeksi ottamisen keinoja ja siihen löytyviä erilaisia opaskirjasia on useitakin. Tähän olen koonnut joitakin asioita, joita olisi hyvä ottaa huomioon.

Ensinnäkin on tärkeä miettiä, kenelle haluat asiasta kertoa. Tulee tutkia omia voimavaroja ja kuunnella itseään, kenelle kaikille jaksaa ja pystyy kertomaan sairaudestaan. Kuka olisi sinulle paras tuki ja turva vaikeina aikoina? Onko se oma kumppani, vanhemmat vai joku ystävä? Tärkeää on tiedostaa, että asian salaaminen vie myös voimia pitkittyessään. Siitä voi tulla taakka ihmissuhteisiin.

Seuraavaksi olisi hyvä miettiä, milloin olisi hyvä kertoa? Olisi hyvä, jos tilanne olisi rauhallinen ja kiireetön. Kummallakin olisi aikaa. Onko hyvä kertoa aamulla, kun kummallakin on kiire töihin tai kouluun? Onko hyvä kertoa illalla juuri ennen nukahtamista? Sopisiko tapaamisen kahvilaan vai kutsunko ystävän luokseni kahville?

Monesti kertominen kasvotusten on vaikeaa, joten olisiko helpompi kirjoittaa kirje tai laittaa viesti? Kirjeen voi antaa myös kasvotusten ja näin antaa toiselle mahdollisuus heti kysyä asiasta. Viestillä voi kertoa, että olisi kerrottavana jokin tärkeä asia tai haluat puhua sinulle tärkeästä asiasta. Aloittaa pehmeästi ja varovasti, jotta kuuntelija osaa asennoitua kuuntelemaan. Voit sanoa, ettei asian kertominen ole sinulle helppoa. Sinua jännittää/pelottaa kertoa asiasta. Kerro asiasta kiertelemättä ja kerro asioista konkreettisesti. Mitä syömishäiriö tarkoittaa sinun arjessasi ja minkälaisia haasteita se tuo sinun arkeesi?

Jos haluat läheiseltäsi tietynlaista tukea, kerro mitä se on ja kuinka toivot läheisesi toimivan siinä tilanteessa. Kerro omista huolistasi, ajatuksista ja tuntemuksista. Ahdistuksesta, surusta, pelosta.

Oma ja läheisen reagointi

Sinunkin tulee olla läsnä ja kuunnella vastapuolta. Anna hänelle tilaa käsitellä asia. Jokaisella meillä on oma tapa reagoida asioihin. Aikaisemmissa blogikirjoituksissa onkin käsitelty läheisten reaktiomallit. Valmistaudu siihen, että kertomasi voi aiheuttaa monenlaisia tunteita, mutta älä anna tämän estää kertomista. Me emme voi toisten ihmisten tunteille mitään ja hänellä on oikeus kokea juuri niitä tunteita. Sinä et ole niistä tunteista vastuussa.

Lopuksi voit tiedustella, onko keskustelukumppanilla jotakin, mitä hän haluaa kysyä. Vastaa kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin oman osaamisen mukaan. Voit kertoa, että et tällä kertaa halua puhua asiasta enempää. Kerro, että olet valmis jatkamaan keskustelu ja vastaamaan kysymyksiin myöhemmin. Voit vielä tehdä yhteenvedon keskustelusta ja kiittää keskustelukumppania siitä, että hän kuunteli sinua. Se, että sait kertoa asian hänelle.

Toivottavasti tämä kirjoitus rohkaisi sinua kertomaan asiasta edes yhdelle ihmiselle. Kaikissa ihmissuhteissa on tärkeää avoin, rehellinen ja keskusteleva ilmapiiri.

Jonna Rautavirta, toiminnanohjaaja, SYLI-keskus Kuopio

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta