Mustavalkoisessa kuvassa on kaksi ympyrää. Toisessa ympyrässä näkyvät jalat sandaaleissa.

Syömishäiriöstä toipuminen matkana – ajatuksia syömishäiriön vaiheista

30.9.2019

Syömishäiriöstä toipumista voi ajatella matkana. Syömishäiriöstä on aina mahdollista toipua, mutta toipuminen vaatii usein pitkän ajan ja siihen sisältyy erilaisia vaiheita. Syömishäiriöön ei myöskään sairastuta yhdessä yössä. Sairaus voi kyllä puhjeta hyvinkin nopeasti ja rajusti, mutta taustalla on usein pitkäkestoista psyykkistä kuormittuneisuutta.

Syömishäiriöstä toipuminen ei ole suoraviivainen matka. Kuvaisin ennemminkin toipumista sykliksi, jossa syömishäiriön eri vaiheet vuorottelevat ja kiertävät kehää. Välillä toipumisessa tulee takapakkeja, mutta jokainen takapakki vie eteenpäin. Takapakki terminä on melko negatiivinen, joten sen voikin ajatella olevan enemmän oppimista ja kasvua. Toipumiseen kuuluu usein myös se, että syömishäiriö muuttaa muotoaan, esimerkiksi rajoittavasta oireilusta ahmintatyyppiseen.

Tässä blogikirjoituksessa toipumista käydään läpi syömishäiriön vaiheiden kautta. Sairauden vaiheet ovat yksinkertaistettuja esimerkkejä. Syömishäiriöitä on yhtä monta kuin sairastaviakin ja jokaisen kokemus sairaudesta on eri. Sairauden vaiheet toistuvat kuitenkin jossain muodossa kaikilla sairastavilla, joten niistä on hyödyllistä olla tietoinen nimenomaan toipumisen näkökulmasta. Läheisille sairauden vaiheet antavat arvokasta tietoa rinnalla kulkemiseen ja sairastavan tukemiseen.

Syömishäiriön puhkeaminen

Syömishäiriö puhkeaa yleensä laihduttamisen tai laihdutusyritysten seurauksena. Laihduttaminen ei yleensä ole sairauden syy, vaan ainoastaan laukaiseva tekijä.

Sairastunut on tyypillisesti ennen laihduttamisen aloittamista voinut jo jonkin aikaa huonosti. Huonoa oloa ja ahdistusta pyritään hallitsemaan terveellisillä elämäntavoilla tai laihduttamisen aloittamisella. Tarkoitus on hyvä, mutta keino on tuhoava. Laihduttamisen aloittaminen ei useinkaan ole tietoinen ratkaisukeino, vaan laihtuminen yhdistyy sairastuneen (ja monen ihan virallisesti ”terveenkin” ihmisen) mielessä onnistumiseen, kunnollisuuteen ja parempaan elämään. Elämme yhteiskunnassa, joka vielä vahvistaa tätä viestiä, joten ratkaisukeino on monella tavalla looginen.

Haastavaa tästä tekee se, että syömishäiriöillä on hyvin vahva geneettinen tausta. Pienikin laihdutus voi olla kohtalokasta ja laukaista syömishäiriön, jos geneettinen alttius syömishäiriölle on olemassa. Emme kuitenkaan koskaan etukäteen tiedä, kenellä tämä geneettinen alttius on.

Kuherrusvaihe – ei sairaudentuntoa

Syömishäiriöön sairastumisen alkuun liittyy yleensä ns. kuherrusvaihe sairauden kanssa. Laihduttaminen hillitsee hetkeksi ahdistusta. Uudenlainen ”elämäntapa” saatetaan kokea positiiviseksi. Usein ympäristö huomaa etenkin laihtumisen, elämäntaparemontit ja lisääntyneen liikunnan ja antaa niistä positiivista palautetta. Tämä kohentaa sairastuneen itsetuntoa ja kannustaa jatkamaan oireilua. (Siksikin: Älä koskaan kommentoi kenenkään kehoa, liikuntaa tai ruokailua muuta kuin huolen kautta!)

Aiempaa niukempi kalorimäärä ja yritys rajoittaa syömistä tarkoittavat sairastavan mielessä terveellistä ja kunnollista elämää. Olo saattaa tuntua hyvältä ja kevyeltä. Ahdistavat ajatukset ovat siirtyneet ruokaan, syömiseen, syömättömyyteen, liikuntaan ja omaan kehoon, ja olo on hetken helpompi.

Kuherrusvaiheessa läheisten ja ammattilaisten huoli ja yritykset puuttua syömishäiriöoireiluun tulevat pääsääntöisesti torjutuiksi. Hoitoon tullaan usein toisten pakottamana, ja muutoksia tehdään (jos niitä ylipäätään tehdään) pakon edessä. Läheisille tämä vaihe on turhauttava. Läheistä auttaakin sen pohtiminen, mikä sairastuneen elämässä on saanut hänet turvautumaan syömishäiriöön ja mitä turvaa se hänelle antaa. Syyllistäminen ei kannata. Ei itsensä eikä sairastuneen.

Sairaudentunto puuttuu, koska syömishäiriön koetaan tuovan elämään selkeyttä ja turvaa.

Kärsimysvaihe

Kärsimysvaiheessa sairaus alkaa selvästi haitata arkea ja alentaa toimintakykyä. Usein aliravitsemustila (ei tarkoita aina alipainoa) aiheuttaa erilaisia pakkoajatuksia ja rituaaleja. Väsymys, keskittymiskyvyn puute ja fyysinen epämukavuus viestivät sairastuneelle, että jokin on pielessä, mutta syömishäiriöoireiden koetaan silti tuovan helpotusta mielessä vellovaan kaaokseen.

Vaikka syömishäiriö aiheuttaa kärsimystä, voi sairaudentunto yhä puuttua. Sairastunut näyttää ulospäin usein pärjäävältä ja vahvalta, vaikka mielen tasolla hän voi huonosti. Kärsimysvaihetta leimaa ristiriita. Sairastunut saattaa tunnistaa oman tilanteensa ja ajatella, että näin ei voi enää jatkua. Kuitenkin muutos ja syömishäiriöstä irti päästäminen pelottavat. Toipumisrohkeutta ei ole vielä riittävästi.

Sairastavan läheiset ovat usein kovilla tässä ristiriidan leimaamassa sairauden vaiheessa. Sairastuneen toiminta saattaa tuntua läheisistä raivostuttavalta, käsittämättömältä ja pelottavalta. Elämä sairastunen kanssa voi muuttua sekasortoiseksi.

Kärsimysvaiheessa syömishäiriö ulottaa lonkeronsa sairastuneen sosiaalisiin suhteisin ja eristää hänet usein ystävistä ja perheestä.

Toive muutoksesta ja toipumiseen valmistautuminen

Toive muutokseeen -vaiheessa sairastunut alkaa ymmärtää, että kyseessä on vakava sairaus, joka vaatii hoitoa. Silti sairauden myöntäminen sekä itselle että muille voi olla vielä haastavaa.  Syömishäiriöön usein liittyvät häpeäntunteet ja ulkopuolisuuden tunteet voivat kuitenkin olla este avun hakemiselle. Syömishäiriöoireet tuntuvat kummallisilta, joten herää ajatus, voiko kukaan oikeasti ymmärtää oireita.

Vähitellen sairastuneen toipumisrohkeus kasvaa. Herää halua toipua, mutta siihen ei ole vielä itsellä keinoja. Tämä vaihe on sairastuneelle usein raskas. Sairastuneella on jo ymmärrys siitä, että elämä ei voi jatkua samalla tavalla, mutta toisaalta muutokseen ja toipumisen ajatukseen liittyy paljon pelkoja. Sairastunut tarvitsee paljon apua ja tukea toipumisrohkeuden keräämiseen ja ylläpitoon.

Toipumisen alkaminen aiheuttaa usein lisäahdistusta, ja siitä on hyvä olla tietoinen. Ahdistus kuitenkin menee ohi (kuten kaikki muutkin tunteet) – se on vain syömishäiriön aiheuttama tunne.

Muutosten tekeminen

Muutosten tekemisen vaiheessa ollaan jo hyvässä alussa toipumisessa. Sairastunut tekee työtä mielensä kanssa ja pystyy tekemään konkreettisia muutoksia ja uhmaamaan syömishäiriön sääntöjä. Syömään, olemaan ahmimatta, olemaan kompensoimatta, luopumaan pakkoliikunnasta, lopettamaan vaikeisiin tunteisiin syömisen.

Syömishäiriö on kuitenkin haastava seuralainen. Sen sääntöjen uhmaaminen aiheuttaa ahdistusta, ja siksi sairastava tarvitsee paljon tukea, jotta voimavarat saisi valjastettua toipumiseen.

Muutoksen alussa takapakkeja (eli oppimista ja kasvamista) tulee ja kuuluukin tulla. Jokaisen takapakin jälkeen toipumista voi jatkaa viisaampana ja vahvempana omat reaktionsa yhä paremmin tuntien ja tunnistaen.

Joskus oireisiin palaaminen saattaa tuntua helpommalta vaihtoehdolta kuin muutosten tekeminen, mutta se ei kannata. Toipuminen on aina palkitsevampi vaihtoehto!

Syömishäiriöistä toipuminen

Syömishäiriöstä toipumiselle ei ole yhtä määritelmää. Toipumiseen kuuluu kuitenkin fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Fyysinen toipuminen tarkoittaa mm. sopivaa painoa, tervettä hormonitoimintaa sekä muiden fyysisten oireiden korjaantumista. Psyykkinen toipuminen puolestaan tarkoittaa sitä, että yksilöllä on terveitä keinoja käsitellä ahdistusta, arjen haasteita ja stressiä eikä hänen tarvitse enää turvautua syömishäiriöoireisiin.

Jos syömishäiriön taustalla on ollut jokin trauma, tarkoittaa psyykkinen toipuminen myös trauman riittävää käsittelyä. Sosiaalinen toipuminen tarkoittaa sitä, että syömishäiriö ei enää rajoita olemista muiden ihmisten kanssa. Ruokailu muiden kanssa sujuu, osallistutaan työ- tai opiskeluporukan kahvihetkiin jne. Koska syömishäiriö ei enää määrää tai määrittele elämää, koetaan ympärillä olevat ihmissuhteet myös eri tavalla mielekkäiksi kuin sairauden ollessa vahvimmillaan.

Meiltä Syömishäiriöliiton työntekijöiltä kysytään usein, voiko olla toipunut, jos syömishäiriöajatuksia vielä tulee mieleen. Vastaamme aina, että voi. Toipuminen ei tarkoita sitä, etteikö syömishäiriöajatuksia enää koskaan tulisi. Niitä todennäköisesti tulee jokaiselle toipuneelle.

Toipuminen tarkoittaa sitä, että syömishäiriöajatuksen voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen ääreen voi pysähtyä, ja sitä voi tarkastella neutraalisti. Olipa mielenkiintoinen ajatus! Sen jälkeen ajatuksesta päästetään irti, eikä se aiheuta syömishäiriökäyttäytymistä eikä voimakkaita tunnetiloja.

Miten sinä määrittelet syömishäiriöstä toipumisen?

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja
Syömishäiriöliitto

Kuva: travelnow.or.crylater / Unsplash

Arkistot

2 vastausta artikkeliin “Syömishäiriöstä toipuminen matkana – ajatuksia syömishäiriön vaiheista”

  1. Kiitos, tämä oli erittäin hyvä kirjoitus joka auttoi hahmottamaan oman läheisen sairastumisen vaiheita.

  2. Hei ja kiitos kehuista! Itsekin tykkään näistä vaiheista juuri sen vuoksi, että ne kertovat läheisille sairauden logiikasta ja siitä, että minkälaisiin asioihin eri vaiheissa olisi hyvä kiinnittää huomioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta