Syömishäiriöt ja seksuaalisuus

29.4.2019

Miten seksuaalisuus oikeastaan liittyy syömishäiriöihin? Eihän näillä asioilla ole mitään yhteistä! Vai onko sittenkin? Kun asiaa pohtii tarkemmin, seksuaalisuus liittyykin syömishäiriöihin hyvin voimakkaasti.

Kävin maaliskuussa Sekspo-säätiön koulutuspäivässä, jossa teemana oli addiktiot – näkökulmia riippuvuuksiin. Koulutuksessa psykoterapeutti Kirsi Valasti puhui aiheesta ”Yksinäinen salaisuus – seksuaalisuus ja syömishäiriöt”. Valastin puheenvuorosta päällimmäisenä jäi mieleen, kuinka tärkeää olisi syömishäiriöiden hoidossa ja terapiavastaanotolla puhua myös seksuaalisuudesta.

Valasti määritteli luennollaan seksuaalisuuden seuraavasti: ”Olennainen osa jokaisen minuutta. Perustarve ja ihmisyyden osa, jota ei voi erottaa muista elämän osa-alueista. Seksuaalisuus on energiaa, joka saa meidät etsimään rakkautta, ihmissuhteita, lämpöä ja läheisyyttä. Se ilmenee tavassamme herättää tunteita ja koskettaa toista. Se on ennen kaikkea tunnetta, ei vain halua, paloa ja genitaaleja. Seksuaalisuus vaikuttaa psyykkiseen ja keholliseen terveyteemme. Se on myös herkästi reagoiva ja haavoittuva.”

Tuntuu siltä, että seksuaalisuus on monesti vaikea aihe nostaa keskusteluun – ihan yleisesti ottaenkin, mutta vielä erityisesti syömishäiriötä sairastavilla. Seksuaalisuus on kuitenkin tärkeä osa minuutta. Valasti korosti erityisesti sitä, että on jopa terapeutin velvollisuus ottaa asia terapiasuhteessa esiin. Terapiassa ihmisellä on mahdollisuus tulla näkyväksi ja monesti se voikin olla ensimmäisiä suhteita, joissa sairastunut sen itselleen sallii. Uskallusta tulla näkyväksi tarvitaan kuitenkin myös terapiasuhteen ulkopuolella, ja juuri näkyväksi tulemisella onkin valtava merkitys koko minuuden eheytymiselle.

Meillä SYLI-keskuksella seksuaalisuus tulee esiin monissa käydyissä keskusteluissa kävijöiden kanssa. Seksuaalisuuteen kuuluu nautinto, jota muutenkin on vaikea monien sairastuneiden sallia itselleen missään muodossa, joten onko ihmekään, että seksuaalisuuteenkin suhtautuminen voi olla vaikeaa? Nautinto ylipäätään saatetaan kokea vääränä tai jonain sellaisena, jonka ajatellaan kuuluvan muille mutta ei itselle. Voiko itselleen antaa luvan kokea jotain hyvää?

Kelpaamattomuus ja riittämättömyys toistuvat SYLI-keskuksella käydyissä keskusteluissa monessakin suhteessa, myös seksuaalisuudesta puhuttaessa. Sairastuneista saattaa tuntua, ettei jostain syystä kelpaa esimerkiksi parisuhteeseen. Tai että kelpaa unelmien kumppanille vasta sitten kun on jotain muuta kuin nyt on, esimerkiksi laihempi. Tätä ajatusta saattaa tukea ymmärtämätön kommentointi myös ulkopuolelta. Toisaalta myös riittämättömyys on esillä hyvin vahvasti. Riitänkö tällaisena kuin olen ja riittääkö se, mitä minulla on annettavaa? Missä menevät omat rajani ja täytyykö kaikkeen suostua?

Monet kertovat, että ovat jo lapsena tunteneet olevansa jollakin tavalla liikaa. Kyse ei välttämättä ole ollut siitä, että olisi tuntenut esimerkiksi olevansa liian painava lapsena, vaan vieneensä muulla tavoin liikaa tilaa. Esimerkiksi olleensa liian pitkä tai liian äänekäs, ja saaneensa sillä tavalla jotakin epätoivottua huomiota ja ikävää kommentointia omaa olemusta kohtaan osakseen. Ja sen vuoksi on alkanut jo lapsena pienentää itseään esimerkiksi seisomalla hieman kyyryssä. Sen vuoksi oppinut vaimentamaan omia tarpeitaan ja halujaan.

Usein saatetaan myös ajatella, että sitten kuin vain löydän sen oikean, kaikki ongelmani syömisen ja kehoni suhteen kaikkoavat. Sitten kun kelpaan jollekin toiselle, kelpaan myös itselleni. Tässä ajatuksessa kuitenkin piilee ansa. Tärkeintä on suhde itseen ja itsensä hyväksyminen, seksuaalisuudessakin. Avain terveeseen itsetuntoon, terveeseen kehosuhteen ja terveeseen seksuaalisuuteen ei voi olla kenenkään muun hallussa.

Heidi Torsti, toiminnanohjaaja, SYLI-keskus Tampere

Arkistot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta