Terveysviestinnän mahdollisuudet keho- ja ruokarauhapuheelle

20.10.2022

Eräs väylä lisätä tietoa vastuullisesta keho- ja ruokapuheesta on terveysviestintä, sen opetuksen sisältö ja opettamisen tavat.  Terveyskasvatuksen opiskelija Sanelma Mäkinen kirjoitti tekstin keho- ja ruokarauhan teemoihin liittyvästä viestinnästä vastaten esimerkiksi kysymykseen siitä, ohjataanko opinnoissa huomioimaan keho- ja ruokarauhan teemoja.

Terveyskasvatuksen opiskelijan näkökulma vastuulliseen viestintään keho- ja ruokarauhan teemoista

Terveysviestintäkurssiini liittyvän tehtävän yhteydessä Syömishäiriöliitto SYLI ry:n viestintäkoordinaattori Anna Penttilä pyysi minua ottamaan kantaa siihen, millaisiin asioihin terveystieteiden opinnoissa olisi kiinnitettävä huomiota, jotta yhä useampi alalta valmistuva osaisi viestiä keho-, ruoka- ja liikkumispuheissaan vastuullisemmin.

On hyvä tiedostaa, millä taustalla tätä kysymystä lähestyn: Olen koulutukseltani fysioterapeutti, ja lähes 20 vuoden opiskelutauon jälkeen aloitin matkani terveystieteisiin aluksi avoimen yliopiston kautta. Tänä syksynä aloitin virallisesti terveyskasvatuksen maisterivaiheen opiskelijana. Vastaan siis Penttilän esittämään kysymykseen pikemminkin ”tuoreen” opiskelijan silmin kuin koko opintokokonaisuuden kriittisenä tarkastelijana tai pedagogisena asiantuntijana.

Yliopiston rooli ja käytännön keinot

Yliopiston rooliin ei kuulu kaataa tietoa niskaamme. Yksi opiskelijan tärkeimmistä tehtävistä on kasvaa kriittiseksi ajattelijaksi, ja monesti se kannattaa aloittaa omia asenteita ja oletuksia tarkastelemalla. Tämä on erityisen tärkeää, kun puhutaan ikuisuusaiheesta: terveydestä. Omalla kohdallani huomaan, että mitä enemmän opin terveyden edistämisestä, sitä joustavammaksi suhtautumiseni siihen muuttuu: tiukat ruokavalio-ohjeet ja treeniohjelmat eivät kuulu terveyden edistämisen teemoihin. Voidaan myös ajatella, että jokainen opiskelija on vastuussa paitsi omasta myös muiden oppimisesta. Vastuullisuutta on rohkeus myös haastaa ja perustella näkökulmiaan tutkitulla tiedolla.

Opetuksen sisältö

Opinnoissa ei varsinaisesti opeteta huomioimaan keho- ja ruokarauhateemoja tulevana terveyskasvatuksen asiantuntijana. Sitä painotetaan, että terveyden edistämisen tulee aina pohjautua tutkittuun tietoon. Opinnoissa syventyy nopeasti myös ymmärrys siitä, ettei terveyskäyttäytymisen taustalla ole koskaan pelkästään yksilön omat valinnat ja vastuu. Terveyden tasa-arvon huomioiminen onkin yksi keskeinen arvo terveyden edistämisessä.

Terveysviestinnän kursseilla perehdytään vaikuttavaan terveysviestintään. Yksi kenties itsestäänselvyydeltä kuulostava huomio on se, että viesti ei saa vahingoittaa eikä loukata. Tutkimusnäyttö osoittaa, ettei syyllistävään sävyyn toteutettu viestintä ole vaikuttavaa.

Harmillisen moni ajattelee yhä ”itsekurin” olevan kaivattu keino omalle elämäntapamuutokselle. Motivaatiopsykologian teoriat tukevat käsitystä siitä, ettei kova motivaatio ja suorituskyky tarkoita automaattisesti hyvinvointia. Monesti tarvitaan ennemminkin pehmeitä aseita: joustavuutta ruokailu- ja liikuntatapoihin ja armollisuutta omaa kehoa kohtaan. Terveyden tarkastelu vaatii monitieteellistä lähestymistapaa, ja moni terveystieteiden opiskelija yhdistääkin opintoihinsa esimerkiksi psykologian kursseja.

Minäpystyvyys on yksi keskeinen hyvinvointia ja terveyskäyttäytymistä edistäväksi tekijä, eikä se kehity kieltojen, rajoitusten, syyllisyyden, epäonnistumisen pelon ja vääränlaisuuden kokemusten kautta.

Tähänastisten opintojen perusteella on siis vähintäänkin rakentunut tieteellistä ja teoreettista pohjaa, joka vahvistaa ruoka- ja kehorauhan huomioivan terveysviestinnän merkitystä.

Oma keskeneräisyys ja jatkuva muutos

Omaksumme uutta tietoa omista taustoistamme ja kokemuksistamme käsin. Uusi tieto muokkaa vanhaa. Ajattelu muuttuu ja kehittyy. Oman keskeneräisyyden tiedostaminen onkin mielestäni keskeinen osa oppimista. Se, että oma mielenkiintoni kohdistuu keho- ja ruokarauhan teemoihin, ei tee minustakaan valmista ja virheetöntä viestijää näistä aiheista.

Tiedän kuitenkin, että  omissa opinnnoissani aion alleviivata vahvemmin keho- ja ruokarauhan huomioimista. On kuitenkin uskallettava pitää meteliä tärkeiksi kokemistaan arvoista, keskeneräisenäkin. Ylipäätään asiantuntijuuteen liittyvä identiteetin kehitys ja sen myötä vastuullisuuteen kasvaminen tapahtuu jokaisella opiskelijalla yksilöllisenä kehitysprosessina.

Sanelma Mäkinen

Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveyskasvatuksen maisteriohjelma

 

Teksti pohjaa lähteisiin:

Salmela-Aro & Nurmi (toim.) 2017. Mikä meitä liikuttaa? Motivaatiopsykologian perusteet. PS-kustannus: Jyväskylä
Parvanta & Bass (toim.) 2020. Health Communication. Stategies and skills for the new era. Jones & Bartlett Learning.

Arkistot

Archives

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *