Vertaistukea yli oirekuvien

17.9.2018

Viime viikon blogitekstissä Ritva avasi vertaistukiryhmien toimintaa ohjaavan huoneentaulun ideaa ja mitä toipumismyönteisyys ryhmätoiminnassa tarkoittaa.

Omassa toiminnassamme olemme kohdanneet myös kysymyksiä siitä, voiko ryhmään tulla, vaikka ei sairasta anoreksiaa tai ei näytä syömishäiriötä sairastavalta tai ei ole diagnoosia syömishäiriöstä. Tässä kohtaa muistutamme aina siitä, että suurin osa syömishäiriötä sairastavista on normaali- tai ylipainoisia, että harvoin syömishäiriö näkyy ulospäin ja että ryhmään voivat tulla kaikki oirekuvaan katsomatta myös ilman diagnoosia.

Vaikka syömishäiriöiden hoitoyksiköissä saatetaan käyttää eri menetelmiä anoreksian, bulimian ja BED:in (binge eating disorder) hoidossa, vertaistukiryhmissä oirekuvalla ei ole niinkään merkitystä. Kun oirekuvailu jätetään ryhmässä pois, päästään paremmin kiinni oireilun taustalla vaikuttaviin tunteisiin, pelkoihin ja niihin asioihin, joihin syömishäiriö elämässä vaikuttaa. Ja näissä asioissa on paljon yhtäläisyyttä huolimatta siitä, minkä kokoinen ihminen on tai millä tavalla hän oireilee.

Syömishäiriötä sairastavia, huolimatta oirekuvasta, yhdistää mm. tyytymättömyys omaan itseen ja kehoon, vaativuus itseä kohtaan, riittämättömyyden, häpeän ja itseinhon tunteet, eristäytyminen, ahdistuneisuus ja väsymys. Erilaiset säännöt ja rituaalit, ”joko-tai” –ajattelu sekä tunteiden tunnistamisen ja kokemisen vaikeus ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Vertaistukiryhmä tarjoaa turvallisen, ymmärtävän ja tuomitsemattoman ympäristön kohdata oma sairaus ja sen vaikutukset elämään, pelot ja vaikkapa voimattomuuden tunteet oireiden edessä. Vaikka ryhmässä ei anneta suoria ohjeita tai neuvoja, mitä kunkin kannattaisi tehdä, toisten onnistumisen kokemusten kuuleminen ja ajatusten vaihtaminen voivat olla hyvin kannustavia ja rohkaisevia ja muutosvalmiutta tukevia.

Mikään syömishäiriön muoto ei ole parempi tai huonompi kuin toinen. Jokainen kokemus on ainutlaatuinen ja yhtä arvokas olipa sinulla diagnoosia tai ei. Ethän siis jää yksin ja mieti voitko tulla. SYLIin voivat tulla kaikki, joita oma suhde ruokaan, kehoon ja/tai liikuntaan mietityttää.

Uura-Liina Lahti, toiminnanohjaaja, Etelän-SYLI ry

3 vastausta artikkeliin “Vertaistukea yli oirekuvien”

  1. Minusta liiton olisi hyvä kouluttaa työntekijöitään ja vertaisohjaajiaan enemmän.

    Olen esimerkiksi törmännyt liitossa ihmisiin, jotka puhuvat anorektikoista sen sijaan, että puhuttaisiin anoreksiaa sairastavasta tai vielä mieluummin syömishäiriötä sairastavasta. Ymmärrän, että tehtäviin ei välttämättä löydy jo valmiiksi syömishäiriötietoutta omaavaa henkilöä, mutta syömishäiriö on sairaus johon on hyvä perehtyä sen moniulotteisuuden ja monimutkaisuuden vuoksi. Sairauden ymmärtämistä ja sen hienovaraisten nyanssien ymmärtämistä toivoisi juurikin liitossa työskenteleviltä, jos keneltä, vaikkei kyse olekaan hoitavasta tahdosta (jossa monesti tietotaitoa ei ole riittävästi).

    Olen myös ollut tekemisissä vertaisohjaajien kanssa, joilla on selvää oireilua jäljellä tai pahimmillaan heistä on nähnyt, että fyysinen toipuminenkin on vielä kesken. Liiton sivuilla on sanottu, että vertaiset ovat syömishäiriöistä toipineita. Ohjaajan keskeneräinen toipuminen vääristää kävijöiden ajatuksia toipumisesta, samoin ohjaajan omaa käsitystä. Sairauteen kuitenkin monesti kuuluu se, ettei erota terveyttä ja sairautta. Mietin millä tavalla he ovat tehtävään valittu. Usein syömishäiriötä sairastavat tuntevat toisiaan ja monesti joku tietää toisen todellisen tilanteen ja siksi vertaisten valinnan ei soisi olevan läpihuutojuttu

    • Hei Anna,

      Kiitos kommentistasi, toit tärkeitä asioita esille ja on todella ikävä kuulla kokemuksistasi. Liiton työntekijöiden rekrytoimisessa kiinnitetään huomiota moniin muihinkin asioihin kuin syömishäiriötietouteen ja monet muut taidot usein ovat työssä oleellisempia kuin aikaisempi osaaminen ja/tai kokemus syömishäiriöistä. Anorektikko/syömishäiriöinen jne -termit ovat hyvin yleisesti käytössä (varsinkin hoidon puolella, samoin kuin suuren yleisön parissa), me emme suosittele niiden käyttöä, mutta ajattelemme, että työtään voi tehdä hyvin, vaikka termi välillä puheeseen lipsahtaakin. Olemme onneksi täydellisen epätäydellisiä ja inhimillisiä olentoja me työntekijätkin.

      Pyrimme monin tavoin varmistamaan vertaisohjaajien hyvinvoinnin ja soveltuvuuden tehtävään, mutta joskus tilanteet yllättää (koska kuten sanoit, kyse on monisyisestä sairaudesta). Siksi toivommekin välitöntä yhteydenottoa meihin työntekijöihin, jos huoli jatkossa herää esim. vertaisohjaajien hyvinvoinnin suhteen, jotta voimme ottaa asian puheeksi.

      Vertaisohjaajista puhuttaessa pyrimme jatkossa käyttämään termiä syömishäiriöstä toipuva tms, koska on tosiaan harhaanjohtavaa luvata ohjaajan olevan syömishäiriöstä (kokonaisvaltaisesti) toipunut. Valtaosa ohjaajista on itsekin vielä toipumisen tiellä, mutta riittävän pitkällä, että voivat ryhmää ohjata. Haluamme kuitenkin muistuttaa, että toisen toipumisen astetta ei voi päätellä pelkän fyysisen ulkomuodon perusteella.

      T. Ritva ja Katri SYLIstä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta