24.9.2018

“Paljon tulee vastaan sellaisia, jotka on vähän sellaisella harmaalla alueella. Että ei niillä nyt syömishäiriötä ole, mutta jotain syömisen pulmaa kuitenkin. Sellaisia, jotka selvästi hyötyisivät avusta ja tuesta.” 

Ylläoleva palautetta olen toistuvasti kuullut kuluneen vuoden aikana syömishäiriötyötä tekeviltä ammattilaisilta. Harmaa alue mietityttää itseänikin. Puolisonikin haastaa aina ajoittain miettimään: “Tarviiko sen heti olla häiriö?” Niinpä. Missä menee terveen syömiskäyttäytymisen ja syömishäiriön välinen raja? Onko jokaisella herkkulakossa olevalla ortoreksia? Entä mikä ero on kerta toisensa jälkeen painonpudotusyrityksessään epäonnistuvan ikilaihduttajan ja BEDiä sairastavan ero? Milloin oirelusta tulee häiriö?

Yksiselitteistä vastausta ei ole antaa. Nyrkkisääntönä sanotaan usein, että syömishäiriö on kyseessä viimeistään silloin, kun oireilu alkaa joko omissa tai lähiympäristön silmissä selvästi haitata arkista toimintakykyä, sosiaalisia suhteita tai fyysistä terveyttä. Tai kun oireilu alkaa sanella valintojen tekemistä ja elämä kiertyy oireilun ympärille.

Mutta entäs kun häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä pidetään harmittomana ja ns. normaalina, koska se on niin yleistä? “Kaikkihan näin ajattelee/tekee/toimii.”  Terveellisyystrendin huumassa puuskuttava yhteiskuntamme huutaa syömishäiriön äänellä sääntöjä ja käskyjä korviimme siitä, mitä pitäisi tai ei pitäisi syödä ja mihin muottiin pitäisi mahtua. Tätä tapahtuu elintarvikemarkkinoinnissa, liikuntakeskuskessa, vaatekaupassa, työpaikan kahvipöydässä – ja varsinkin hyvinvointi- ja terveysalalla. Terveelliseksi naamioidusta epäterveellisyydestä on tullut uusi normaali.

Tälle terveelliseksi naamioidulle epäterveellisyydelle on kansan keskuudessa nimikin: ortoreksia. Ortoreksialle tosin ei ole virallista määrittelyä eikä se ole virallinen diagnoosi, mutta tyypillisesti ortoreksia määritellään pakkomielteiseksi haluksi syödä mahdollisimman terveellisesti. Toisin sanoen ortoreksiaan sairastunut voi syödä kaikin puolin riittävästi ja täysipainoisestikin, mutta käyttää ruokailujen suunnittelemiseen ja ruokien valmistamiseen suhteettoman paljon aikaa arjessaan. Usein ortoreksiaan liittyy myös runsas, pakonomainen liikunta. Hälytyskellot eivät soi, koska 2010-luvulla ei osata huolestua siitä, jos joku osaa ulkoa elintarvikkeiden ravintoainesisältöjä tai jättää illanvieton väliin treenin takia.

Entäs sitten terveellisyyden tavoitteluksi naamioitu epäterveellisyys? Ne kuuluisat iki- ja jojolaihduttajat? Ne joilla ruoka-, keho- ja liikuntasuhteessa on paljon vinksallaan, mutta arki (ainakin päällisin puolin) sujuu, sosiaalisissa suhteissa ei ole ongelmaa eikä fyysisessä terveydessäkään ole välttämättä muuta vikaa kuin vaa-an lukeman sopimattomuus terveydelle asetettuun ja yleisesti hyväksyttyyn muottiin. Elämä on ehkä kiertynyt oireilun (eli laihduta-laihduta-laihduta, koska vain hoikkana voit olla onnellinen, hyväksytty, arvokas ja haluttu -ajattelun ja sen mukaisen toiminnan) ympärille, mutta koska oireilu on terveellisyyden tavoitteluksi naamioitua epäterveellisyyttä, johon ympäröivä yhteiskunta kannustaa, kukaan ei tunnista sitä oireiluksi.

On helppo olla sitä mieltä, että ortoreksialle olisi hyvä saada viraallinen kriteeristö ja diagnoosi. Varsinkin jos siten saataisiin syömishäiriön yhdestä epätyypillisestä muodosta näkyvämpi ja vakavasti otettavampi sairaus. Ettei se jäisi vain harmaaksi alueeksi, harmittomaksi oireiluksi.

Mutta olen myös sitä mieltä, että harmaalla alueella olisi rutkasti tilaa muillekin diagnooseille* kuin vain ortoreksialle. Koska siellä harmaalla alueella on paljon kaikenlaista muutakin oireilua. Ja koska minkäänasteinen oireilu ei ole harmitonta.

Rikki menneen ruoka-/keho-/liikuntasuhteen voi oikeanlaisella avulla ja tuella korjata. Aina.

Katri Mikkilä, asiantuntija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry

*Tai eihän me sillä diagnoosilla varsinaisesti mitään tehdä, mutta jos diagnoosi auttaa tunnistamaan ja tunnustamaan oman oireilun ja ohjaa avun pariin, sitten se on tarpeellinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta