29.10.2018

Monet syömishäiriöstä toipumassa olevat jakavat yhteisen kokemuksen liikuntaoireiden sitkeydestä. Epäterveistä ja pakonomaisista liikunta-ajatuksista on vaikea päästä eroon, vaikka muuten kokisikin olevansa jo pitkälle toipunut. Enkä toisaalta ihmettele. Koska kyykätään pyllyt kesäkuntoon ja jos sykemittarin unohtaa laittaa päälle, treenihän menee hukkaan. Hissin käyttäminen on perisynti nro 1 ja istuminen kuolemantuomio.

Huoh. Ihana, kamala liikunta.

Syömishäiriöiden ravitsemushoito -kirja (Viljanen ym. 2005) on jo reilusti yli 10 vuotta vanha opus. Kirja on kokonaisuudessaan hyvä ja itselle henkilökohtaisesti tärkeä. Ravitsemustieteen opintojen aikana se havahdutti minut huomaamaan, miten oma syöminen ja ruokasuhde ei vielä ollutkaan ihan hanskassa. Kirjan yksi ehdottomia helmiä on liite, johon on listattu terveen ja epäterveen* syömisen tunnusmerkkejä. Lista on erinomaisen havainnollistava, ja sitä on hyödynnetty Syömishäiriöliitonkin materiaaleissa jo pitkään**. Kovin montaa kertaa en itsekään ole noussut stagelle ottamatta listausta esiin – olipa aiheena sitten mikä tahansa ravitsemusteema.

Vastaavan, havahduttavan listauksen saaminen terveestä ja epäterveestä liikunnasta on ollut toiveenani jo vuosia. Viikon takainen vierailu Tampereen SYLI-keskuksen Liikunnan iloa? -ryhmässä ajoi minut vihdoin syventymään aiheen äärelle. Hain vauhtia teemalle pakkoliikunnan kriteeristöstä (Excercise Dependence Scale, EDS-21), johon eräs opparintekijä minut viime keväänä tutustutti (ja johon aion vielä jatkossa tutustua syvemminkin). Täydensin kriteeristön perusteella laatimaani listaa ensin omien näkemysteni ja kokemusteni mukaan ja jatkoin täydennystyötä Liikunnan iloa? -ryhmästä saadun palautteen perusteella.

Nyt on teidän vuoro. Lukekaa ja tuomitkaa.

Tervettä on:

  • liikkua joinain päivinä/viikkoina/kuukausina/vuosina enemmän ja joinain vähemmän
  • pystyä liikkumattomuuteen tai liikunnan määrän vähentämiseen ilman ahdistusta
  • pystyä liikkumattomuuteen tai liikunnan määrän vähentämiseen myös ilman erityistä syytä
  • pystyä liikkumattomuuteen tai liikunnan määrän vähentämiseen ilman syömisen rajoittamista kompensointitarkoituksessa
  • syödä yhtä vapaasti sekä treeni- että lepopäivinä
  • liikkua välillä vähemmän ja välillä enemmän kuin oli suunnitellut (esim. ajan/matkan suhteen)
  • harrastaa liikuntaa ilman erityistä tavoitetta
  • asettaa tai olla asettamatta itselleen (omaan suorituskykyyn liittyviä) tavoitteita, joihin liikunnan harrastamisella tähtää
  • lomailla myös liikunnasta
  • lähteä pääosin iloisella mielellä liikunnan harrastamisen pariin (ei siksi, että on pakko/pitäisi)
  • harrastaa ns. hyötyliikuntaa/arkiaktiivisuutta päivittäin, mutta nousta välillä myös auton/bussin/hissin kyytiin
  • nauttia tai olla nauttimatta liikuntaan liittyvästä kilpailusta
  • järjestää itselleen arkeen aikaa liikunnalle
  • saada joskus liikuntaan liittyvä vamma
  • tulla liikunnan harrastamisesta paremmalle tuulelle

Epätervettä on:

  • ansaita lupa syömiseen liikkumalla tai rangaista itseään (esim. syömisestä tai levosta) liikunnalla
  • liikkua aina saman verran (päivässä/viikossa/kuukaudessa/vuodessa)
  • liikkua aina samalla teholla/intensiteetillä
  • liikkua usein enemmän kuin oli suunnitellut (esim. ajan/matkan suhteen)
  • kasvattaa jatkuvasti harrastamiaan liikuntamääriä
  • haluta vähentää liikunnan määrää pystymättä siihen
  • kokea syyllisyyttä siitä, jos ei ole ehtinyt liikkua (omasta mielestään ja/tai suositusten/yhteiskunnan vaatimusten mukaan) tarpeeksi
  • jättää väliin sosiaalisia, ammatillisia tai virkistyksellisiä aktiviteetteja liikunnan harrastamisen vuoksi
  • jatkaa liikunnan harrastamista sairaudesta tai vammasta huolimatta
  • lähteä liikkumaan vaikka keho viestisi levon tarpeesta
  • harrastaa liikuntaa yksinomaan tai ensisijaisesti jonkin ulkoisen tavoitteen takia (esim. laihtuminen, lihaskasvu)
  • maksimoida aina arkiaktiivisuus/hyötyliikunta
  • laskea/pitää orjallisesti kirjaa treeniajoista-/matkoista tai kulutetuista kaloreista tms.
  • antaa liikunnan harrastamisen yksin sanella arjen aikatauluja
  • kärsiä jatkuvasti liikuntaan liittyvistä vammoista
  • paeta toistuvasti liikuntaharrastuksen pariin ahdistavia ajatuksia/tunteita

Mitä sanotte? Onko listoissa kohtia, joiden ydinsanomaa ette tajua tai allekirjoita? Jäikö liikaa tulkinnanvaraa, tarvitaanko täsmennyksiä? Jäikö jotain oleellista sanomatta? Minkä kohdan voisi jättää pois ja mistä ei ainakaan kannata luopua? Ja ennen kaikkea, voisiko tällaisesta listauksesta olla hyötyä, kun miettii omaa, läheisen, asiakkaan tai vaikka valmennettavan liikuntasuhdetta?

Katri Mikkilä, asiantuntija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry 

*Kirjassa on käytetty terveen/epäterveen-termien sijaan normaalia/epänormaalia-termejä. Samasta asiasta kuitenkin puhutaan, me Syömishäiriölittossa haluamme vain kannustaa mieluummin terveeseen kuin normaaliin käyttäytymiseen.

**Syömiseen liittyvät listaukset eivät enää ole missään meidän tilattavissa materiaaleissa saatavilla. Jos eivät ole tutut, voidaan nekin jossain sopivassa yhteydessä jakaa.

Yksi vastaus artikkeliin “Ilon maku suussa – mitä terve liikuntasuhde on ja ei ole?”

  1. Toim. huom! Tekstiin lisätty somessa saadun palautteen perusteella seuraavat kohdat:
    – tervettä on pystyä liikkumattomuuteen tai liikunnan määrän vähentämiseen ilman syömisen rajoittamista kompensointitarkoituksessa
    – tervettä on syödä yhtä vapaasti sekä treeni- että lepopäivinä
    – epätervettä on ansaita lupa syömiseen liikkumalla tai rangaista itseään (esim. syömisestä tai levosta) liikunnalla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta