1.10.2018

Olin juuri aloittamassa työni Syömishäiriöliitolla, ja aloin perehtyä syömishäiriöaiheeseen, joka ei ollut itselleni entuudestaan kovin tuttu. Olen työskennellyt Syömishäiriöliitossa huhtikuusta 2018 alkaen. Sitä ennen työskentelin päihdepuolella noin 3 vuotta. Googlen hakusanoilla syömishäiriöt ja päihteet sain mielenkiintoisia tuloksia. Selatessani hakusanojen tuottamaa aineistoa tajusin, että näissä sairauksissa on paljon samankaltaisia piirteitä. Kumpikin on oire jostain ja on tärkeää selvittää taustalla olevat tekijät.

Ihminen, jolla on päihdeongelmia, on hyvin herkkä, hän peittelee jotain päihteillä. Jotain, jota hän ei halua kohdata. Hän pakenee päihteisiin. Syömishäiriöön sairastunut on myös hyvin herkkä ja hänellekin syömishäiriö on oire jostain. Ongelma ei poistu, valitsi ihminen sitten päihteet tai syömisen ongelmat. Entä jos hän valitsee kummankin? Vai voiko toinen johtaa toiseen?

Yhteistä syömishäiriöön sairastuneella ja päihdeongelmaisella on ahdistus. Liiallinen päihteiden käyttö johtuu ahdistuksesta ja se aiheuttaa ihmisessä ahdistusta. Syömishäiriön kanssa käsi kädessä kulkee niin ikään ahdistus. Pakkoajatukset syömiseen tai liikkumiseen liittyen ahdistavat. Samoin pakkotoimet. Ja sitten ahdistusta lääkitään joko päihteillä tai syömishäiriöoireilla (syömisellä tai syömättömyydellä). Noidankehät ovat hämmästyttävästi toistensa kaltaiset.

Kumpikin on riippuvainen jostain. Päihdeongelmassa syntyy kemiallinen riippuvuus päihteisiin ja ilman niitä on vaikea elää. On saatava päivittäin päihteitä ja niin sanottu ”normaali” elämä on vaikeaa. Koko päivä menee miettiessä mistä saisin seuraavan annoksen, milloin voin ottaa seuraavan annoksen. Syömishäiriöön sairastunut taas on riippuvainen toimistaan. Hänen on kontrolloitava syömistään. Päivä menee miettiessä, mitä voisin syödä, milloin ja miten. Tai sitten kontrolli puuttuu, niin kuin monelta päihdeongelman kanssa kamppailevalla. Ruokaa/päihteitä tulee syötyä/käytettyä liikaa ja tämä ahdistaa. Ahdistukseen lääkkeenä on ruoka/päihteet ja kierre on valmis.

Syömishäiriöön sairastuneelle on tyypillistä tarve kontrolloida omaa elämää. Esimerkiksi työ tai opiskelu saattaa muuttua suorituskeskeiseksi ja vain täydellinen on riittävän hyvä.  Ihminen, jolla on päihdeongelma, hoitaa yleensä työnsä tai opiskelunsa aluksi normaalisti, mutta jossain vaiheessa päihteet vievät ihmisen kontrollin ja valtaavat koko elämän. Opiskelu tai työ ei luista päihteidenkäytön seurauksena ja usein koulu jää kesken tai töistä tulee potkut. Löytyykö tästä yhtymäkohtia syömishäiriöön? Ei ehkä niin selvästi, koulu ja työt voivat sairaudesta huolimatta hoitua, mutta samalla tavalla syömishäiriössä sairaus alkaa lopulta kontrolloida ihmistä eikä päinvastoin, kun oireet valtaavat elämän ja alkavat sanella valintojen tekemistä.

Lisäksi päihdeongelmaan, aivan kuten syömishäiriöönkin, liittyy usein (vaikkei toki aina) masennusta, paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoja, muita voimakkaita pelkotiloja sekä pakonomaisia ajatuksia ja toimintoja.

Mutta entä, jos tarkastellaan päihteiden käyttäjän syömiskäyttäytymistä tai syömishäiriöön sairastuneen päihteiden käyttöä? Päihteiden käyttäjä ei välttämättä pysty syömään. Rahaa ei ole ruokaa, koska kaikki menee päihteisiin. Päihteet vievät ruokahalun ja näläntunteen. Onko hänellä silloin syömishäiriö?

Syömishäiriöön sairastunut saattaa puolestaan käyttää päihteitä aterian korvikkeena. Onko hän silloin myös päihdeongelmainen? Onko silloin tärkeää selvitä ensin päihteistä vai saada syömishäiriö kuriin? Kumpi hoidetaan ensin? Miksi ei voida hoitaa niitä yhtä aikaa (vai voidaanko?)?

Yleisesti ajatellaan, että päihdeongelma olisi hoidettava ensin, jotta voidaan aloittaa syömishäiriön ja mielenterveyden hoitaminen. Tällöin monesti ihminen tipahtaa terveyden hoidossa ei kenenkään potilaaksi ja hoitoa on vaikea saada. Onneksi nykyään puhutaan yhä enemmän kaksoisdiagnoosista, jossa diagnooseja pyritään hoitamaan rinnakkain tai jaksoittain.

Toipumisen kannalta on tärkeää, että sairastunut itse myöntää olevansa sairas ja tarvitsevansa apua, oli kyse sitten syömishäiriöstä tai päihdeongelmasta.  Tärkeää on saada tukea toipumiseen läheisiltä tai ammattiauttajilta. Toipuminen ei ole helppoa ja repsahduksia tulee. On vaikea luopua siitä mitä on vaalinut pitkään.

Syömishäiriöstä ja päihdeongelmasta toipumisessa kuitenkin myös yksi merkittävä ero. Päihdeongelmasta toipunut ei pysty käyttämään päihteitä enää koskaan, edes kohtuudella. Syömishäiriötä sairastava ei voi samalla tavalla sulkea pois elämästään haitalliseen käyttäytymiseen liittyvä ydintä: ruokaa, liikuntaa ja omaa kehoa. Syömishäiriöstä toipuminen onkin siksi (monen muun lisäksi) terveen ruokasuhteen, liikuntasuhteen ja kehosuhteen uudelleen opettelua.

Mitä mieltä sinä olet, onko näissä sairauksissa enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja vai toisinpäin? Vai auttaako kenties näiden sairauksien rinnastaminen ymmärtämään paremmin syömishäiriön maailmaa?

Jonna Rautavirta, toiminnanohjaaja, Syli-keskus Kuopio ja Katri Mikkilä, asiantuntija, Syömishäiriöliitto – SYLI ry.

(Kuva Alex Iby, unsplash)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta