10.9.2018

SYLI-keskuksissa ja Syömishäiriöliiton jäsenyhdistysten vertaistukiryhmissä on käytössä ryhmän toimintaa ohjaava huoneentaulu. Alun perin vertaistukiryhmien ohjaajien toimesta koottuun ohjeistukseen on kirjattu, miten rakennamme ryhmätilastamme turvallisen. Vaikka mikään ohjeistus ei ole kaikenkattava, on huoneentaulua pidetty merkittävänä niin ohjaajien kuin ryhmään osallistuvien kannalta.

Syömishäiriöihin liittyy monenlainen vertailu, ja kenties tästä syystä moni ammattilainen on kokenut, että ryhmätoiminnan ohjaaminen syömishäiriötä sairastaville ei ole hyvä ajatus. Aiheellisesti pelätään, että ryhmä kääntyy osallistujiensa mielissä tukemaan toipumisen sijaan sairautta. Vertaistukiryhmämme ovat kuitenkin toimineet vuosia, eri puolilla Suomea. Rohkenen väittää, että vastaus tähän ristiriitaan löytyy – paitsi tietysti upeista vertaistukiohjaajistamme – myös ryhmissä kulloinkin käytössä olleesta huoneentaulusta.

Toimintaamme ensi kertaa osallistuvat ihmettelevät usein huoneentauluun liittyen montaa asiaa: Entä jos vahingossa lipsahtaakin joku lukema? Mitä se toipumismyönteisyys oikein tarkoittaa? Saanko sanoa, että toisella on kiva paita, vaikka ”emme kiinnitä huomiota ulkoisiin seikkoihin”? Entä miten olla neuvomatta, vaikka mielessä olisi juuri se tosi hyvä juttu, joka varmasti toista auttaisi? Päätimme palastella huoneentauluamme blogissa, osa kerrallaan.

Syömishäiriöihin oireena liittyvä vertailu häiritsee suhdetta toipumiseen. Sairaus sekoittaa ajatukset niin, että omaa mielipidettä tai ajatusta on vaikea tavoittaa. Koska moni hyvässä tarkoituksessa lausuttu asia kääntyy sairastuneen mielessä helposti sairautta ja oireilua tukevaksi, on ensiarvoisen tärkeää, että ryhmätilassamme voi kokea olevansa turvassa syömishäiriöltä. Jotta tämä toteutuisi, huoneentaulussamme sanotaan: ”Keskustelu on toipumismyönteistä ja voimavarakeskeistä”.

Tämä käsitetään joskus niin, ettei keskusteluissa saisi nostaa esiin ikäviä asioita, raskaita tunteita tai toipumisen vaikeutta. Päinvastoin! Toivomme sen sijaan, että huomio kiinnittyy siihen, MITEN näistä asioista puhutaan. Tarkat oirekuvailut eivät auta eteenpäin ja altistavat ryhmätoveritkin ahdistukselle. Monen taistellessa laihdutus- tai fitness-valtavirtaa vastaan laihdutuskeinojen pohtiminen ei ole asiallista. Olennaista on se, minkä merkityksen näille asioille omassa arjessaan antaa – ja siitä keskustelu on parhaimmillaan erittäin hedelmällistä!

Syömishäiriötä tuntemattoman korvaan voi kuulostaa paradoksaaliselta, että meidän on ymmärrettävä syömishäiriötä, jotta voimme tarjota mahdollisuuden kokeilla sairaudesta ja sen mukanaan tuomasta jatkuvasta kontrollista luopumista. Toivomme että ryhmätilassamme on lupa heittäytyä, mokata, nauraa, itkeä, pyytää anteeksi, halata ja käyttää mustaakin huumoria. Uskomme että näistä asioista toipumisessa on kyse.

Sairastuneen seurana syömishäiriö on jatkuvasti, eikä arjesta useinkaan löydy paikkoja, jossa siltä voisi kokea olevansa turvassa. Toipumismyönteistä on tarjota turvallinen hetki toisten ihmisen parissa, missä syömishäiriö ei olekaan pääosassa!

Ritva Näräkkä
koordinaattori
SYLI-keskus Tampere

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta