5.11.2018

Ootsä jollain ruokavaliolla? Kuin sä pystyt syömään tota? Mihin mahaan sä oikein syöt? Tässä ruokakeskustelua tosielämästä. Tervettä ruokasuhdetta vahvistavaa ajatustenvaihtoa yhteisestä sopasta? Ei todellakaan.

Ruoka ei ole vain ravintoa, vaan siihen liittyy vahvasti myös psykologiaan ja kulttuuriin liittyviä elementtejä. Ruokailu on biologisten perustarpeiden tyydyttämisen ohella myös tärkeä osa sosiaalista elämää. Ruoalla osoitetaan välittämistä ja yhteenkuuluvuutta. Se on kiinteä osa arkea ja juhlaa. Ruokavalinnat ja syöminen ovat nykyään myös keino ilmentää omaa identiteettiä, sitä mihin ”heimoon” kuuluu. Erilaisten ruokaismien ja -trendien ristitulessa moni kadottaa syömisestä punaisen langan ja kultaisen keskitien. Syömisen eettiset näkökulmat ja ruoan vastuullisuus osataan huomioida globaalissa maailmassa paremmin – mikä on hienoa – mutta myös niiden viidakossa ahdistus lisääntyy. Mitä voin syödä? Ajattelenko omaa hyvinvointiani vai ympäristön tilaa?

Muutamassa vuodessa erilaisten ei-sairausperusteisten ruokavalioiden noudattaminen on tietyissä ympäristöissä räjähtänyt käsiin. On monenlaista syöjää. Jos et noudata jotain, olet tavallinen ja tylsä. Monipuolinen, vaihteleva ja joustava syöminen ja ruokasuhde voivat herättää jopa kummastusta. Vastaavasti tiukan ruokavalion noudattaminen voi eristää ihmistä, kun suuhun ei löydy mitään sopivaa. Vaihtoehtoina on joutua kliseisten uteluiden pommitukseen tai hakeutuminen ”omien” joukkoon.

Syöminen on äärimmäisen henkilökohtainen asia. Se herättää tunteita niin hyvässä kuin pahassa. Toisen lautasen sisällön arviointi ja kommentointi hyväntahtoisena heittonakin on aina riskialtista. Jokaiselle tulee antaa ruokarauha ja oikeus päättää omista valinnoistaan. On kuitenkin tärkeää tiedostaa itse omat motiivit ruokavalintojen taustalla. Sairaan ja terveen ruokasuhteen raja on nimittäin hiuksenhieno.

Syömishäiriöoireilusta ääridieettiin hyppääminenkin on yleistä – oireilu ja kontrolli muuttaa tällöin vain muotoaan. Toisaalta se voi olla myös välivaihe toipumisen tiellä. Sairausidentiteetin jälkeen löytyy uudenlainen minä.

Ruoka ja syöminen on yksi elämän perustarpeista. Terve keho ja tasapainoinen mieli kertovat sen, mitä se tarvitsee, kun niitä uskaltaa kuunnella. Olisi helppoa, jos olisi jokin ihmedieetti tai ravintopilleri, joka tekisi autuaaksi ja sopisi kaikille. Näin ei kuitenkaan ole. Ravitsemuksellisesti hyvään syömiseen riittävät lillukanvarsien sijaan suuret linjat (jos kyse ei ole ravitsemushoitoisesta sairaudesta). Sisältöäkin tärkeämpää on se, kuinka joustavasti ja sallivasti ruokaan suhtaudutaan. Ruoasta saa ja pitää nauttia!

Parhaimmillaan makuelämysten jakaminen ja uusien ruokien kokeilu yhdistää ja innostaa ihmisiä. Kyttäämisen ja kieltolistojen korvikkeeksi onkin hyvä tuoda positiivista ruokakeskustelua, yhdessä syömistä ja ruokarauhaa – aitoa syömisen iloa! Tämän edistämiseen voi kukin tahollaan osallistua oli sitten normisyöjä tai jotain ihan muuta.

Anni Lehtonen, koordinaattori, SYLI-keskus Kuopio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Muita kirjoituksia samasta aiheesta