Tämä osio soveltuu erityisesti sellaisiin syömishäiriön muotoihin, joissa sairastunut rajoittaa syömistään. Ohjeet perustuvat perhepohjaisen hoitomalliin, eli ns. Maudsley-malliin.

Asenne ja ilmapiiri

On tärkeää, että sairastuneen ruokailua tukeva henkilö on itse vakuuttunut tai ainakin näyttää ulospäin siltä, että sairastuneelle tarjolla olevan ruuan syöminen on täysin turvallista. Tukihenkilön epävarmuus tai kauhistelu esimerkiksi annoskoon tai eri ruoka-aineiden suhteen lisää myös sairastuneen kauhua ja vastustusta. Sinä annat luvan syödä, kun syömishäiriö yrittää kieltää sen!

Ruokailua tukevat lauseet

Sairastunut tarvitsee turvan tunnetta uskaltaakseen syödä. Lyhyet, lempeät kehotukset toimivat yleensä parhaiten. Hyviä lauseita turvallisuuden tunteen lisäämiseksi ovat esimerkiksi:

Otapa seuraava haarukallinen
Juopa kulaus maitoa
Ota haukkaus leivästä, se on täysin turvallista!
Ruoka on lääkettä, tarvitset tämän kaiken

Kannattaa muistaa, että mitä enemmän syömishäiriötä haastetaan (esimerkiksi normaalilla annoskoolla tai pelkoruualla), sitä suurempi meteli ja vastustus siitä seuraa. Sairastunut voi yrittää provosoida sinua hermostumaan esimerkiksi haukkumalla ruokaa tai sinua, jotta voisi lähteä pois ruokapöydästä. Väittelyyn houkuttelu on myös erittäin tavallista. Jos sairastunut tai sinä itse kiihdytte liikaa, kannattaa ottaa aikalisä. Tästä ei kannata keskustella enempää, nyt syödään loppuun ja puhutaan myöhemmin.

Turvallisuus ruokailutilanteessa

Ruokailutilanteesta pyritään poistamaan asiat ja keskustelunaiheet, jotka usein vain pahentavat tilannetta. Tällaisia ovat mm.

syömisen epäonnistumisen seuraamusten tai toipumisen tavoitteiden asettaminen
hankalien tunteiden käsittely ja niistä keskusteleminen
painopuhe (esim. millainen kehon tulisi olla ja millainen paino olisi hyvä kellekin)
perheenjäsenten tai tukihenkilön omien laihdutuspyrkimysten tai ruokavalioiden esittely
eri perheenjäsenten annoskokojen vertailu
ruuan terveellisyyden tai eettisyyden ruotiminen
eri ruoka-aineiden arvottaminen (esim. sokeri on pahasta, eläinrasvoja pitäisi syödä mahdollisimman vähän, herkut ovat tarpeettomia)

Harhauttaminen

Sairastuneen kokemaa pelkoa ja ahdistusta ruokapöydässä voi yrittää vähentää harhauttamalla, eli antamalla sairastuneelle muuta ajattelemista tai huomion kohde. Harhautuksena voi toimia esimerkiksi

kepeä keskustelu jostakin muusta kuin ruokailusta
musiikin tai äänikirjan kuuntelu
ääneen lukeminen
sanaristikon tai sudokujen ratkominen
videoiden katselu tai joku muu asia

Huijaaminen ruokapöydässä

Ruokailua tukevan on syytä olla tarkkana ruokapöydässä huijaamisyritysten varalta. Sairastunut saattaa yrittää ruokailun aikana kiinnittää huomiosi jonnekin muualle, jonka aikana hän esimerkiksi yrittää piilottaa ruokaa hihoihin, taskuihin, alushousuihin tai pöydän alle, pyyhkiä rasvan tai salaatinkastikkeen vaatteisiinsa, pöytäliinaan tai hiuksiin tai antaa ruokaa lemmikille.

Sairastunut saattaa sotkea lautasensa niin, että näyttää siltä kuin hän olisi syönyt enemmän kuin oikeasti on vatsaan päätynyt. Hän voi murustella syötävät leivät pitkin pöytiä tai kuoria perunat tai hedelmät mahdollisimman paksusti, jotta syötävää jäisi vähemmän. Hän voi yrittää laimentaa jääkaapissa olevia avatuissa pakkauksissa olevia juomia huomaamattasi.

Huijaamiseen kannattaa puuttua lempeästi mutta määrätietoisesti kertomalla omista havainnoistaan ja toteamalla, ettei tällainen voi jatkua. Myös tilaisuudet huijaamiseen kannattaa minimoida. Jos sairastuneen annetaan jatkaa huijaamista ajatellen, että näin vältetään yhteenotto, se palkitsee häntä syömishäiriökäyttäytymisestä ja yleensä vain lisää yrityksiä. Huijaamista voi yrittää vähentää

lisäämällä valvontaa
korvaamalla hukattu ruoka uudella
poistamalla pöytäliinan ja servetit ruokapöydästä
tarkistamalla taskut, sukat ja muuta vaatteet ruokailun jälkeen

Korjaavat toimenpiteet tehdään päättäväisesti mutta ystävällisesti, sillä syöminen on välttämätöntä enkä voi antaa syömishäiriön estää sitä – ei vihaisesti koska kerran temppuilet tuolla tavalla!

Entä jos syöminen ei onnistu?

Aina syöminen ei vain onnistu. Yksi huonosti mennyt ruokailu ei ole katastrofi, mutta tavoitteeksi kannattaa kuitenkin ottaa, että seuraavalla kerralla sairastunut syö enemmän.

Huonosti sujuvia ruokailuja silmällä pitäen kannattaa miettiä etukäteen muutama varasuunnitelma, joiden sisältö riippuu tilanteesta ja sairastuneen fyysisestä kunnosta. Jos ja kun varasuunnitelman joutuu ottamaan käyttöön, tärkeintä on näyttää siltä, että tiedät tismalleen mitä olet tekemässä.

Alla erilaisia mahdollisia varasuunnitelmia. Sopiva sisältö riippuu tilanteesta ja sairastuneen fyysisestä kunnosta.

Tämä on riittävän hyvä suoritus tällä kertaa, nyt tehdään…(jotain muuta, joka vie ajatukset pois ja muistuttaa, että elämää on syömishäiriön ulkopuolella).
Ok, voit korvata tuon lopun yhdellä Nutridrinkillä (varmista riittävä määrä ravitsemusterapeutilta).
Et valitettavasti voi mennä iltakävelylle / liikuntaharrastukseen / kouluun, vaan sinun täytyy levätä, koska et ole saanut riittävästi energiaa.
Selvä, lisätään tämä loppu sitten seuraavalle välipalalle / aterialle.(Mahdollista satunnaisesti, ei säännöllisesti)
Harmi sentään, sitten sinun täytyy palata osastolle!(Kun kyseessä kotiloma, sovi asiasta etukäteen osaston kanssa)
Meidän pitää sitten mennä päivystykseen.(Jos syömättömyys kestää yli 24h)

Jos varasuunnitelmaan siirrytään, sen ei pidä vaikuttaa rangaistukselta, vaan välttämättömältä seuraukselta sairastuneen hengen ja terveyden turvaamiseksi. Sairastuneelle voi hyvin sanoa: Tämä on alussa vaikeaa, mutta muuttuu kerta kerralta helpommaksi.

Ruokailun jälkeen

Ruokailujen tukeminen ei lopu viimeiseen suupalaan, sillä sairastunutta saattaa ahdistaa syöty ruokamäärä. Sairastunutta ei pitäisi jättää yksin heti ruokailun jälkeen vaan valvontaa kannattaa jatkaa, sillä tunnepuuskat ja itsensä vahingoittaminen ovat mahdollisia. Osalla esiintyy tyhjentäytymiskäyttäytymistä (oksentelua, ulostuslääkkeitä tms.), ja silloin vessakäynnit on syytä estää tunnin ajan. Myös pyrkimystä pakkoliikuntaan voi esiintyä ja myös se tulee estää.

Ruokailun jälkeen huomion voi suunnata pois syömishäiriöajatuksista esimerkiksi

TV:n katselulla
Pelaamalla
Piirtämällä tai värittämällä
Musiikkia tai äänikirjaa kuuntelemalla

Miksi on tärkeää jatkaa ruokailujen tukemista riittävän pitkään?

Tutkimusten mukaan toipumisen aikana syömishäiriön aiheuttamat fyysiset, sosiaaliset ja emotionaaliset oireet häviävät ensin, mutta käyttäytymisen ja ajatuksen tasolla muutoksiin menee kuukausia, jopa yli vuosi siitä, kun ravitsemustila on korjaantunut. Ei kannata siis olettaa, että ruokailujen tukeminen olisi ensimmäinen asia, josta voisi toipumisen aikana tinkiä!

Vastuun siirtämistä sairastuneelle ei voi tehdä ennen kuin hän on lopettanut huijausyritykset, rajoittamisen ja kompensoinnin, sekä suhtautuu ruokailuun positiivisemmin. Tässä läheisen on hyvä muistaa, että tuen tarve muuttuu ajan kanssa. Alussa ruokailut voivat olla tuskallisia ja ahdistavia niin sairastuneelle kuin tukena olevalle läheisellekin, mutta ne muuttuvat matkan varrella helpommiksi.