Mistä syömishäiriöihin saa apua? Mitä sairastuneen läheinen voi tehdä auttaakseni?

Syömishäiriö on sairaus, johon saa ja pitää hakea apua. Syömishäiriölle on tyypillistä sairaudentunnottomuus ja arvottomuuden tunne, joka pahimmillaan estää hoitoon hakeutumisen. Sairastunut voi esimerkiksi ajatella, ettei ansaitse hoitoa tai ei ole vielä riittävän sairas hoitoon hakeutuakseen. Siksi puolisot, seurustelukumppanit, ystävät, vanhemmat, terveydenhuollon ammattilaiset, työkaverit, opettajat, valmentajat ja/tai harrastustoiminnan ohjaajat ovat avainasemassa syömishäiriön tunnistamisessa ja puuttumisessa sekä hoitoon ohjaamisessa ja kannustamisessa.

Oireiluun puuttuminen herättää usein kysymyksiä, ja monet miettivät, onko juuri hän oikea ihminen puuttumaan. Huolen ilmaiseminen ei kuitenkaan ikinä saisi olla väärin. Oikea aika puuttua on juuri silloin, kun huoli herää. Oireilun varhainen tunnistaminen, siihen puuttuminen ja hoitoon ohjaaminen vaikuttavat sairauden kestoon ja ennusteeseen.

Syömishäiriöiden kirjo on laaja ja oireilu aina yksilöllistä. Siksi ei voida eikä ole tarpeenkaan osoittaa yleispätevää hoitopolkua, mitä pitkin syömishäiriön hoito etenee. Lisäksi syömishäiriöiden hoidon järjestämisen käytännöt ja resurssit vaihtelevat paikkakunnittain. Oikeanlaisen hoidon etsintä kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä omaan työ-, opiskelu- tai kouluterveydenhuoltoon tai omaan terveyskeskukseen. Siellä arvioidaan hoidon tarve ja saa tarvittaessa lähetteet eteenpäin.

Syömishäiriöiden hoitoa ohjaa Käypä hoito -suositus, jonka pääset lukemaan täältä.