Toipuminen tapahtuu arjessa

Syömishäiriöön saa ja pitää hakea apua. Kukaan ei kuitenkaan tule syömishäiriövastaanotolta tai -osastolta valmiina ja täysin parantuneena ulos, vaan lopullinen toipuminen tapahtuu tavallisessa arjessa ja elämässä. Syömishäiriöiden hoidon tarkoituksena on antaa edellytykset sille, että syömishäiriöstä toipuminen on mahdollista.

Toipuminen on tekoja ja tunteiden kohtaamista

Syömishäiriö on usein täynnä erilaisia sääntöjä, joita sairastunut pyrkii noudattamaan. ​​​​​​​​​​​​​Säännöt voivat liittyä esimeriksi ruokailuaikatauluun, astioihin tai ruokien syömiseen tietyssä järjestyksessä. Usein sairastuneella on myös tiettyjä ruokia, joiden syöminen aiheuttaa vähemmän ahdistusta kuin niin sanottujen pelkoruokien syöminen.

Syömishäiriö ja sen vaatimusten noudattaminen tuo sairastuneelle turvan tunnetta. Jotta sairaudesta voisi toipua, on välttämätöntä lähteä haastamaan syömishäiriön sääntöjä konkreettisesti. Pitää syödä juuri niitä ruokia, joita syömishäiriö kieltää syömästä, ja toimia juuri toisin kuin aiemmin on toiminut.

Syömishäiriön sanelemien sääntöjen rikkominen aiheuttaa sairastuneessa usein voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta, pelkoa, turvattomuutta tai syyllisyyttä. Ahdistuksen tai muiden hankalien tunteiden herääminen ei tarkoita sitä, että tekisi jotakin väärin tai tilanne olisi pahenemassa. Syömishäiriöstä ei voi toipua hankalia oloja välttelemällä. Toipuminen edellyttää, että sairastunut oppii kohtaamaan omat hankalat tunteensa, olemaan niiden kanssa ja toimimaan niistä huolimatta.

Varsinkin alkuun sairastunut tarvitsee tähän tukea ja apua ulkopuolelta. Sairastava tarvitsee jonkun, joka on vahvempi kuin sairauden ääni. Läheinen voi olla se, joka kannustaa ja tukee syömään enemmän, välttämään kompensaatiokäyttäytymistä tai syömään syömishäiriön kieltämiä ruokia – ahdistuksesta tai muista hankalista oloista huolimatta.

Toipuminen edellyttää aina riittävää syömistä

Riittävän ja tasapainoisen syömisen opettelu on syömishäiriöstä toipumisen perusta. Konkreettiset syömiseen liittyvät oireet usein korjaantuvatkin ensin ja esimerkiksi syöminen voi alkaa vaikuttaa varsin riittävältä ja tasapainoiselta.

Varsinaiseen toipumiseen menee kuitenkin paljon enemmän aikaa. Syömiseen liittyvien ajatusten ja tunteiden tasolla syömishäiriöstä toipumiseen menee jopa vuosia siitä, kun ravitsemustila on alkanut korjaantua. Ruokailujen tukeminen ja riittävään syömiseen keskittyminen ovat siksi asioita, joihin kannattaa panostaa pitkään toipumisprosessin aikana.

Turvallisen toipumisympäristön elementit

Syömishäiriöstä toipumisessa ei riitä, että irrottautuu omista syömishäiriön säännöistä ja uskomuksista. Sen lisäksi on irrottauduttava myös yhteiskunnan ylläpitämistä syömiseen, liikkumiseen ja kehon kokoon liittyvistä säännöistä ja uskomuksista. Läheiset ja muut syömishäiriötä sairastavan kanssa vuorovaikuttavat voivat olla sairastavalle avuksi tarkistamalla, minkälaista puhetta ja toimintaa itse tuottaa syömiseen, liikkumiseen, kehon kokoon tai tunnesäätelyyn liittyen.

Olemme tähän koonneet tarkistuslistaa turvallisen toipumisympäristön tunnusmerkeistä

  • Ei vertailla annoksia.
  • Ei puhuta kaloreista tai ravintoaineista.
  • Ei mitata, punnita ruokia tms.
  • Ei puhuta ulkonäköön liittyvistä asioista, ei arvostellen, ei kiitellen, ei mitenkään.
  • Ei kommentoida toisten syömistä millään tavalla. Ei hämmästellen ruoan määrää, ei sisältöä.
  • Ei hämmästellä syömisen vaikeutta tai toisaalta kiitellä onnistumisesta.
  • Ei puhuta omista laihdutusyrityksistä, kuntokuureista, dieeteistä, tai ruokavalioista, joilla pyritään tiettyyn kehon malliin tai koostumukseen.
  • Pyritään pitämään tilanne mahdollisimman neutraalina.
  • Syödään yhdessä ruokapöydän ääressä.
  • Pidetään kiinni sovitusta ateriamallista (jos sellainen on).

Jos joku sairastavan lähipiiristä ei pysty sitoutumaan turvallisen toipumisympäristön ylläpitämiseen, on erittäin ok miettiä, onko sairastuneen tarpeen tai turvallista kohdata tätä ihmistä ja onko mahdollista rajata ihmistä hetkeksi sairastuneen elämästä toipumisen turvaamiseksi.

Toipumisprosessille on annettava aikaa

Toipuminen on syömishäiriön säännöistä ja uskomuksista irrottautumista ja uusien selviytymiskeinojen opettelua. Se harvoin etenee suoraviivaisesti tai kovin nopeasti. Toipumisprosessille on siksi annettava aikaa ja siedettävä omaa keskeneräisyyttä toipumisen kanssa. Takapakit eivät ole epäonnistumisia vaan kuuluvat asiaan ja ovat kenties tärkeitä oppimiskokemuksia toipumisen tiellä.