Tukea arjen tilanteisiin
Syömishäiriöstä toivutaan arjessa
Syömishäiriöstä toipuminen tapahtuu kotona arjessa. Kaikki oireilevat eivät aina edes päädy terveydenhuollon tarjoaman hoidon pariin ja vaikka päätyisivätkin, ajallisesti se on kuitenkin varsin lyhytaikaista suhteessa koko toipumismatkaan.
On kuitenkin tärkeä muistaa, että on aina oikein hakea apua oireiluun. Terveydenhuollon tarjoama hoito antaa eväitä ja toimintaohjeita toipumiseen. Kukaan ei kuitenkaan tule vastaanotolta tai osastolta valmiina ulos, vaan lopullinen toipuminen tapahtuu tavallisessa arjessa ja elämässä.
Syömishäiriöön sairastuneen läheisenä on muutamia asioita, joista on hyvä olla tietoinen, jotta toipuminen arjessa olisi mahdollisimman sujuvaa. Tällaisia ovat mm. yhteinen rintama, turvallisen toipumisympäristön luominen, syömishäiriön ulkoistaminen ja haastaviin tilanteisiin valmistautuminen.
Oman tunnesäätelyn harjoittelu, sekä omaan keho-, ruoka-, ja liikuntasuhteeseen tutustuminen ovat tärkeitä taitoja kaikille. Läheinen voi olla sairastavalle avuksi harjoittelemalla näitä taitoja itsensä kanssa.
Syömishäiriö tulee usein ratkaisuyritykseksi johonkin hankalaan tilanteeseen tai tunteeseen. Uskaltaakseen luopua oireilusta, tulee sairastavalla olla riittävästi turvaa ulkopuolelta.
Turvallisen toipumisympäristön tunnusmerkkejä
- Ei vertailla annoksia.
- Ei puhuta kaloreista tai ravintoaineista.
- Ei mitata, punnita ruokia tms.
- Ei puhuta ulkonäköön liittyvistä asioista, ei arvostellen, ei kiitellen, ei mitenkään.
- Ei kommentoida toisten syömistä millään tavalla. Ei hämmästellen ruoan määrää, ei sisältöä.
- Ei hämmästellä syömisen vaikeutta tai toisaalta kiitellä onnistumisesta.
- Ei puhuta omista laihdutusyrityksistä, kuntokuureista, dieeteistä, tai ruokavalioista, joilla pyritään tiettyyn kehon malliin tai koostumukseen.
- Pyritään pitämään tilanne mahdollisimman neutraalina.
- Syödään yhdessä ruokapöydän ääressä.
- Pidetään kiinni sovitusta ateriamallista (jos sellainen on).
Jos joku sairastavan lähipiiristä ei pysty sitoutumaan näihin sääntöihin on aiheellista miettiä, onko tarpeellista sulkea tämä ihminen joksikin aikaa ulkopuolelle. Ikävä kommentointi voi merkittävästi vaikeuttaa toipumista.
Riittävä syöminen on syömishäiriöstä toipumisen perusta
Tutkimusten mukaan toipumisen aikana syömishäiriön aiheuttamat fyysiset, sosiaaliset ja emotionaaliset oireet häviävät ensin, mutta käyttäytymisen ja ajatuksen tasolla muutoksiin menee kuukausia, jopa yli vuosi siitä, kun ravitsemustila on korjaantunut. Ei kannata siis olettaa, että ruokailujen tukeminen olisi ensimmäinen asia, josta voisi toipumisen aikana tinkiä.
Syömishäiriöstä toipuminen edellyttää tunteiden kohtaamista
Syömishäiriö ja sen vaatimusten noudattaminen tuo sairastuneelle turvan tunnetta. Syömishäiriön sanelemien sääntöjen rikkominen aiheuttaa sairastuneessa usein voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta, pelkoa, turvattomuutta tai syyllisyyttä. Sairastunut on usein hyvin voimaton näiden voimakkaiden tunteiden kanssa.
Syömishäiriöstä toipuminen vaatii, että oppii kohtaamaan omat hankalat tunteensa, olemaan niiden kanssa ja toimimaan niistä huolimatta. Varsinkin alkuun sairastunut tarvitsee tähän tukea ja apua ulkopuolelta. Sairastava tarvitsee jonkun, joka on vahvempi kuin sairauden ääni. Läheinen voi olla se, joka kannustaa syömään enemmän, välttämään kompensaatiokäyttäytymistä (oksentamista, pakkoliikuntaa yms.) tai syömään syömishäiriön kieltämiä ruokia ja vie näin syyllisyyden sairastavalta pois.
Paras tapa olla syömishäiriöön sairastuneen tukena on pysyä rauhallisena ja lempeän jämäkkänä turvan tarjoajana. Jos pystyy ottamaan vastaan sairastavan vaikeat tunteet, voi hän itsekin alkaa hiljalleen luottaa siihen, että tunteet eivät ole vaarallisia, eikä niistä mene rikki.
Läheinen voi antaa luvan siihen, minkä syömishäiriö kieltää. On hyvä muistaa, että antamalla periksi ruokien määrästä, laadusta tai aikataulusta, antaa samalla periksi syömishäiriölle. Uskalla olla itsesi tai läheisesi puolella.
Siirry osioon
Syömishäiriöstä toivutaan arjessa
Haastavat tilanteet
Älä jää yksin
Syömishäiriön säännöt ja niiden haastaminen
Syömishäiriö on usein täynnä erilaisia sääntöjä, joita sairastunut pyrkii noudattamaan. Säännöt voivat liittyä esimeriksi ruokailuaikatauluun, astioihin tai ruokien syömiseen tietyssä järjestyksessä. Usein sairastuneella on myös tiettyjä ruokia, joiden syöminen aiheuttaa vähemmän ahdistusta kuin niin sanottujen pelkoruokien syöminen.
Jotta sairaudesta voisi toipua, on välttämätöntä lähteä haastamaan näitä sääntöjä. Tämä tyypillisesti aiheuttaa sairastuneessa ahdistusta. Läheisenä on tärkeää, että pystyy ottamaan sairastuneen ahdistuksen vastaan.
Syömishäiriön haastaminen on välttämätöntä. Se voi aiheuttaa ahdistusta ja tuntua pahalta. Ahdistuksen herääminen ei tarkoita sitä, että tekisi jotakin väärin, eikä ahdistusta pidä pitää merkkinä siitä, että tilanne olisi pahenemassa. Toipumisen edetessä ahdistus helpottaa, eikä syömishäiriöstä voi toipua ahdistusta välttelemällä.
Lähteet ja lisätietoa
SYÖMISHÄIRIÖN HAASTAMINEN | Mielenterveystalo.fi
Ruokailutilanteet syömishäiriötä sairastavan kanssa
Mitä ruokailutilanteissa kannattaa tehdä ja mitä välttää? Alle on listattu ajatuksia läheisille ruokailutilanteiden tueksi. Muista kuitenkin hakea matalalla kynnyksellä apua ja ohjausta hoitotaholta, jos ruokailutilanteet sairastuneen kanssa tuntuvat jatkuvasti haastavilta.
- Pyri pysymään itse rauhallisena. Mahdolliset provokaatioyritykset sairastuneen puolelta ovat välttelykäyttäytymistä.
- On ymmärrettävää, että sairastuneen ahdistus ruokailutilanteissa tarttuu helposti myös läheisiin. On kuitenkin tärkeää osoittaa omalla esimerkillä, että ruokailutilanne on aivan turvallinen
- Älä lähde keskustelemaan sairastuneen kanssa ruoan sisällöistä, määristä tai muusta ruokaan liittyvästä
- Käytä lyhyitä, napakoita lauseita, kuten:
- jatketaan syömistä
- ota seuraava haarukallinen/lusikallinen
- olen tässä sun kanssa
- olet turvassa
- ei ole mitään hätää
- Pyri puhumaan jostain ihan muusta kuin ruoasta ja syömisestä tai syömishäiriöstä.
- Ruokailun aikana on lupa esimerkiksi katsoa puhelinta, kuunnella musiikkia, tehdä sudokuja tai muulla tavalla harhauttaa mieli pois ruokailusta ja säädellä itseään jos se helpottaa syömistä ja mahdollistaa riittävän syömisen.
- Sairastuneen ahdistus on usein voimakkainta juuri ruokailun päätyttyä. Tällöin on hyvä harhauttaa mieltä katsomalla vaikka jakso lempisarjaa, pelaamalla tai tekemällä jotain muuta mieluisaa.
Haastavat ruokailutilanteet
Erityisesti toipumisen alkutaipaleella ruokailutilanteet voivat olla todella haastavia. Aikalisä on välillä tarpeen. On hyvä yrittää pysäyttää tilanne ennen kuin se räjähtää käsiin. Konfliktitilanteissa on tärkeää huolehtia kaikkien läsnäolevien turvallisuudesta. Parin minuutin tauon jälkeen voimakkain tunne alkaa usein jo helpottaa ja on taas helpompi jatkaa. Tilanteesta poistuminen voi siis olla todella tarpeellinen teko molemmille.
Kannattaa muistaa, että mitä enemmän syömishäiriötä haastetaan (esimerkiksi normaalilla annoskoolla tai pelkoruualla), sitä suurempi meteli ja vastustus siitä seuraa. Sairastunut voi yrittää provosoida sinua hermostumaan esimerkiksi haukkumalla ruokaa tai sinua, jotta voisi lähteä pois ruokapöydästä. Väittelyyn houkuttelu on myös erittäin tavallista. Jos sairastunut tai sinä itse kiihdytte liikaa, kannattaa ottaa aikalisä. Tästä ei kannata keskustella enempää, nyt syödään loppuun ja puhutaan myöhemmin.
Aina räjähdyksen välttäminen ei kuitenkaan onnistu. Se ei tarkoita, että olisi epäonnistunut. Räjähdyksiä tulee ja niistä voi ottaa opikseen – näin oppii mikä toimii ja mikä ei. Välillä tilanteet voivat eskaloitua väkivallaksi. Tämä ei ole koskaan hyväksyttävää käytöstä ja vaatii aina vahvaa puuttumista ja ulkopuolista apua.
Haastavan ruokailutilanteen jälkeen
Kun tilanne on rauhoittunut, voi yrittää käydä keskusteluita siitä, mikä tilanteen aiheutti, miten voisi seuraavalla kerralla toimia paremmin tai mitä seurauksia sillä on, jos esimerkiksi ruoka jäi syömättä.
Keskustelua voi viritellä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta
- Minusta näytti siltä kuin… voisitko kertoa mitä siinä oikein tapahtui?
- Huomasitko mikä se oli, joka sai sinut….? Mikä voisi auttaa sinua päästämään irti siitä ajatuksesta?
- Näyttää siltä, että syömishäiriö ei antanut sinun…? Mitä terve minäsi haluaisi tehdä?
- Miten voisin auttaa sinua?
- Voitaisiinko sopia, että seuraavalla kerralla….?
Kaikki kysymykset eivät sovi kaikille, eikä keskustelu välttämättä onnistu sairastumisen kovin aikaisissa vaiheissa.
Huijaaminen ruokapöydässä
Syömishäiriö voi houkutella sairastunutta valehtelemaan ja huijaamaan erityisesti syömistilanteissa. On hyvä huomata, että se on osa oireilua, ei henkilökohtainen hyökkäys läheisiä kohtaan. Jos huijaaminen on jatkuvaa ja haittaa toipumistyön tekemistä kotona, siitä on hyvä olla yhteydessä hoitavaan tahoon.
Huijaamiseen kannattaa puuttua lempeästi mutta määrätietoisesti kertomalla omista havainnoistaan ja toteamalla, ettei tällainen voi jatkua. Myös tilaisuudet huijaamiseen kannattaa minimoida. Jos sairastuneen annetaan jatkaa huijaamista ajatellen, että näin vältetään yhteenotto, se palkitsee häntä syömishäiriökäyttäytymisestä ja yleensä vain lisää yrityksiä.
Entä jos syöminen ei onnistu?
Aina syöminen ei vain onnistu. Yksi huonosti mennyt ruokailu ei ole katastrofi, mutta tavoitteeksi kannattaa kuitenkin ottaa, että toipuva saa syötyä kotioloissa riittävästi jotta toipuminen etenee. Jos ruokailut kotona jäävät jatkuvasti riittämättömiksi, ota yhteys hoitavaan tahoon tai tarvittaessa päivystykseen.
Lähteet ja lisätietoa
Tervetuloa läheiselle suunnattuun syömishäiriön omahoito-ohjelmaan! | Mielenterveystalo.fi