Kannanotto: Kenestä puhumme, kun puhumme lihavista ihmisistä?
Kannanotto on julkaistu Kalevassa 2.11.2026 (linkki avautuu uudessa välilehdessä).
Kalevassa on viime aikoina keskusteltu lihavuudesta kansanterveysongelmana sekä yksilön, yhteiskunnan ja elintarviketeollisuuden vastuusta. Keskustelu on tarpeellista, mutta samalla on syytä kysyä, keitä tarkoitamme puhuessamme lihavista ihmisistä.
Lihava ihminen ei ole mikään anonyymi kasvoton henkilö, vaan he ovat vanhempia, lapsia, puolisoita, sisaruksia, ystäviä ja työkavereita. He ovat ihmisiä, jotka joutuvat kuulemaan kehonsa olevan ongelma, uhka tai kustannus yhteiskunnalle. Vaikka tarkoituksena olisi siirtää vastuuta pois yksilöltä, lihavuudesta varoittava ja tuomitseva puhe lisää häpeää ja vahvistaa käsitystä, että lihava keho olisi vääränlainen.
Häpeä ei edistä kenenkään terveyttä, päinvastoin. Lihavuuteen liittyvä stigma näkyy ennakkoluuloina, syrjintänä ja epäasiallisena kohteluna myös terveydenhuollossa. Häpeäleima heikentää lihavan ihmisen hyvinvointia ja nostaa entisestään kynnystä hakea apua.
Tutkimuksissa on nähty yhteys painostigman kokemisen ja kehotyytymättömyyden, syömisen rajoittamisen ja ahmintaoireilun välillä. Lisäksi painostigma voi ylläpitää ja lisätä lihavuutta sen sijaan, että se edistäisi painonhallintaa.
Syömishäiriöt voivat koskettaa minkä kokoista ihmistä tahansa. Ahmintahäiriötä esiintyy arviolta noin joka viidennellä lihavuuden vuoksi hoitoon hakeutuvalla, ja yksittäiset ahmintaoireet ovat tätäkin yleisempiä. Siksi ruokaan liittyvän pelon ja syyllisyyden lisääminen voi viedä ihmistä kauemmas hyvinvointia tukevasta suhteesta ruokaan ja altistaa syömishäiriöille.
Yhteiskunnan vastuusta pitää keskustella. Samalla meidän on tunnistettava, miten keskustelun sävy ja aiheen kommentointi vaikuttaa lihaviin ihmisiin. Lihavuudesta voidaan puhua vakavasti ilman, että lihavat ihmiset esitetään ongelmana. Jokaisella on oikeus saada terveyttä edistävää tukea ilman häpeää, syyllistämistä ja vaatimusta muuttua hyväksynnän arvoiseksi.
Anu Saviharju, aluekoordinaattori
Kirsi Broström, toiminnanjohtaja
Syömishäiriöliitto