Kannanotto: Suomi ei selviä ilman sosiaali- ja terveysalan järjestöjä
Kehysriihessä päätetyt massiiviset leikkaussuunnitelmat järkyttävät sosiaali- ja terveysalan järjestöjä (linkki avautuu uudelle välilehdelle). HS käsitteli asiaa pääkirjoituksessaan 19.4., muutoin asia on kuitattu melko yksimielisesti hiljaisuudella. Järjestöjen rooli vapaaehtoissektorilla, kriisityössä ja ongelmien ennaltaehkäisyssä ansaitsisi kuitenkin enemmän kuin vain hiljaisen hyväksynnän.
Vapaaehtoistoiminnan arvoksi on Kansalaisareenan teettämän selvityksen mukaan yhteiskunnassa laskettu 3,2 miljardia euroa (linkki aukeaa uudelle välilehdelle). Summa on liki sama kuin kehysriihen kaavailemat uudet leikkaukset ja veronkiristykset yhteensä.
Kriisiauttamisesta huolehtiva Mieli ry raportoi 2022, että kriisipuhelimeen tulleista 400 000 soittoyrityksestä vain 20% pystyttiin vastaamaan. Vantaan huhtikuisen kouluampumisen jälkeen sote-järjestöjen nuorille ylläpitämään Sekasin-chattiin mahtui 600 nuorta – jonoon jäi 1500.
Mielenterveysjärjestöjen kouluttamien vapaaehtoisten avulla tarjotaan palveluja, jotka kannattelevat ihmisiä esimerkiksi silloin, kun tarvittavaa hoitoa ei vielä tai enää ole saatavilla. Jotta vapaaehtoistoiminta näissä olosuhteissa säilyy eettisesti kestävällä tasolla ja turvallisena, on järjestöjen työntekijöiden ammatillinen tuki vapaaehtoisille välttämätöntä. Mielenterveysjärjestöissä kohdataan myös niin haastavissa tilanteissa olevia henkilöitä, että heidän auttamisensa ei voi olla vapaaehtoisten vastuulla. Tähän tarvitaan järjestöjen työntekijöiden vankkaa ammatillista osaamista. Kyse on auttamisrakenteen ylläpidosta, ei hallinnon ylläpitämisestä, vaikka toimiva hallinto toki tätäkin työtä tukee.
Neljä vuotta sitten, kun koronapandemia sulki useimmat ovet, järjestöt siirsivät toimintansa välittömästi verkkoalustoille ja olivat etunenässä tarjoamassa tukea sitä tarvitseville. Yhteiskuntaa ravistelevissa väkivallanteoissa toimittajat hakeutuvat järjestöjen pakeille ja muistuttavat uutisoinnin lopuksi, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin, koska mielenterveysjärjestöjen palvelut auttavat.
Leikkausten vaikutusarviot vapaaehtoistoiminnan arvoon, laatuun ja järjestöjen mielenterveyspalveluiden ennaltaehkäisevään rooliin puuttuvat. Leikkauspakko ja ”yhteiset talkoot” ovat lähinnä laiskan argumentoijan perusteluja, mutta sellaisia julkisuudessa viime viikkoina on tarjoiltu. Olennaista on, onko leikkauspäätösten äärellä oikeasti ymmärretty, mitä näin mittavat rahoitusleikkaukset vievät mennessään. Syömishäiriöliitto ei halua edistää sellaista mielenterveystyötä, joka jätetään yksin vapaaehtoisten vastuulle.
Kirsi Broström
toiminnanjohtaja
Ritva Näräkkä
kansalaistoiminnan asiantuntija
Syömishäiriöliitto-SYLI ry