Lihavuusleikkaus hoitaa oiretta, ei lihavuuden syitä

Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n ja LILE ry:n yhteiskannanotto Älä laihduta -päivänä 2019:

Mitä enemmän ihmisellä on ylipainoa, sitä todennäköisemmin ylipainon taustalla on psyykkistä pahoinvointia ja syömishäiriökäyttäytymistä. Kun syöminen häiriintyy, ruoka ei ole enää vain ruokaa. Ruoasta tulee väline psyykkisen pahan olon hallintaan. Toiset oireilevat syömällä, toiset syömistä rajoittamalla. Taustalla on sama syömishäiriön mekanismi.

Lihavuutta on perinteisesti hoidettu valistamalla: syyllistämällä syömisestä ja liikkumattomuudesta, arvottamalla ihmistä hänen kokonsa puolesta ja kannustamalla häntä laihduttamaan keinolla millä hyvänsä. Samat keinot ovat käytössä myös sairaudella nimeltä syömishäiriö. Kun sairaalloista lihavuutta on yritetty hoitaa näillä keinoilla, hoito on todennäköisesti ollut tuloksetonta siksi, että se on ylläpitänyt tai pahentanut syömishäiriökäyttäytymisen noidankehää.

Lihavuuskirurgian vasta-aiheeksi mainitaan vaikea syömishäiriö. Me Syömishäiriöliitossa ja lihavuusleikattuja edustavassa LILE ry:ssä emme tiedä, miten leikkaavat tahot määrittelevät vaikean syömishäiriön. Sen sijaan tiedämme, että syömishäiriö on sairaus, joka tekee kaikkensa, ettei se paljastuisi. Tiedämme myös, että varsinkaan ylipainoon liittyviä syömishäiriöitä ei terveydenhuollossa pääosin tunnisteta. Lihavuuskirurgian leikkauspöydälle päätyvistä useat täyttävät LILE ry:n kokemuksen mukaan syömishäiriön tunnusmerkit.

Syömishäiriöstä toipuminen edellyttää aina syömisen uudelleen opettelua sekä syömishäiriökäyttäytymisen taustalla olevien tekijöiden työstämistä. Syömisen uudelleen opettelu lihavuusleikkauksen avulla ei yksin riitä. Syömisen oireiden tilalle on tultava terveitä keinoja ahdistuksen, muiden hankalien tunteiden ja elämänkriisien käsittelyyn.

Lihavuusleikkaus on keholle ja mielelle keinotekoisesti aiheutettu radikaali muutos. Lihavuusleikkaus tarkoittaa sitä, että ruokaan ja syömiseen joutuu koko loppuelämänsä kiinnittämään erityistä huomiota. Tämän tiedetään lisäävän syömishäiriöön sairastumisen riskiä. Lihavuusleikkauksen jälkeinen ruokavalion tarkkailu voi pahentaa jo olemassa olevaa syömishäiriöoireilua tai laukaista syömishäiriön.

Väitämme, että radikaalien hoitojen tarve vähentyisi, jos lihavuuden hoidossa olisi enemmän resursseja syiden kuin seurausten hoitamiseen ja jos syömishäiriön mahdollisuus osattaisiin huomioida lihavuuden taustalla. Esimerkiksi ahmintahäiriössä psykoterapiaan perustuva itsenäinen tai ohjattu itsehoito vähentää tutkitusti ahmimista ja muita syömishäiriöoireita verrattuna esim. hoitoa saamattomiin tai painonhallintaohjelmaan osallistuneisiin.

Eräs lihavuusleikkauksessa käynyt kertoi kirurgin sanoneen hänelle leikkauksen jälkeen, että ”nyt ei sitten enää laihduteta”. Toivoisimme, että kaikille ylipainonsa vuoksi hoitoon hakeutuville uskallettaisiin lausua nuo samat sanat. Laihtuminen nimittäin onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta.

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja, Syömishäiriöliitto – SYLI ry
Maarit Nummela, hallituksen jäsen, LILE ry