Kannanotto: Median pitää lopettaa puhe terveellisistä ja epäterveellisistä ruoista

Ruoan demonisointi on aina syömishäiriökäyttäytymistä. Lihavuuden taustalla vaikuttavat tekijät ovat paljon moninaisemmat

Helsingin sanomat uutisoi (13.2.) varoitustarrojen käyttöönotosta ”lihottavien” ruokien kohdalla. On syytä korjata, että mikään yksittäinen ruoka-aine tai -tuote ei sinänsä ole lihottava. Lihavuuden taustalla vaikuttavat tekijät ovat paljon ravintoainesisältöjä moninaisemmat ja siksi tällainen yksinkertaistaminen on paitsi harhaanjohtavaa myös vahingollista.

Ruoan demonisointi tai ruokien jakaminen terveellisiin ja epäterveellisiin on aina syömishäiriökäyttäytymistä. Syömishäiriökäyttäytyminen on aina vahingollista – ihmisen koosta riippumatta.

Lihavuuden demonisointi ja häiriintynyt ruokapuhe vaikuttaa syömishäiriöiden yleistymiseen enemmän kuin koronapandemia

Syömishäiriöiden massiivinen lisääntyminen viime vuosina on puhuttanut sekä Syömishäiriöliittoa että mediaa. On ihmetelty, mistä syömishäiriöiden kasvu johtuu. Koronapandemiaa voidaan toki ihan perustellusti syyttää, mutta väitämme, että lihavuuden ja lihavien ihmisten demonisointi sekä kulttuurimme häiriintynyt ruokapuhe, josta kyseinen uutinen oli jälleen hyvä esimerkki, on paljon isommassa roolissa.

Aina kun puhutaan lihavuudesta ongelmana tai lihottavien ruokien ongelmallisuudesta, puhutaan lihavista ihmisistä ongelmana ja ylläpidetään lihavuuden stigmaa. Lihavuuden stigman ja lihavuuteen liittyvän syrjinnän tiedetään olevan vahingollista sekä fyysisen, sosiaalisen että psykologisen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimuksissa on havaittu, että monet niistä terveysongelmista, joiden katsotaan aiheutuvan lihavuudesta, voidaan liittää myös lihavuuden stigmaan.

Kyky ravitsemussuositusten mukaiseen syömiseen on etuoikeus, ei itsestäänselvyys

KYKY ylläpitää ja toteuttaa monipuolista ja ravitsemussuosituksia noudattelevaa ruokavaliota on etuoikeus, ei itsestäänselvyys kuten julkisessa keskustelussa kuulee usein väitettävän. Vaatii voimavaroja ja tietyn määrän taloudellista pääomaa syödä terveelliseksi mielletyllä tavalla.

Kun ihmisen voimavarat ovat vähissä ja huoli taloudesta määrittelee arkea, napataan kaupasta mukaan sellaisia elintarvikkeita, jotka tuottavat hyvää oloa ja helpottavat ahdistusta nopeasti. Usein kyse on epäterveellisiksi määritellyistä elintarvikkeista. Mitkään tarrat ja varoitusmerkit eivät muuta asiaa, vaan lisäävät eriarvoisuutta.

Enemmän mielenterveyden edistämistä ja eriarvoisuuden poistamista, vähemmän lihavuuden ”ehkäisyä”

Näpertelemällä tarrojen parissa siirretään huomio pois todellisesta ongelmasta – ihmisten eriarvoisuudesta. Jos aidosti halutaan parantaa ”lihavuuspandemiaa” tulee katse kiinnittää muualle.

Mikäli yhteiskunnassa keskityttäisiin ihmisten mielenterveyden edistämiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen yhtä voimallisesti kuin lihavuuden ”ehkäisyyn”, olisi yhä useammalla ihmisellä voimavaroja ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia itsestään. Huolehtiminen tarkoittaa mitä suuremmassa määrin myös joustavaa, riittävää ja täysipainoista syömistä.

Kirsi Broström, toiminnanjohtaja
Katri Mikkilä, asiantuntija
Syömishäiriöliitto

***

Kirjoitus on julkaistu 19.2. Helsingin sanomien (verkossa jo 18.2.) mielipide-osastolla.